miten koirasi on reagoinu vauvaan?

Uusi koko vauvakuumeisessa maailmassa =) Mietityttää kuitenkin miten koiramme (3kpl) tulevat mahdollisesti reagoimaan joskus tulevaan uuteen perheenjäseneen! Ikää koissuilla nyt 8v, 3v ja 2v. Nuorin koirista on arka ja naapurin lapsia haukkuu kovasti. Kaksi muuta tulee toimeen hienosti lapsien kanssa. Kertokaa miten koiranne ovat ottaneet vauvan vastaan! Onko ollut suuriakin mustasukkaisuuden ilmoittamisia?

 

Koira oli n.10kk kun poika syntyi, pentuhösellys ja tuhoaminen loppui
Koira oli 3v kun tyttö syntyi, ei mitään erityistä suhtautumista, ihan ok.
Koira on vähän alle 6v kun kolmas lapsi syntyy ja eiköhän taas huoli tulokkaan porukkaan ihan mielellään

 

Meillä koira on aina ottanut lapset hyvin vastaan.
Koira on nyt 5vuotias, esikois lapsemme 3vuotias ja juniorimme 4viikkoinen. =)
Kun tulimme vauvan kanssa kotiin, annoin koiran haistella varovasti vauvaa ja koira lipaisi hieman vauvan kättä, näin meillä koira hyväksyi uuden perheenjäsenen. =) :heart:

Meidän koira on muutenkin todella lempeä luonteinen ja rauhallinen.

 

Meillä on kans kolme koiraa,eikä oo ollu mitään ongelmia.

 

OIkein hyvin, koira tiesi jo raskausaikana mitä tuleman pitää. Käytös muuttui ihan selvästi. Kun tulimme sairaalasta kotiin vauvan kanssa, koiraa varten oli kaukalon jalkopäässä herkku, jonka se kävi hakemassa. Nuolaisi vauvaa ja toivotti tervetulleeksi, vaikka onkin ollut perheessämme ainokainen ja pilalle lellittykin.

Joitain pieniä ongelmia on tullut, kun vauva on oppinut liikkumaan. Tärkeää on pitää huoli siitä, että koira pääsee pois tilanteesta niin halutessaan. Lapsilla kun on ikävä tapa kuvitella, että koira nauttii kovakouraisista hellittelyistä...

Meillä koira on ollut hämmentävän hyvähermoinen ja väistää aina pojan tieltä.

 

Tessa oli 2v ku vauva synty..
ku imetin makuullaan niin se änkäyty väliin...niin että tissi lopsahti vauvan suusta pois
jos jäi yksin niin oli tuhonnut vauvan tavaroita...(pari harsoa, pari vaippaa ja kevythaalarin)
sit se tottu siihen...

 

Meidän Herra oli just täyttäny vuoden ku poitsu synty. Ajattelin kans kauhulla et mitähän tästä tulee. No heti ensimmäisenä iltana koira toi pojalle pallon et "et viittis heittää nyt tarttis leikkiä miun kans"-tyylillä. Eli ei ongelmia. Poitsun vähän kasvettua piti kovasti seuraa makaamalla vieressä ja auttamalla "mammaa" lastenhoidossa et sain tehdä omia töitä. Poitsu saatto jutella koiralle pitkiä aikoja ihan täysin tyytyväisenä lattialla.
Meidän vanha rouva oli sit asia erikseen. Rouvan ilme oli sellane jos poika huusi et et viittis tehdä jotain käy miun korviin... Eikä vieläkään oikein ole ylin ystävä pojan kanssa (2v). Ei äkänen muttei kuitenkaan oikein halua että poitsu kävisi paijaamassa tai antamassa suukkoja yms.

Et ainakin meillä on menny yllättävän hyvin. Mut mie olen yrittänyt pitää meillä myös sen rytmin koirien kanssa mikä oli jo ennen vauvan syntymää. Kun poika nukkui käytiin kävelemässä, heitettiin palloa, kesällä uimassa ym touhua koirien kanssa. Poika otettiin mukaan eli en unohtanut koiria missään vaiheessa. Nekin tarvitsee oman aikansa ja virikkeensä. Kyllähän se välillä hankalaa oli mutta siitä on kuitenkin selvitty...

