miten miehesi/ lapsen isä suhtautui..

kun kerroit olevasi raskaana? tuliko itku?

ollaan pohdittu miehen kanssa, et mitenkähän sitä sitten reagoi, jos joskus meillekin se positiivinen raskaustesti tulisi. mies on aika herkkis, niin tuumi vaan että "varmaan rupeaisin itkemään onnesta!"

 

Meijän on jokaisella kerralla ollu kun naantalin aurinko pari päivää.

 

Kylläpä se on tainnu jokasen positiivisen testin jälkeen halata/ottaa syliin ja siinä sitte kökötetty ja nökötetty ja halailtu... Sitte se on joka ainoa kerta jostaki taikonu suklaalevyn mulle Vaikkei sitte olekkaan tähän mennessä hyvin päättyny yksikkään raskaus, silti se jaksaa uskoa ja olla joka kerta yhtä onnellinen :heart:

 

Meijän on jokaisella kerralla ollu kun naantalin aurinko pari päivää.

näin meilläkin

 

Ekan kohdalla tuli onnellinen hymy, ja vakuutus että "ei siinä testissä mitään vikaa ole kulta, vaan sä oot raskaana".

Toisen kohdalla (ekan syntymästä n. 3kk, ja seurustelua takana vasta n.1,5 v) huudan vessasta että "susta tulee taas isä" niin olkkarista kuuluu "voi perkele, voi perkele, voi perkele" Mutta kun kurkkaan sinne niin leveä hymy kasvoillaan se siellä istuu ja paijailee poikaa sylissään.

 

Oli naama väärinpäin, ja käski mennä aborttiin.
Vaikka olimme keskustelleet asiasta ( siis lapsen hankkimisesta monta kuukautta ).

En mennyt, ja meillä nyt vuoden ikäinen ihana poika, jota mies rakastaa yli kaiken, ja olemme onnellinen perhe.

Miehelle iski kai alussa paniikki, ja pelko ex-vaimon ja sukunsa reaktiosta ( eivät hyväksy minua ). Tulin siis heti raskaaksi, kun jätin pillerit. Ehkä hän ajatteli, että tärppäämiseen menee pari vuottakin...

Mutta paha mieli oli silloin, voitte vaan kuvitella! Itse olin onnellisempi kuin ikinä, ja toinen riisti sen ilon multa... Mutta nyt kaikki siis hyvin. =)

 

Ekat sanat: "voi vittu, mitä me ny tehään?" Ja kyseessä siis yritetty ja toivottu raskaus ;D

 

Ihan oikeestikko? Tää on oikeesti tosi paska vitsi, ihan siis oikeestikko? Ei oo totta? Ootsä varma.....?

Ja nyt _minulla_ on maailman ihanin tytär jota rakastan ylikaiken.

 

No eihän se meinannut uskoa, että raskaana olen =) Taisi iskeä tajuntaan vasta ekan neuvolan jälkeen Mutta onnellinen oli.

 

Mun mies sanoi, että OHO!

 

tuli töistä kotiin, kesken työpäivän halaili ja helli.

 

Oli tippa linssissä ja hymyssä suin hetken.... Sit iski paniikki ja pari päivää oli maailman hiljaisin mies Nyt innoissaan ja ylpeänä odottaa, että aika kuluis ja sais pikkuisen syliin.

 

vielävielä, näitä on ihana lukea!

 

meillä myös oli 1,5v yritystä takana, ja reaktio oli että oikeestiko? ja huhhhhuh vauva!!? papana on nyt 10kk <3

 

Oltiin sovittu, että tehdään testi aamulla ennen miehen töihin lähtöä, menkat oli viikon myöhässä, ja pillerit oli just jätetty pois. Silmät ristissä tein testin, ja ei siinä mitään näkynyt, jätin testin miehen käteen ja kömmin takas nukkumaan, mies jäi tuijottamaan testiä, ja huuteli makkariin, että viiva näkyy,en uskonut..=) Kun myöhemmin nousin kouluun, näin, että testissä tosiaan oli viiva.. =) "viiva" on päikkäreillä omassa sängyssään tällä hetkellä..=)

 

Hymy on miehellä ollut herkässä molempien plussien jälkeen

 

Ekalla kerralla molemmat vaan istuttiin sängyllä ja tuijotettiin kahta viivaa monttu auki Hetken päästä sitten itkua tihrustettiin Seuraavien kohdalla testin jälkeen ollaan vaan tuuleteltu ja halailtu

 

Toisen kohdalla (ekan syntymästä n. 3kk, ja seurustelua takana vasta n.1,5 v) huudan vessasta että "susta tulee taas isä" niin olkkarista kuuluu "voi perkele, voi perkele, voi perkele" Mutta kun kurkkaan sinne niin leveä hymy kasvoillaan se siellä istuu ja paijailee poikaa sylissään.[/quote]

Loistava, aivan ihana!


