Miten kertoa lapselle hylkäämisestä?

Mä olen niin pettynyt, vihainen, surullinen, ymmälläni yms.
Miten ihmeessä mä kerron 5-vuotiaalle, ettei isä ole hänen kanssaan? Vielä asutaan yhdessä, mutta isä on nähnyt lastaan 2 kertaa puolen vuoden aikana. Eikä meinaa nähdä, kun kämpästä lopullisesti häipyy.
En edes pysty kertomaan missä isä on, koska ei se mitään kämppää sa, en siis tiedä mihin menee.
Miten joku voi tehdä noin?!
Mutta siis, miten tälläinen kerrotaan pienelle lapselle?

 

Ei sitä kannata erikseen kertoa, että isä ei halua nähdä! Jatkatte omaa elämäänne kahdestaan ja jos lapsi kysyy, niin sano, että isä on joutunut muuttamaan kauas, eikä pääse paikalle, vaikka haluaisi.

Tämä on juuri oikea tilanne käyttää valkoista valhetta. Vai mitä ihmettä lapsi hyötyisi siitä, että hänet on hylätty ja joku siitä vielä oikein erikseen ilmoittaa?

Jaksuja.

 

Kerro mahdollisimman vähän, eli vastaa vain kysymyksiin. Silloin et tule purkaneeksi lapsen niskaan liikaa lastia. Kun vanhempani aikanaan erosivat, ei isästä ollut myöskään näkynyt paria vilausta enempää pitkään aikaan. Äiti ja minä muutimme toiseen kämppään ja kysyin kerran, tuleeko isäkin meidän kanssa. Äiti vastasi ihan rauhallisesti, ettei tule. Vastasin siihen että "aha", otin leluni ja lähdin leikkimään. Sitten isompana pikku hiljaa juteltiin lisää sitä mukaa kun tahdoin jotakin tietää.

 

No siis en tietenkään meinaa lapselle sanoa, että isäs jätti sutkin, eikä halua nähdä.
Ei kai tuommosen kertomiseen edes tarttis apuja pyydellä.
Vaan nimenomaan, miten kerron, ettei lapsi enempää tästä kärsi.
Kysyy kuitenkin, koska isi tulee jne jne, oon vaan vastannut, etten tiedä, mutta selkeesti se ei lapselle riitä.

 

Kysyy kuitenkin, koska isi tulee jne jne, oon vaan vastannut, etten tiedä, mutta selkeesti se ei lapselle riitä.

Kokeile sanoa, että "me ollaan nyt kahdestaan". Voit sanoa vaikka, että isi kyllä tykkää lapsesta edelleen, mutta ette varmaan näe pitkään aikaan. Voit ihan rehellisesti sanoa, ettet tiedä, koska näette hänet seuraavan kerran. Se on ainakin parempi kuin "luvata" epämääräisyyksiäkään, kuten "ehkä talvella"

 

ap: Kyllä se vastaus alkaa vähitellen lapsellesi riittämään. Ei kannata tehdä asiasta isompaa. Uskon, että tässä vaiheessa asia taitaa ehkä olla sinulle kovempi paikka.

Sanot vaan, kuten tuossa edellä jo on, ettei isä pääse käymään, vaikka haluaisikin, mutta että isä ajattelee kyllä häntä. Yritäthän ymmärtää asian lapsesi kannalta?

 

ja kyllä vain lapsi kaipaa isäänsä, koska ennen kuitenkin olivat yhdessä. Muutenkin tuossa iässä mieshahmoa selkeästi kaipaa, eikä sellaista ole.
Esittää ihan suoria kysymyksiä, kuten miksei isä tykkää minusta, miksei ole minun kanssa, miksi on aina poissa yms.
Mun mielestä lapsikin kyllä jonkun selityksen tarttee. Onhan se kauhea ajatus, että ihminen vaan katoaa elämästä, eikä sitä mitenkään selitetä.

 

Kerro mahdollisimman vähän, eli vastaa vain kysymyksiin. Silloin et tule purkaneeksi lapsen niskaan liikaa lastia. Kun vanhempani aikanaan erosivat, ei isästä ollut myöskään näkynyt paria vilausta enempää pitkään aikaan. Äiti ja minä muutimme toiseen kämppään ja kysyin kerran, tuleeko isäkin meidän kanssa. Äiti vastasi ihan rauhallisesti, ettei tule. Vastasin siihen että "aha", otin leluni ja lähdin leikkimään. Sitten isompana pikku hiljaa juteltiin lisää sitä mukaa kun tahdoin jotakin tietää.

JUst näin oon tehny..

 

No jos kerrot, että iä rakastaa yhä lasta, mutta sinä ja hän ette tahdo riidellä, joten on permpi asua erillään? Käypä kirjastossa, sieltä saat varmasti pyytämällä jokun lastenkirjan, jossa asia selitetään niin, että lapsenkin on se helpompi ymmärtää. Pääset pinteestä itsekin, kun saatte kirjasta apua.

 

ap: Kyllä se vastaus alkaa vähitellen lapsellesi riittämään. Ei kannata tehdä asiasta isompaa. Uskon, että tässä vaiheessa asia taitaa ehkä olla sinulle kovempi paikka.

