Miten niitä ADHD-lapsia on muka niin paljon??!!

Lapseni kaveripiirissä on näitä mukamas ADHD-tapauksia useampikin. Yhden asian olen laittanut merkille. Näissä perheissä on höllä kuri, vanhemmilla ei ole otetta, perheissä on työttömyyttä tai ollaan ns. alempaa sosiaaliluokkaa, on hajonneita perheitä, lapset saavat "kasvaa kuin pellossa" ja pelaavat paljon ja katsovat töllöä. Ei kaikki tietenkään, mutta uskon, että kunnon kurilla, rakkaudella ja säännöllisellä elämällä voidaan ehkäistä ADHD-tyyppistä käytöstä ja vältytään turhilta diagnooseilta. Miten minun lapsuudessani tuota vaivaa ei tunnettu? Enkä tunne yhtäkään aikuista jolla on ADHD. Jotenkin tämä siis liittyy tähän mobiiliaikaan.

 

Ja vielä. Uskon, että monella tämä ADHD on vain selitys lapsen huonolle käytökselle. Tunnen erään perheen, jonka kaikki 3 lasta ovat saaneet diagnoosin. Tässäkin tapauksessa vanhemmilta on mopo karannut käsistä eikä jakseta välittää lasten hyvinvoinnista, kun ei jakseta välittää omastakaan elämästä. Viinanhuuruiset viikonloput lasten ollessa tukiperheessä menee kaiken edelle. Töitä ei kyetä hakemaan eikä laskuja maksamaan....

 

Tyhmä kommentti. ADHD periytyy. Samalla kun väität, ettet muka tunne ketään ADHD aikuista, toteat, että näissä perheillä myös vanhemmilla on usein ongelmia.

Mieti, mieti!!

 

Olen samaa mieltä. Lisään tuohon vanhemman masennuksen. Sekin vaikuttaa lapsen kasvattamiseen. Masentunut ei yleensä huomaa tilannettaan. Ja jos on yh ja ex asuu kaukana, esim. ulkomailla niin ei hyvä.

 

Tunnen kaksi ADHD-diagnoosin saanutta lasta, tytön ja pojan.
Kyseisellä tytöllä ADHD:n huomaa kyllä ulkopuolisetkin, on niin selvä tapaus. Tytöllä on myös muita diagnooseja, pidennetty oppivelvollisuus yms. (Olen tuntenut tytön n.8 vuotta.)

Tuntemallani pojalla ADHD ei ilmene mielestäni ollenkaan... Poika on ollut meillä paljon hoidossa ja epäilen, ettei pojan diagnoosi on turha, koska ei poikkea mitenkään normaalista. Pojalla ei ole minkäänlaisia keskittymisvaikeuksia tai muutakaan ja on varsin rauhallinen ja tottelevainen. (Olen tuntenut pojan n. 4 vuotta.)

 

Niin ja kyseisen tytön äidillä on ADHD.

 

meillä on tiukka kuri ja rakkautta löytyy mutta silti perheessä on ADHD lapsi. isältään on periytynyt ja isällä on muuten edelleen ADHD diagnoosi vaikka onkin aikuinen

 

ja en yleistä, että näin olisi kaikilla. Mutta valtaosa on varmasti vain muotidiagnoosin saaneita. Huono käytös on helppo kuitata diagnoosilla. Minäkin tunnen yhden perheen, jossa on ihan oikea ADHD. Se ilmenee kaikessa. Ja vanhemmat ovat tehneet kaikkensa poikansa eteen. Perheen muut lapset ovat "normaaleja". Minun aikana näitä ADHD-tapauksia oli aina muutama koulussa. Ne luokan häiriköt kai. Mistä muuten johtuu, että moni ADHD ei mukamas pysty keskittymään koulussa, mutta kotona pystyy vaivatta katsomaan pitkän leffan tai pelaamaan pleikkaa tuntikausia? Mutta pylly ei pysy penkissä edes 15 minuuttia, kun on koulusta kyse.