Meillä on syntyneiden testituloksiin suhtauduttu aika vaimeasti, lähes peläten...kolme keskenmenoa opetti että ei voinu olla aidosti ilonen tuloksista. Mies aina tuloksen kerrottuani sano vaan että ootellaan nyt mitä tästä tulee.

 

Ei mitenkään. Vaikka hän halusi lasta ja oli valmis tekemään, koko odotusajan oli kun ei mitään olisi tapahtunutkaan, eikä isoa numeroa tehnyt. Mutta onpa ollut hyvä ja huolehtivainen isä aina siitä huolimatta, mun mies vaan ei ole sellainen hössöttäjä.

 

Meillä ei ollut kovin romanttista vaikka oltiin raskautta useampi kuukausi tosi mielellä yritetty. Mä olin aamulla lähdössä töihin ja mies oli silloin krapulassa nukkumassa... No, tein testin ja pukkasin miestä kylkeen ja sanoin että "oon raskaana". Peiton alta kuului: "Joo, mitä minä nyt sille asialle voin tehdä?". Voitte vaan arvata että minä suivaannuin ja suutuksissa lähdin töihin. Koko päivän odotin viestiä tms. että liekö mies älynnyt ollenkaan että nyt meille se vauva on tulossa!? Eikä kuulunut mitään.
Koko päivän ja kotimatkan mietin päässäni millaisen saarnan pidän sille, mutta kun avasin kotioven oli yllätys melkoinen; mies oli siivonnut, laittanut ruuan ja kattanut pöydän. Elokuva oli valmiiksi viritettynä soittimessa. Istutti minut pöytään, tarjoili ruuan ja sanoi että "Pitäähän kultsin nyt syödä kahden edestä". Mulla hävis kyllä saman tien suuttumus :heart:

 

ekasta se ei uskonut enneku ite ajoi töistä katsomaan testitikkua ( eikä uskonut vielä sittenkään ) ja tokasta sitten vaan oltiin, että "jaahas sitä ollaan taas paksuna".
kun ei meillä ole nuita lapsia koskaan edes sen ihmeemmin tekemällä alettu tekemään, niin ei olla siten kumpikaan oltu mitenkään ns. seitsemännessä taivaassa kun tikku on kertonut tulokkaasta. ajan myötä siihen ollaan sitten tavallaan "kasvettu" että "jee ja apua".

 

Kysyi, että onko noi apteekin testit ihan luotettavia, pitäiskö mennä lääkäriin. Ja sitäkin epäili, että kukaan voisi tulla näin helposti, yhdestä kierrosta ja yhdellä panolla raskaaksi. Alkoi uskoa, että todella olen raskaana vasta kun kuuli sydänäänet neuvolassa ja siitä lähtien oli innoissaan tulevasta lapsesta.

 

Ei nauranut mies enkä minä. Lähinnä järkyttyneitä oltiin.

 

Kasvoi pituutta ainakin 10cm ja kertoili heti ylpeänä työkavereilleen, että hänestä tulee isä

 

ei meinanut uskoa todeksi... vaikka oli puhuttu asiasta et molemmat halutaan lapsi, oli mies kuin maansa myynyt... samana päivänä lähti reissuun (tekee töitä etempänä) ja ei pahemmin seuraavan viikon aikana kuulunut mitään eikä puhuttu raskaudesta ollenkaan, oli tosi vaitonainen..
sit yllättäin soi ovi kello ja ukko oven takana kukkien ja suklaan kanssa..(luulin hänen olevan pidemmän ajan pois) pyyteli anteeksi ja oli kuulemma miettinyt asioita.. oli siitä lähtien onnellista miestä!
(itsellä meinas olla pienehkö paniikki ton takia)