miten minun rauhallisesta, suloisesta pikku pojasta tuli tuollainen 3v riiviökakara !!!!

Tyttölapset kunniaan sanon minä. meidän 3v poika on nykyään ihan mahdoton. ensimmäiset 2v oli maailman rauhallisin lapsi, sitten alkoi ihan kamala uhma, kiljunta, vastaan paneminen, tapelu, tottelemattomuus.Lista on loputon. sanokaa, että tämä menee joskus ohi! meillämyös 2v tyttö ja jos hänkin aloittaa saman touhun niin olen hermoparantolassa.

 

Heehee,meillä on myöskin 3-v uhmispoika ja aivan mahdoton kun sille päälle sattuu. Välillä tuntuu,ettei tuo mitään muuta teekään ku kiukkua jostain,mut sit tulee taas sellanen rauhallisempi vaihe ku hän on ko mikäkin pieni enkeli.Niinä hetkinä ei kyllä muista ollenkaan koko uhmaa.Yleensä nää rauhalliset vaiheet on öisin ko poika nukkuu. No ei,kyllä se ohi menee joskus.Ajattele positiivisesti,et on pojassa ainaki potkua eikä tuu jäämään jalkoihin.Jos voi siis pitää uhman voimakkuutta mitta-asteikkona tässä asiassa.

 

Meiltä löytyy myöskin uhmis: oli tehnyt yks päivä vessapaperista formularadan. Paperia oli vedetty vessasta ulos asti monta metriä ja siinä päällä oli pieni formulapikkuauto. Oli tehnyt formularadan siis. Joka päivä vastustaa jotakin; pukemista, hampaiden pesua, syömistä jne. Kärsivällisyyttä pitää kerätä, jotta jaksaa tämän tiedostetun tilan.

 

Meillä poika tätti juuri 3v ja voin sanoa, että sama meininki meilläkin. uh huh kun joskus on raskasta, varsinkin jos koko päivä on ollut yhtä vääntämistä joka asiasta. kai tämä ohi menee. jaksamista. Kyllä ne tytötkin osaa!

 

Meillä tyttö 4v ja vänkää vastaan joka asiasta. Tänäänki ku piti sisälle lähtee piha leikeistä niin laitto kyllä vastaan. Lopulta piti kantaa huutava tyttö tohon portaille.
Ja jos vaikka komentaa ihan normaalilla äänellä niin pultit vetää....plaah,loppuukohan tää ikinä...

 

lohduttaudu sillä että meidän likka täyttää kohta 6 ja edelleen uhma jatkuu =)

 

Tjaahas. Meillä on molempia ja tasaisen vaikeita ovat vaihtelevasti niin tytöt kuin pojatkin.

Se on se ikäkausi, ei ole normaalia jos ei kapinoi ja tahtokauttaan jossain vaiheessa läpikäy.

Miksi se on niin ihmeellistä, että lapsi kehittyy ja kasvaa? Monet ylistää "suloisia ja kilttejä pilttejään" vauvoina ja söpöisinä taaperoina ja sitten kun he alkavat näyttää omaa tahtoaan, muuttuvat riiviöksi ja apinoiksi, joista on haittaa.

 

Pitää muistaa että lapset on likaisia ja haisee pahalle Mielummin ne uhmat nyt kun 15 vuoden päästä. Teineinä pojat on kuulema helpompia kuin tytöt.

 

laspsesi luonnetta et voi valita, etkä muuttaa hänen suhtautumistaan. muuta siis omaa asennettasi ja hyväksy lapsesi sellaisena kuin hän on. sitä paitsi, ne joilla ei ole uhmaa eikä murkkuikää (kiltit tytöt?) joutuvat kapisen paikan eteen aikuisena kun eivät tiedä omaa tahtoaan.

 

Tyttölapset kunniaan sanon minä. meidän 3v poika on nykyään ihan mahdoton. ensimmäiset 2v oli maailman rauhallisin lapsi, sitten alkoi ihan kamala uhma, kiljunta, vastaan paneminen, tapelu, tottelemattomuus.Lista on loputon. sanokaa, että tämä menee joskus ohi! meillämyös 2v tyttö ja jos hänkin aloittaa saman touhun niin olen hermoparantolassa.

Mun tyttö oli kans ekat 2v aivan unelma lapsi mut kun täytti 3v nii neidistä tuli juuri tuollainen ku kirjotit. Nyt neiti 3v2kk ja joskus tuntuu ettei jaksa :snotty: kestääkö tätä kauan....

 

Meillä ihan samoin. Lapset nyt 3v ja 4v. Nyt on vanhempi, poika, jo pikkasen rauhoittunut ja pahin uhma taitaa olla taittunut, mutta neiti vielä porskuttaa. Voi miten ihanaa on kaksi uhma ikäistä yhtä aikaa. tai sitten murrosikäistä..... Sääliksi käy niitä joilla kaksoset...

 

3v poika ja kaikki asiat nyt niin vaikeita,ihan periaatteesta tuntuu pitävän pistää vastaan kaikessa.Rauhallisesta pikkupojasta tuli yhtäkkii raivoava vastaanvänkäävä pikkumies,kyl siinä mamma oli ihmeissään...mutta uskon että vielä tulee se päivä kun tää uhma on ohi- ellei sit vaihdu suoraan murrosikään,heh!Kovasti vie voimia multakin tuo touhu mutta eipä kai se auta ku venyä vaan....

 

3v poika ja kaikki asiat nyt niin vaikeita,ihan periaatteesta tuntuu pitävän pistää vastaan kaikessa.Rauhallisesta pikkupojasta tuli yhtäkkii raivoava vastaanvänkäävä pikkumies,kyl siinä mamma oli ihmeissään...mutta uskon että vielä tulee se päivä kun tää uhma on ohi- ellei sit vaihdu suoraan murrosikään,heh!Kovasti vie voimia multakin tuo touhu mutta eipä kai se auta ku venyä vaan....

 

Tyttölapset kunniaan sanon minä. meidän 3v poika on nykyään ihan mahdoton. ensimmäiset 2v oli maailman rauhallisin lapsi, sitten alkoi ihan kamala uhma, kiljunta, vastaan paneminen, tapelu, tottelemattomuus.Lista on loputon. sanokaa, että tämä menee joskus ohi! meillämyös 2v tyttö ja jos hänkin aloittaa saman touhun niin olen hermoparantolassa.

Ei se lopu. Pahenee vaan =)

 

Noh,kai tää loppuu sitte ku murkkuikä on menny ohi =)

 

Tyttölapset kunniaan sanon minä. meidän 3v poika on nykyään ihan mahdoton. ensimmäiset 2v oli maailman rauhallisin lapsi, sitten alkoi ihan kamala uhma, kiljunta, vastaan paneminen, tapelu, tottelemattomuus.Lista on loputon. sanokaa, että tämä menee joskus ohi! meillämyös 2v tyttö ja jos hänkin aloittaa saman touhun niin olen hermoparantolassa.

Kuulosta liian tutulta, ohimenoa odotellessa poika just 4v.
:hug: