Miten mä pärjään 4:n pienen kans?

Kaikkeen tottuu!
Kyllä sä pärjäät ku päätät että pärjäät!

Mä suosittelet et otat reippaasti asian puheeksi neuvolassa. Sieltä kautta voisit saada apua.

 

Onko sulla sukulaisia tai kavereita avuksi? Tukiverkko on aika tarpeen ison porukan kanssa kun jää yksin. Ja kannattaa kysellä perhetyöntekijää avuksi myös.

Kasvatus äiti ainoa, 20 kilsan säteellä ystävät. Minkä kautta perhetyön tekijöitä saa ?

Riippuu kunnasta täällä niille voi soittaa suoraan, joissaki kunnissa menee sosiaalitoimiston kautta. Ennalta ehkäisevää lastensuojelua tuo perhetyö. Mulla kävi perhetyöntekijä eron jälkeen pari kuukautta. Ekassa palaverissa sovittiin alustavasti minkälaista apua tarvi. Täti kävi kerran viikossa ulkoiluttamassa lapsia et sai ite levätä ja niille sai soittaa jos olis ollu joku hoidon tarve vaikka lääkäri tms. itellä ni jos niillä oli aikaa ni tuli useemminki. Eikä se maksanu mitään. Lopetin sitte sen ite kun tuntu et ei enää tarvi.

Niin just, pitääpä ottaa selkoa tuosta , tattis :flower:

 

Paremmin pärjäät yksin lasten kanssa kuin huonossa suhteessa lasten kanssa. Mä ainakin olen huomannut, että jos meillä riitaa kotona, jaksan paremmin kun mies töissä ja poissa ja lapsetkin rauhallisempia kun arki pyörii ilman riitoja. Varmasti myös tuttavasi auttavat sinua? Minkä ikäisiä lapsia sulla on?

8v, 2,5v ja 6vk pojat, 3v tyttö. Kyllä varmasti päivisin apua saan,mutta ne yöt mua kauhistuttaa :ashamed: Niin lapselliselta ku se kuulostaaki.

Yöt juu... Vanhimmille lapsille päivähoitopaikat, joka-ainoalle.
Perhetyöntekijä, tukiperhe, ja ala haalimaan yövahteja!
Ja jos tulee tiukka paikka, tule meille, eiköhän tänne muutama ylimääränen muksu mahdu, kyllä minä valvon muutaman yön...

 

Paremmin pärjäät yksin lasten kanssa kuin huonossa suhteessa lasten kanssa. Mä ainakin olen huomannut, että jos meillä riitaa kotona, jaksan paremmin kun mies töissä ja poissa ja lapsetkin rauhallisempia kun arki pyörii ilman riitoja. Varmasti myös tuttavasi auttavat sinua? Minkä ikäisiä lapsia sulla on?

Tiedän että vaikuttaa valtavasti ku ei koko ajan nää, siis että mies ois töissä tai kävis kavereillaan yms... mutta ku kotona lorvaa , eikä ikinä liiku minnekkään.

Siis eikö hän ole töissä?

Ei käy töissä, ja kovin huono on kyllä käymään :kieh:

Aivan. Kyllähän se on vähän stressaavaa kaikille, jos molemmat on koko ajan kotona. Parempi, ku pääsee välillä hengähtämään toisesta..

Tsemppiä sulle

 

Eikös nuo muut jo nuku kaiket yöt, paitsi pienin? Jos ei niin palvelut pois vaan.

Ei ainakaan meillä ole mitenkään taattua, että 2 ja 3 v. nukkuvat yöt, yleensä haluavat vessaan pissalla yms. yöllä. Ja sairaana vaativat tietysti vaikka ja mitä huomiota...

Niin, mutta ei kai pissaamista edes lasketa "yöherätykseksi"? "pissahätä" "no, mene vessaan" Näin se menee ihan unten rajamaillakin =) Sairaana oleminen on juttu erikseen. Se menee "aika aikaa kutakin" systeemillä.

Meillä wc on alakerrassa(nukutaan yläkerrassa-potta ei kelpaa), enkä tosiaan laita 2 tai 3 vuotiasta yksin portaisiin. Eli kyllä siinä herään sitten minäkin. Aikansa menee ennen kuin on kivuttu taas ylös ja sänkyihin nukahdettu, varsinkin kun äidin viereen olisi niin kiva tulla jne..