Sanot vaan, kuten tuossa edellä jo on, ettei isä pääse käymään, vaikka haluaisikin, mutta että isä ajattelee kyllä häntä. Yritäthän ymmärtää asian lapsesi kannalta?

Juuri hänen kannaltaanhan tätä yritän miettiä.
Ja toki asia on itsellekin käsittämätön, miten joku voi noin toimia. Ja kaipa sitä vastausta tosiaan itselleenkin haluaisi.
Vähän tuolleen olen vastaillutkin, mitä laitoit.
Kiitos vastauksista.
Oon aika huonona koko tilanteesta

 

Anteeksi nuo rasittavat typot!

 

Ja tietysti, jaksamista ap:lle!!! :hug:

 

ap: Kyllä se vastaus alkaa vähitellen lapsellesi riittämään. Ei kannata tehdä asiasta isompaa. Uskon, että tässä vaiheessa asia taitaa ehkä olla sinulle kovempi paikka.

Sanot vaan, kuten tuossa edellä jo on, ettei isä pääse käymään, vaikka haluaisikin, mutta että isä ajattelee kyllä häntä. Yritäthän ymmärtää asian lapsesi kannalta?

Juuri hänen kannaltaanhan tätä yritän miettiä.
Ja toki asia on itsellekin käsittämätön, miten joku voi noin toimia. Ja kaipa sitä vastausta tosiaan itselleenkin haluaisi.
Vähän tuolleen olen vastaillutkin, mitä laitoit.
Kiitos vastauksista.
Oon aika huonona koko tilanteesta

Älä oo huonona tilanteesta: olet varmasti tehnyt parhaasi! Hienoa, että lapsellasi on noin hyvä äiti. Jaksuja teille molemmille!

 

No jos kerrot, että iä rakastaa yhä lasta, mutta sinä ja hän ette tahdo riidellä, joten on permpi asua erillään? Käypä kirjastossa, sieltä saat varmasti pyytämällä jokun lastenkirjan, jossa asia selitetään niin, että lapsenkin on se helpompi ymmärtää. Pääset pinteestä itsekin, kun saatte kirjasta apua.

lapsi ei ole meidän nähnyt riitelevän, niin sinänsä se tuntuis oudolta selitykseltä.
Kirjastosta oon kirjoja katsellut, mutta aika vähän taitaa kyseistä tapahtua, koska en ole moiseen kirjaan törmännyt.
Erokirjoja on paljon, mutta niissä oleva "maailma" ei sovi, koska kaikissa on olettamuksena, että kumpikin puoliso on lapsen elämässä mukana.
Ja jos selitän jonnekin kauas muutosta, niin kuin joku ehdotti, niin pitäs vielä keksiä, miksei siellä voi puhua puhelimessa.

 

Kysyy kuitenkin, koska isi tulee jne jne, oon vaan vastannut, etten tiedä, mutta selkeesti se ei lapselle riitä.

Saako lapsesta selvää, miksi hän kysyy asiaa? siis ikävöikö hän isää, mitä haluisi tehdä isän kanssa, voiko samaa asiaa tehdä jonkun muun kanssa? Pelkääkö/jännittääkö hän isän tuloa ja teidän riitoja/arkirutiinien muuttumista? Auttaako ikävään valokuvien katselu?

Itse olen yrittänyt rajoittaa ikävöimishetken pituutta. Ikävä saa olla, voidaan yrittää soittaa (lapsi kuulee tuuttaukset, "numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä" ) ja laittaa tekstari (molemmat kirjoittavat ). Mutta sitten ruvetaan touhuamaan jotain muuta.

No oikeestaan en tiedä miksi kaipailee, kun en ole uskaltanut asiaa kauheesti lähteä penkomaan selityksen puutteen vuoksi.
Ja se tässä on lisäharmina, että meillä on suhteellisen pieni tukiverkosto. Ihan muutama ihminen, ja hekin aika kiireisiä.
Sinulla siis ilmeisesti samantapainen tilanne?

 

Jos joku ei vastaa puhelimeen, se on töissä tai asioilla tai sillä on akku loppu. Nämä selitykset eivät kyllä pure jokaiseen muksuun.

Kyllä nuo "aikuisten kiireet" on monasti niin kummallisia, että niitä ei voi tajuta, ei aikuiset eikä varsinkaan lapset.

ei päde ei. Miehelläkin puhelin auki yleensä aina, mutta kun näkee soittajan, ei vastaa. Lapsi jättää sitten viestin vastaajaan, ja pohtii sitten, miksei isä soita takaisin.
Niin, ja lisäongelma vielä siinä, että vaikken itse lupaile mitään isänsä suhteen, niin niinä harvoina kertoina kun isä ja lapsi keskenään puhuvat, isä itse lupailee vaikka mitä. Ilmeisesti lepyyttääkseen huonoa omaatuntoaan.
Siinäkin sitten saa lisää selvittää

 

kertoisin että isä välittää ja rakastaa lasta MUTTA tällähetkellä ei pysty/voi/halua/kykene näkemään niin paljon kun lapsi haluaisi tai äiti. Kerro isästä mukavia asioita, vaikka kuinka tuntuisi vaikealta. LApsi on kuitenkin syntynyt rakkaudesta. Kerro HYVIÄ asioita lapselle isästä. ÄLÄ siirrä katkeruutta lapseen. TIEDÄN MISTÄ PUHUN. Isä hylkäsi lapsemme, koitan silti aina vaan jaksaa kaivella mukavia muistoja mitä meillä on.