 

ja en yleistä, että näin olisi kaikilla. Mutta valtaosa on varmasti vain muotidiagnoosin saaneita. Huono käytös on helppo kuitata diagnoosilla. Minäkin tunnen yhden perheen, jossa on ihan oikea ADHD. Se ilmenee kaikessa. Ja vanhemmat ovat tehneet kaikkensa poikansa eteen. Perheen muut lapset ovat "normaaleja". Minun aikana näitä ADHD-tapauksia oli aina muutama koulussa. Ne luokan häiriköt kai. Mistä muuten johtuu, että moni ADHD ei mukamas pysty keskittymään koulussa, mutta kotona pystyy vaivatta katsomaan pitkän leffan tai pelaamaan pleikkaa tuntikausia? Mutta pylly ei pysy penkissä edes 15 minuuttia, kun on koulusta kyse.

Niin, kannattaisiko sinunkin hiukan perehtyä ADHD:n oirekuvaan ennenkuin paljastat tietämättömyytesi (ja provoilusi) täällä?
T. Kahden adhd-pojan äiti.

 

Minustakin adhd-diagnooseja on kummallisen paljon. Se vie resursseja niiltä, joilla se on oikeasti.

Olen samaa mieltä että monissa perheissä tuntuu kuri olevan kadoksissa ja sitten syytetään adhd:ta. Mutta vaikea sanoa kumpi on ollut ensin: lapsen kurittomuus vai kurinpidon puute.. Kurittomuus ja keskittymishäiriö ovat kaksi eri asiaa ja varmasti monia esim. allergisia pidetään adhd-tapauksina vaikka kärsimättömyys ja keskittymiskyvyttömyys johtuu allergioista, jotka todellakin ovat alidiagnosoituja. Monet vanhemmat eivät halua selvittää lastensa oireilua ja lääkärit vielä vähemmän.. Jos vatsaan sattuu, väsyttää ja ripulia tulee monta kertaa päivässä, ei siinä kukaan jaksa totella tai keskittyä.

 

diagnoosit tehdä yleensä koulussa. Katselin tässä
opetus videoita ja jos ei ole asiasta mitään käsitystä niin ei kiinnostanut videot ja enkä jaksanut keskittyä aiheeseen (siis seurata videota lopuun asti). Lapsilla voi näkyä se että ei kiinnosta aihe keskittymiskyvyn puutteena.
Aikuiset voi itsekin katsoa muutaman videon ja sanoa että jaksaako keskittyä kovin pitkään aiheeseen.

https://www.google.fi/search?q=yhtälöt&oq=yhtälöt+&aqs=chrome..69i57.3384j0j1&sourceid=chrome&es_sm=93&ie=UTF-8#q=yhtälöt&tbm=vid

 

meillä on tiukka kuri ja rakkautta löytyy mutta silti perheessä on ADHD lapsi. isältään on periytynyt ja isällä on muuten edelleen ADHD diagnoosi vaikka onkin aikuinen

Sama juttu meillä. Ja kyllä ap niitä lapsia on ollu, ne oli ne häiriköt jotka pantiin tarkkailuluokille.

 

ja en yleistä, että näin olisi kaikilla. Mutta valtaosa on varmasti vain muotidiagnoosin saaneita. Huono käytös on helppo kuitata diagnoosilla. Minäkin tunnen yhden perheen, jossa on ihan oikea ADHD. Se ilmenee kaikessa. Ja vanhemmat ovat tehneet kaikkensa poikansa eteen. Perheen muut lapset ovat "normaaleja". Minun aikana näitä ADHD-tapauksia oli aina muutama koulussa. Ne luokan häiriköt kai. Mistä muuten johtuu, että moni ADHD ei mukamas pysty keskittymään koulussa, mutta kotona pystyy vaivatta katsomaan pitkän leffan tai pelaamaan pleikkaa tuntikausia? Mutta pylly ei pysy penkissä edes 15 minuuttia, kun on koulusta kyse.

Tiesitkö sinä että sellainen lapsi kykenee keskittymään itselle mieleiseen asiaan kauan aikaa kerrallaan? Se näkyy heti jos ympäristö/seurattava asia ei oo hallussa.

 

siksi niitä on nykyisin niin paljon, koska sen diaknoosin saa kaikki lapset, jotka on hiemankin vilkkaampia

 

siksi niitä on nykyisin niin paljon, koska sen diaknoosin saa kaikki lapset, jotka on hiemankin vilkkaampia

Ei se niinkään oo. Sitte töissäkin pitäs olla joka ryhmässä vaan ei oo yhtäkään diagnoosia. Yksi erityislapsi on,hänkään ei ADHD. Sitä EI saa vaan vilkkauden perusteella.

