Miten kertoa lapsille tulevasta erosta?

Miten ihmeessä minä kerron lapsille erosta? Olen kuukauden vaihteessa muuttamassa lasten kanssa, mutta lapset ei vielä sitä tiedä. Miten ihmeessä kerron sen heille. Ja sit toinen että miten kerron siskoilleni erosta. äitille ni kerroin äsken. en kumminkaan halua kertoa syytä eroomme joka on se että mieheni kävi minuun käsiksi.

 

Kannattaa kertoa ja valmistella lapset eroon nii pian ko mahollista. Ei kai siinä sen ihmeempää kuin kertoa rauhallisesti miten asiat on. Ja painottaa, et syy ei ole heissä eivätkä he menetä isää tai äitiä.

 

Joskus aikuiset eivät enää pysty asumaan yhdessä. Silloin on parasta muuttaa, mutta vanhemmat rakastavat kaikesta huolimatta lapsiaan, eivätkä lapset tekemisillään ole voineet vaikuttaa tilanteeseen mitenkään.

 

Ja tuo on tosi tärkeä myös, et vanhemmat rakastaa lapsia erosta huolimatta enemmän kuin mitään muuta.

 

Kerro lapsille vaikka heti. Sano että voivat nähdä isäänsä kuitenkin tosi paljon ja pysyä isän elämässä.

 

ja että he tulevat edelleen näkemään molempia?

 

No eipä minusta paljon muuta tarvitse kertoa kuin perusasiat, jotka tulevat muuttumaan. Että "Äiti ja isä ovat päättäneet asua tästä edespäin eri asunnoissa, joten teilläkin on nyt sitten kaksi kotia - eikös ole jännää?" ja "Isä ja äiti rakastavat teitä toooosi paljon, enemmän kuin toisiaan".

Minusta lapsia ei tarvitse rasittaa eron syillä.

 

-03 oli teidän nuorin? Nyt olisi ehkä juuri oikea aika kertoa lapsille, että muutatte uuteen asuntoon. Kaikki saisivat hieman aikaa työstää asiaa. Mielestäni riittää, että kerrot, että te olette saaneet uuden asunnon ja äiti on siitä hyvillään. Voisitte jos mahdollista käydä sitä katsomassakin. Sitten kerrot ketä sinne muuttaa, että isi jää tänne, tai muuttaa toisaalle, mikä se tilanne sitten onkaan.

Kerrot myös lapsille, että isiä saa edelleen tavata mutta isi ei vain asu meidän kanssa. Ja kerrot, että te aikuiset olette tämän ratkaisun tehneet ja se on hyvä niin vaikka nyt tuntuu ehkä pahalta.

Ja siskolle riittää myöskin, että te muutatte lasten kanssa ja että syy, on se mikä tahansa niin on riittävä, jotta sinä tämän ratkaisun teet. Pyydät häntä kunnioittamaan päätöstäsi olla kertomatta syytä.

Voimia!!!

 

Pelottaa vaan et miten lapset reagoi kun kerron kun iteeläkään ei mikään maailman paras fiilis oo ja kumminkin pitäs pystyy tukemaan lapsia. Ja et miten tää kaikki vaikutta lapsiin. Ja entä jos poika laittaakin jarrut päälle totaalisesti ja sanoo et ei muuta ja mie en todellakaan voi kuvitellakaan et joku lapsista ei lähtis mun mukaan.

 

Sen reagoimisen näkee vasta sitten. Itse oisin ainakin ollu mielissäni jos vanhemmat ois eronnu jo aiemmin. Ei sitä ainaista huutamista ja käsiks käymistä jaksanu ku se alko jo ku olin 9v. Vanhemmat osas erota lopulta ku olin 15-16v. Virhe oli äidiltäni aina hokea riitojen aikana, et ei me kummiskaa koskaa erota, et sitä ei kannata pelätä. Sillo aina mietin, et ku eroaisivat vaan ni ois paljolti parempi.

Tsemppiä! Ny kerrot vain ja katsot reagoimista sitten.

 

Itsekkin juuri sen takia lähden, kun en halua että lapset joutuu kärsimään siitä että jos mies jatkaa käsiks käymistä (tehnyt sen jo kahdesti + pettänyt ym.) Ja itse jouduin kotona katsomaan sitä siitä asti kun uistan siihen kun muutin kotoa 16v. ja kun menin sir isompana väkiin sain minäkin oman osani. Vaikka mies kuinka vakuuttelee että ei enää niin tee, niin tein päätöksen että riittää. Annoin nyt hänelle mahdollisuuden hakea itselleen apua kaikkeen, saa nähdä kuinka käy.

 

Teet täysin oikein kun lähdet. Ja tosissaan, ei pidä syitä lapsille kertoa. Heille riittää kun tietävät jo nyt, että asiat ja asumisjärjestelyt tulevat jatkossa muuttumaan. Ero on tuossa tilanteessa ainoa oikea ratkaisu. Voihan sitä sitten ajan myötä palata yhteen jos on täysin varma, että pettäminen ja käsiksi käyminen ei enää jatku. Voimia sulle koitokseen! :hug: Mut mitä pikemmin kerrot lapsille, sen parempi!