 

Itsellä vauva on vasta masussa,mutta ollaan käyty harkoittelemassa koiran kanssa sukulaiseissa vauvan hoitoa.sukulaisella on nyt 8kk ikäinen vauva ja 2vuotias koira.itsellä on 1½ vuotias koira.Sukulaisen koira ei koskekkaan vauvan leluihin,meidän koiran on vaikea erottaa omat pehmolelut vauvan pehmoleluista.Molemmat koirat saavat lipasta lattialla mönkivää vauvaa niin siitä ei ole tullut mikään "tabu" koiralle.koirat luovuttavat käskyttä lelunsa vauvalle jos vauva tulee niitä hakemaan ja antautuvat vauvan "hellään" käsittelyyn mielellään.jos koiraa ei kiinnosta käsittely se vaihtaa paikkaa.ikinä ei ole ollut mitään hammastuksia tai muuta ongelmia.turvallisin milelin odotan omaa perheen lisäystä :heart:

 

Hienoa kuulla et teillä on mennyt ilman suurempia ongelmia! Vauvan leluja saa aina lisää jos koiruudet tykästyvät niihin enemmän kuin omiinsa! Ja toi kyllä pitää varmaan paikkansa et myös vauvan aikaan voi (ja täytyy) jatkaa myös niiden kanssa harrastamista Täytyy varmaan opettaa mieskin puuhastelemaan koirien kanssa jo ennen vauvan tuloa! ettei "tartte" aina itte vedellä jälkeä mettään...

 

lisään vielä sen että oli myös ihanaa päästä yksin lenkille koirien kanssa miehen jäädessä lapsenvahdiksi kotiin. Että käytä myös sitä hyväksesi... sitä kummasti piristyi kun sai olla vähän aikaa yksin...

 

Narttu oli vajaan vuoden ja uros 2.vuotias kun Jesse syntyi. Mie olin viikon sairaalassa ja kun tulin kotiin,niin koirat kyl murjotti mulle ett missäs sitä on oltu mut ei ollu moksiskaan vauvasta ja ottivat heti työkseen vaunujen vahtimisen pojun nukkuessa ulkona. Jesse on nyt 2.vuotias ja saa kyl tehhä koirien kans vaikka mitä,koskaan ei oo ollu mitään ongelmaa. Rodultaan ovat kultseja

 

Meillä ei oikeastaan toi kääpiövillakoira ole reagoinu mitenkään lasten syntymiin.Vähän käy vauvaa haistelemassa,siinä se.Eikä esikostaan ollut mitenkään edes ihmeissään. =)

 

B) Meillä on iso dobermanni uros, oli 4vuotias kun vauva tuli. Koira on erittäin kiltti, mutta silti kun tultiin vauvan kanssa ekakerran; koira hyökkäsi hampaat irvessä kohti vauvaa. Olis varmaan purrut jos ei olis saatu koiraa pannasta kiinni. Ekapäivä meni kyräillessä , koira haisteli aina missä vauva oli ollut. Illalla koira käveli rauhallisin elkein lipaisi pojan päätä, vilkas mammaa ja jatkoi matkaansa. Ei sen jälkeen mitään ongelmaa, siirtyy vain lasten edestä pois, mutta ei se ole purrut koskaan. Ensimmäisenä päivänä en uskaltanut lasta sylistäni heittää, koira elkeellään osoitti että ei sun enää tartte pelätä. Tilanne oli niin pelottava että varuillamme aina oltiin. :wave:

 

Meillä on mittelspitz narttu. Oli vuoden vanha kun vauva syntyi eikä ole häntä oppinut sietämään. Poika on nyt 1.5v ja niiden välissä pitää olla koko ajan, kirjaimellisesti. Lapsi ei saisi mennä metriä lähemmäs koiraa, mieluummin ei niinkään liki. Koira onneksi varoittaa murisemalla eikä itse hakeudu lapsen seuraan. Ongelmakoirakouluttajalta ja paikallisen koirakerhon kouluttajalta olemme saaneet hyviä neuvoja, joten pärjäilemme. Koiralla on nyt oma huone (!) ja häkki, joissa se voi rauhassa levätä tarvitsematta koko ajan vahtia missä juniori menee. Ja kun koira on häkissä, minäkin uskallan touhuta vapaasti.