Lapset oppii siihen, että viereen ei tulla, kun ei vaan tulla. Hellyyttä ehtii antaa päiväsaikaankin (paljon mukavampaakin kun on pirteä itse). Vessaan myöskään tuskin heräät useammin kuin 1krt/yö/lapsi? Minun on ollut pakko "kouluttaa" lapset sairauteni vuoksi niin, että yöunet ei jää vähiin tai kivut lisääntyy. Vanhin on 9v ja ihan täyspäinen ja sosiaalisesti menestyvä ihminen =) En koe rankaksi (kivuista huolimatta) elämäämme, joten yritän kai sanoa, että järjestelemällä (ja myös asenteella) se elämä sujuu =) Tsemppiä ap:lle!

 

:hug: :hug: kyllä siihen öiseen yksinoloon tottuu ajan kanssa. alussa se on vaikeaa eikä uni meenaa tulla. edelleen arastelen nukkumista yksin silloin kun lapsetkin on pois..

 

:hug: :hug: kyllä siihen öiseen yksinoloon tottuu ajan kanssa. alussa se on vaikeaa eikä uni meenaa tulla. edelleen arastelen nukkumista yksin silloin kun lapsetkin on pois..

Kiitos :hug: Eiköhän siihen EHKÄ totu, mutta hirvittää kyllä ja kovaa nyt jo vaikkei vielä ole asuntoakaan :|

 

Eikös nuo muut jo nuku kaiket yöt, paitsi pienin? Jos ei niin palvelut pois vaan.

Ei ainakaan meillä ole mitenkään taattua, että 2 ja 3 v. nukkuvat yöt, yleensä haluavat vessaan pissalla yms. yöllä. Ja sairaana vaativat tietysti vaikka ja mitä huomiota...

Niin, mutta ei kai pissaamista edes lasketa "yöherätykseksi"? "pissahätä" "no, mene vessaan" Näin se menee ihan unten rajamaillakin =) Sairaana oleminen on juttu erikseen. Se menee "aika aikaa kutakin" systeemillä.

Meillä wc on alakerrassa(nukutaan yläkerrassa-potta ei kelpaa), enkä tosiaan laita 2 tai 3 vuotiasta yksin portaisiin. Eli kyllä siinä herään sitten minäkin. Aikansa menee ennen kuin on kivuttu taas ylös ja sänkyihin nukahdettu, varsinkin kun äidin viereen olisi niin kiva tulla jne..

Lapset oppii siihen, että viereen ei tulla, kun ei vaan tulla. Hellyyttä ehtii antaa päiväsaikaankin (paljon mukavampaakin kun on pirteä itse). Vessaan myöskään tuskin heräät useammin kuin 1krt/yö/lapsi? Minun on ollut pakko "kouluttaa" lapset sairauteni vuoksi niin, että yöunet ei jää vähiin tai kivut lisääntyy. Vanhin on 9v ja ihan täyspäinen ja sosiaalisesti menestyvä ihminen =) En koe rankaksi (kivuista huolimatta) elämäämme, joten yritän kai sanoa, että järjestelemällä (ja myös asenteella) se elämä sujuu =) Tsemppiä ap:lle!

Lisään tähän vielä, että lapset saa toki tulla viereen painajaisia nähtyään, mutta olen aina kysynyt hetken päästä, että menetkö jo omaan sänkyyn ja nykyisin osaavat mennä jo kysymättäkin, kun ovat rauhoittuneet.

 

Ja noista öistä vielä, et jos on kiree tunnelma kotona ja riitoja ni neki tekee lapsilla yöt levottomaksi. Ajan oloon elämä rauhottuu ni lapsetki alkaa nukkumaan paremmin. Rankkaa se on alkuun, mut elämä on aika paljonki helpompaa yksin kuin huonon kumppanin kanssa. Jaksamista ap :hug:

 

Miten sulla voi olla 2,5v poika ja 3v tyttö? Kuinka paljon niillä on ikäeroa? Käsitin siis, että tyttö olis alle 3,5v, koska ilmoiti iän noin.

 

Eikös nuo muut jo nuku kaiket yöt, paitsi pienin? Jos ei niin palvelut pois vaan.

Ei ainakaan meillä ole mitenkään taattua, että 2 ja 3 v. nukkuvat yöt, yleensä haluavat vessaan pissalla yms. yöllä. Ja sairaana vaativat tietysti vaikka ja mitä huomiota...

Niin, mutta ei kai pissaamista edes lasketa "yöherätykseksi"? "pissahätä" "no, mene vessaan" Näin se menee ihan unten rajamaillakin =) Sairaana oleminen on juttu erikseen. Se menee "aika aikaa kutakin" systeemillä.