 

olisiko tuossa vaiheessa parempi pistää välit kokonaan poikki isään?

 

olisiko tuossa vaiheessa parempi pistää välit kokonaan poikki isään?

Tähän olen päätymässä. Etten ole enää tavoitettavissa, mutta ensin pitää vaan saada mies ulos asunnosta.

 

niinä harvoina kertoina kun isä ja lapsi keskenään puhuvat, isä itse lupailee vaikka mitä. Ilmeisesti lepyyttääkseen huonoa omaatuntoaan.
Siinäkin sitten saa lisää selvittää

Tosi kurjaa. "Iskällä näköjään suunnitelmat muuttuu yhtenään." (= se Saatana valehtelee taas )

oletkin varmaan sitten tarkkana, jos isä haluaa tapaamissopimuksen tehdä, että ette sitoudu mihinkään mahdottomaan. Kun isällä on tapaamisoikeus, lapsi odottaa ja jos isä ei tule, pettyy. yritä sumpia niin, että vain elatuksesta tehtäisiin paperit. onnistuukohan yhteishuoltajuus, jos et saa isää tarvittaessa kiinni?

No tota yhteishuoltajuutta oon miettinyt, että miten se muka käytännössä toimisi. Lieneeköhän mulla mahdollisuutta yksinhuoltajuuteen? Saattaahan se toki olla, ettei mies edes halua huoltajuutta.

 

kertoisin että isä välittää ja rakastaa lasta MUTTA tällähetkellä ei pysty/voi/halua/kykene näkemään niin paljon kun lapsi haluaisi tai äiti. Kerro isästä mukavia asioita, vaikka kuinka tuntuisi vaikealta. LApsi on kuitenkin syntynyt rakkaudesta. Kerro HYVIÄ asioita lapselle isästä. ÄLÄ siirrä katkeruutta lapseen. TIEDÄN MISTÄ PUHUN. Isä hylkäsi lapsemme, koitan silti aina vaan jaksaa kaivella mukavia muistoja mitä meillä on.

En missään nimessä meinaa alkaa mollata isää lapselle.
Lapsihan kuitenkin aina vanhempaansa rakastaa, oli tämä millainen oli.
Mutta lapsi on äärettömän tiedonhaluinen, ja varmasti tulee jatkokysymyksiä, esim. Miksei pysty? Ja siinä vaiheessa on sit minulla sormi suussa?
Nyt koitan vältellä kokonaan isästä puhumista, kun ite oon miettinyt, että se hyvien asioiden kertominen ja muisteleminen sitten saa lapsen entistä enemmän ikävöimään, ja pohtimaan, että miksei nyt tehdä yhdessä mitään. Josta sitten taas seuraa lisäkysymyksiä :S

 

Meidän uus perheen lasten mutsi häippäs maisemista ja ukon (lasten isän) ka käytiin sit lastenpsykolla, joka sanoi ettei lapselle saa valehdella. Eli sen mukaan ap lapsellesi voisit sanoa, että isi ja äiti ei halua enää asua yhdessä/isi haluaa muuttaa pois. Molemmat ootte vanhempia. Miehen tyhjät lupaukset lapselle voi selventää, että isi haluaisi tehdä niin, mutta ei sitten jaksakkaan. Painotat, että sinä et estä isää tapaamasta lastaan ja vika ei myöskään ole lapsessa vaan isä toimii omien valintojensa mukaan.

 

Toi oli hyvä vinkki, että noista lupauksista vois sanoa, että haluaa, muttei jaksa. Kiitos.
Ja kiitos kaikille muillekin. Ihanaa, että jaksoitte vastata, oon niin yksin tämän asian kanssa
Siis toki muut näkee, ett3i isä ole mukana missään, muttei ne koko tilannetta tiedä.
Mua hävettää jostain syystä kertoa sitä :/
Hävettää, että on tollanen mies...

 

voi inho tolastsa miestä kohtaan! miten joku isä voi tehdä noin lapselleen siis 5 vuotiaaksi asti ollu tekemisissä sit ei enää kiinnosta?

 

voi inho tolastsa miestä kohtaan! miten joku isä voi tehdä noin lapselleen siis 5 vuotiaaksi asti ollu tekemisissä sit ei enää kiinnosta?

No, "oireet" alkoi jo tuossa 1,5 vuotta sitten.
Mutta nyt viimesen 4-5kk, ollut tuollasta mitä kerroin. Sitä ennen sen 1,5 vuoden aikana, näki nyt ainakin pari kertaa viikossa lasta, ja soitteli silloin tällöin.
Ja todella, voi inho. Ikinä en ois uskonut, mutta mitä vaan voi näköjään tapahtua