 

Meillä koira on reagoinut vauvaan todella hienosti.
Se on käynyt aina nuuhkimassa uutta tulokasta ja antanut pienen pusun.
Tälleen meidän neiti on hyväksynyt lapsemme.

Koirallamme on muutenkin yllättävän pitkä pinna.
Vaikka esikoisemme kiusaa sitä, niin se ei tee mitään, mieluummin menee poikaa karkuun sängyn alle.
Koskaan koira ei ole edes näykkäisyt, pelkkiä pusuja antaa vaikka poika kiusaisi.
Koiramme on Länsigöötanmaanpystykorva

 

Niin eli minkä rotuisia koiria teiltä löytyy???
Onko Staffi kokemuksia??
-kiitos

 

Meillä on mittelspitz narttu. Oli vuoden vanha kun vauva syntyi eikä ole häntä oppinut sietämään. Poika on nyt 1.5v ja niiden välissä pitää olla koko ajan, kirjaimellisesti. Lapsi ei saisi mennä metriä lähemmäs koiraa, mieluummin ei niinkään liki. Koira onneksi varoittaa murisemalla eikä itse hakeudu lapsen seuraan. Ongelmakoirakouluttajalta ja paikallisen koirakerhon kouluttajalta olemme saaneet hyviä neuvoja, joten pärjäilemme. Koiralla on nyt oma huone (!) ja häkki, joissa se voi rauhassa levätä tarvitsematta koko ajan vahtia missä juniori menee. Ja kun koira on häkissä, minäkin uskallan touhuta vapaasti.

Minulla oli koira joka oli vaarallinen vauvalle. Ainoa vaihtoehto olisi ollut laittaa koira häkkiin/omaan huoneeseen. Mutta en halunnut sitä tehdä koska se on eläinsuojelurikos. Monet tekee niin että laittaa koiran häkkiin. Meidän koiralle se ei olisi ainakaan sopinut, oli hyvin seurallinen ja halusi olla kaikessa mukana. Minun oli pakko antaa koira toiseen kotiin.

Perheemme toinen koira tuli toimeen vauvan kanssa hyvin ja on nyt 1 vuotiaan hyvä kaveri.

 

Tyttäremme syntyessä rotikkanarttumme oli kahdeksanvuotias, lähes täysin lapsiin tottumaton aikuisten kaveri. Ei koirasta lapsen kaveria ole tullut puolessatoistavuodessakaan, mutta koira ja lapsi ovat kasvaneet sellaiseen neutraaliin suhteeseen. Koira on alusta alkaen väistänyt lasta, ja lapsi on yritetty opettaa olemaan koskematta koiraan. Nyt kun oma tahto on varsin voimakasta ja pientä ei-niin-herttaista uhmaa alkaa olemaan, pitää koiraakin välillä vähän töniä, mistä koira sitten kyllä ärähtääkin. Sellaisissa tilanteissa me olemme luonnollisesti kieltäneet ja toruneet lasta. On koirallakin silti päiviä ja hetkiä jolloin lapselle antaa huomiota ja hellyyttä, nämäkin ovat viimeaikoina olleet lisääntymään päin. Ehkä tuo vanha äkäinen akka alkaa pehmenemään.

 

itse olen kasvanut perheessä jossa on ollut rottweilereitä ( vuosi ennnen kun muutin pois kotoa teki äitini jotain kummallista ja otti rotikan seuraksi labbiksen, en olisi äidistäni uskonut )
kun minä synnyin ei kuulemma ollut mitään onkelmia sillä koirakin oli ihan pentu. kun pikku veljeni syntyi ei koiralla ollut mitään vauvaa vastaan, mutta äitiäni vastaan oli ( koira oli aina ollut niiin sanotusti äidin koira, mutta kun äiti tuli laitokselta niin ei välittänyt äidistä ollenkaan vaan murisi ja möyrästi. tämä loppui kyllä kun olivat muutaman kerran yhdessä olleet lenkillä ja treenailleet tavallisesti)
meillä koira oli aina kaiken keskellä, makasi legojen päällä ja kanteli nukkeja ym. aina saimme tehdä sille mitä halusimme eikä koira koskaan reagoinut pahasti. onpahan kuviakin missä olen n. 2v ja nukun koiran kanssa koiran pedillä