Meillä wc on alakerrassa(nukutaan yläkerrassa-potta ei kelpaa), enkä tosiaan laita 2 tai 3 vuotiasta yksin portaisiin. Eli kyllä siinä herään sitten minäkin. Aikansa menee ennen kuin on kivuttu taas ylös ja sänkyihin nukahdettu, varsinkin kun äidin viereen olisi niin kiva tulla jne..

Lapset oppii siihen, että viereen ei tulla, kun ei vaan tulla. Hellyyttä ehtii antaa päiväsaikaankin (paljon mukavampaakin kun on pirteä itse). Vessaan myöskään tuskin heräät useammin kuin 1krt/yö/lapsi? Minun on ollut pakko "kouluttaa" lapset sairauteni vuoksi niin, että yöunet ei jää vähiin tai kivut lisääntyy. Vanhin on 9v ja ihan täyspäinen ja sosiaalisesti menestyvä ihminen =) En koe rankaksi (kivuista huolimatta) elämäämme, joten yritän kai sanoa, että järjestelemällä (ja myös asenteella) se elämä sujuu =) Tsemppiä ap:lle!

Hienoa jos onnistut kouluttamaan lapset 2v. saattaa haluta vielä 2 kertaa pissalle öisin, joskus ei ollenkaan. Meillä voi myös tulla öisin astmajuttuja, rasvailun tarvetta(atopia), mahakipuja ja muuta... Meillä siis hieman erityistarpeita lapsien allergisuuden vuoksi myös. Eli täysiä öitä odotellessa...Mutta enpä ole muuten ajatellut tämän olevan mitenkään erityistä valvomista, pieniähän nuo ovat, eli kuuluu lapsi arkeen.

Ap.lle tsemppiä!! :hug:

 

Miten sulla voi olla 2,5v poika ja 3v tyttö? Kuinka paljon niillä on ikäeroa? Käsitin siis, että tyttö olis alle 3,5v, koska ilmoiti iän noin.

Korjasin sen, eli 1,5 v ja 3v

 

Voisiko ensimmäiseksi mennä ensi-ja turvakotiin? Pari viikkoa vois "harjoitella" yksinolemista tietäen että lähellä on toinen ihminen joka auttaa.

 

Ja noista öistä vielä, et jos on kiree tunnelma kotona ja riitoja ni neki tekee lapsilla yöt levottomaksi. Ajan oloon elämä rauhottuu ni lapsetki alkaa nukkumaan paremmin. Rankkaa se on alkuun, mut elämä on aika paljonki helpompaa yksin kuin huonon kumppanin kanssa. Jaksamista ap :hug:

Kuvittelisin että helpottaa kun ei tarvi koko aikaa kuulla vittuilua ,valitusta ja huutoa. 0dottaa vaan valmista ja mä teen kaiken, mutta ikävä sitä tulee siitä huolimatta. Mutta paras ratkasu tää on, lapset kärsii eniten :/

 

Täällä ollaan yksin öisin (ja muutenkin) kun mies on ulkomailla töissä. Onhan ne illat ja yöt ikäviä. Parhaiten mulla toimii kun olen tarpeeksi väsynyt illalla, että on vain pakko mennä nukkumaan. Kunhan nukahdan, niin syvään nukun. Lapset hiipii samaan sänkyyn, enkä ole siitä edes tietoinen... Jätän jonkun valon päälle yöksi. Ei kannata liiaksi (tai siis ollenkaan) illalla miettiä sitä että on ainoa aikuinen paikalla. Kerrostalossa on helpompaa kun on tutut naapurit, jos olisin maalla kaukana muista olisi paljon pahempi (olen kokenut senkin).

 

:hug: :hug: kyllä siihen öiseen yksinoloon tottuu ajan kanssa. alussa se on vaikeaa eikä uni meenaa tulla. edelleen arastelen nukkumista yksin silloin kun lapsetkin on pois..

Kiitos :hug: Eiköhän siihen EHKÄ totu, mutta hirvittää kyllä ja kovaa nyt jo vaikkei vielä ole asuntoakaan :|

mä tiedän tunteen. alussa mä pelkäsin iltoja ja öitä. kun lapset hiljeni tuli paha olo ja ikävä. nyt siitä osaa jo nauttiakin, vaik välillä se iskee uusiks. ota lapsia viereen, se helpottaa.