 

Minuun olisi tungettu niin paljon lääkkeitä, että olisin vihannes jos eläisin lapsuutta nykyaikana. Olin levoton, vilkas jne..ja kun ikää tuli, niin minusta kasvoi rauhallinen mies.

Ennenvanhaan ymmärrettiin mikä on normaalia poikien käytöstä, siihen suhtauduttiin myös suopeammin. Monet pojat voivat muutenkin kouluissa todella huonosti, kun kaikki poikien luontainen käytös yritetään kieltää tai lääkitä niin kasvatamme ison joukon poikia joilla voi vanhemmalla iällä olla todella paljon mielenterveys ja muita ongelmia.

 

No eihän niitä nyt niin paljoa ole, sellainen 10% suomalaisista. Ja kaiken ikäisiä löytyy, vaiva tunnistettiin vasta -80-luvulla joten aikuset jotka eivät ole vartavasten diagnoosia hakeneet on diagnosoimatta. Lievät tapaukset oppivat myös iän myötä hillitsemään oireitaan hyvin. Tyypillinen lausuma on että "tuo Lassi oli lapsena niin vilkas ja suorastaan levoton ja nyt se on noin rauhallinen aikuinen".

 

Minuun olisi tungettu niin paljon lääkkeitä, että olisin vihannes jos eläisin lapsuutta nykyaikana. Olin levoton, vilkas jne..ja kun ikää tuli, niin minusta kasvoi rauhallinen mies.

Ennenvanhaan ymmärrettiin mikä on normaalia poikien käytöstä, siihen suhtauduttiin myös suopeammin. Monet pojat voivat muutenkin kouluissa todella huonosti, kun kaikki poikien luontainen käytös yritetään kieltää tai lääkitä niin kasvatamme ison joukon poikia joilla voi vanhemmalla iällä olla todella paljon mielenterveys ja muita ongelmia.

mieltä.

 

Minäkin olen vähän skeptinen tuota diagnoosia kohtaan. Tiedän kolme ADHD-lasta, kaikki perheistä joissa kurin johdonmukaisuus puuttuu ja jossa vanhempien omat asiat menevät lasten edun edelle. Varmasti oikeitakin ADHD-tapauksia on, mutta että 10 % koko kansasta, just!!??!! Kohta se onkin sitten normaalia, ja rauhalliset lapset saavat jonkun kivan kirjainyhdistelmädiagnoosin...

Kasvatuskulttuurissa se vika piilee, sano mun sanoneen..

 

Ai niinkö?

Mä en tunne yhtääkään adhd-lasta.

 

Adhd on periytyvä. Mun miehellä on se, meidän esikoisella on se. Esikoinen ollut "erillainen" vauvasta asti, joten kasvatuksella ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Meidän perheessä on myös "normaaleita" lapsia. Esikoisella ei ole mitään häiriökäyttäytymistä ja hän on yksi koulun kilteimmistä lapsista. Tunneilla joutuu käyttämään apuvälineitä mm. Kuulosuojaimia ja sermiä jotta pystyy keskittymään.
Me ei kyllä saatu mitenkään herkästi diagnoosia. Ensin oli koulupsykologin testit, sitten koululääkäri, sitten lasten neurologian pkl psykologin tutkimukset/haastattelut, sitten neurologin tutkimukset, sitten taas psykologin luokse ja sitten vasta diagnoosi ja lääkitys.
ja nyt juostaan tasaisin väliajoin kontrollissa.
pointti mulla nyt varmaan se, että ei kaikki adhd lapset ole kurittomia ja se, että tuskin sitä diagnoosia kovin helpolla saa. Ja miksi joku sen haluaisi? Siis mitä siitä kostuu jos saa väärän diagnoosin?

 

Adhd on periytyvä. Mun miehellä on se, meidän esikoisella on se. Esikoinen ollut "erillainen" vauvasta asti, joten kasvatuksella ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Meidän perheessä on myös "normaaleita" lapsia. Esikoisella ei ole mitään häiriökäyttäytymistä ja hän on yksi koulun kilteimmistä lapsista. Tunneilla joutuu käyttämään apuvälineitä mm. Kuulosuojaimia ja sermiä jotta pystyy keskittymään.
Me ei kyllä saatu mitenkään herkästi diagnoosia. Ensin oli koulupsykologin testit, sitten koululääkäri, sitten lasten neurologian pkl psykologin tutkimukset/haastattelut, sitten neurologin tutkimukset, sitten taas psykologin luokse ja sitten vasta diagnoosi ja lääkitys.
ja nyt juostaan tasaisin väliajoin kontrollissa.
pointti mulla nyt varmaan se, että ei kaikki adhd lapset ole kurittomia ja se, että tuskin sitä diagnoosia kovin helpolla saa. Ja miksi joku sen haluaisi? Siis mitä siitä kostuu jos saa väärän diagnoosin?

Kai se joillekin on syy antaa olla pellossa että sillä on adhd. Mennään sen taa sen sijaan että kasvatettas. Ei oo tollakaan 6v kasvatuksessa vikaa, moni ammattilainen sen sijaan on todennut että ei se syntyjäkään ole normaali. Tulee tarvimaan apua myös koulussa tuetun päiväkotiuran jälkeen.
Tiedoksi ap, adhd lapsi ei oo yhtäkun se pahatapanen riehuja jolla ei oo kuria. Se on monimuotoinen häiriö jossa yksi osa on se ylivilkkaus ja itseohjautuvuuden vaikeus.

 

Hyötyy sen että voi syyttää diagnoosia, jos lapsi käyttäytyy huonosti. Eli vika ei ole vanhemmissa, kun sille ei voi mitään...

En sano että kaikki tekevät näin! Hyvä vastaus sinulta aikaisempaan kommenttiin, ei pitäisi yleistää. Asenteeni johtuu tod.näk. omista kokemuksista ja näistä tuntemistani "ADHD" lapsista, jotka minun silmissäni ovat vain kurittomia kakaroita jotka ovat ikävästi jääneet vaille vanhempiensa huomiota..

Adhd on periytyvä. Mun miehellä on se, meidän esikoisella on se. Esikoinen ollut "erillainen" vauvasta asti, joten kasvatuksella ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Meidän perheessä on myös "normaaleita" lapsia. Esikoisella ei ole mitään häiriökäyttäytymistä ja hän on yksi koulun kilteimmistä lapsista. Tunneilla joutuu käyttämään apuvälineitä mm. Kuulosuojaimia ja sermiä jotta pystyy keskittymään.
Me ei kyllä saatu mitenkään herkästi diagnoosia. Ensin oli koulupsykologin testit, sitten koululääkäri, sitten lasten neurologian pkl psykologin tutkimukset/haastattelut, sitten neurologin tutkimukset, sitten taas psykologin luokse ja sitten vasta diagnoosi ja lääkitys.
ja nyt juostaan tasaisin väliajoin kontrollissa.
pointti mulla nyt varmaan se, että ei kaikki adhd lapset ole kurittomia ja se, että tuskin sitä diagnoosia kovin helpolla saa. Ja miksi joku sen haluaisi? Siis mitä siitä kostuu jos saa väärän diagnoosin?

 

Tiedän muutaman aikuisen ja muutaman lapsen joilla ADHD diagnoosi ja olen ollut muutamassa koulussa töissä.ADHD diagnoosia ei kovin helposti kirjoiteta ja tiedän,että on myös lapsia joilla se on,mutta vanhemmat eivät halua mitään diagnoosia lapselleen eivätkä apuakaan.Itse olen 38v. ja muistan kyllä näitä tapauksia omasta lapsuudestani ja nuoruudestani,silloin ei heitä kyllä tutkittu ja usein lääkitsivät itse itseään päihteillä!

 

Lapseni kaveripiirissä on näitä mukamas ADHD-tapauksia useampikin. Yhden asian olen laittanut merkille. Näissä perheissä on höllä kuri, vanhemmilla ei ole otetta, perheissä on työttömyyttä tai ollaan ns. alempaa sosiaaliluokkaa, on hajonneita perheitä, lapset saavat "kasvaa kuin pellossa" ja pelaavat paljon ja katsovat töllöä. Ei kaikki tietenkään, mutta uskon, että kunnon kurilla, rakkaudella ja säännöllisellä elämällä voidaan ehkäistä ADHD-tyyppistä käytöstä ja vältytään turhilta diagnooseilta. Miten minun lapsuudessani tuota vaivaa ei tunnettu? Enkä tunne yhtäkään aikuista jolla on ADHD. Jotenkin tämä siis liittyy tähän mobiiliaikaan.

Miehelläni on diagnosoitu ADHD lapsena ja ikää on 35v. Eikä varmasti ole turha diagnoosi. Huomasin sen hänestä eka tapaamisella