Miten olette toimineet koiran javauvan suhteen? Meillä

Meillä koira on suojellut javahtinut vauvaa alusta asti ja ottanut hyvin laumaan mukaan.
Mutta nyt lapsen ollessa 8kk ja lähtiessä liikkeelle, on koira hieman varuillaan.

Se on alkanut haukahdella varoitukseksi kun lapsi on menossa kohti, jolloin tietysti haen lapsen pois tai sitten silitämme yhdessä ja kerron miten paijataan.

Nyt koira murahti lapselle, mikä on aivan käsittämätöntä, koska se ei ikinä murise kenellekkään. Koira on ollut aina maailman kiltein ja vähän arkakin.

Mitenkähän tässä tuli opettaa ja ketä?? Enkä kaipaa nyt kehotuksia piikille, vaan ihan oikeita vinkkejä.

Olemme onneksi muuttamassa isompaan asuntoon jolloin koira saa enemmän omaa tilaa ja karkupaikkoja.

Oma ajatukseni on ollut, että kun se haukahtaa, haen vauvan pois. Koska silloin koira ilmoittaa haukulla omaa epävarmuuttaan minulle. Yhdessä rapsutellaan koiraa, niin lapsi oppii miten. JA koiralla on omat paikat missä maatessa ei saa koskea.Tämä murahdus nyt vain hämmensi minua. Se ei ollut vihainen murahdus, vaan viesti minulle, että nyt ei ole kivaa.

 

Mä luulen, että toimit ihan oikein. Meillä kans koira reagoi aikanaan siihen ,kun esikoinen alkoi liikkua. Hyvin on pinna kasvanut koiralla, ja puolin ja toisin oppineet elämään yhdessä. Meilläkin koira haukahtaa mulle merkiksi, jos kokee lasten ahdistavan. Ja kyllä se saattaa murahtaakin joskus lapselle, jos tekee sen olon epämukavaksi. Kai koira nyt puhua saa. En mä tuosta vielä kauheesti pelästyisi.

 

Mä luulen, että toimit ihan oikein. Meillä kans koira reagoi aikanaan siihen ,kun esikoinen alkoi liikkua. Hyvin on pinna kasvanut koiralla, ja puolin ja toisin oppineet elämään yhdessä. Meilläkin koira haukahtaa mulle merkiksi, jos kokee lasten ahdistavan. Ja kyllä se saattaa murahtaakin joskus lapselle, jos tekee sen olon epämukavaksi. Kai koira nyt puhua saa. En mä tuosta vielä kauheesti pelästyisi.

Kiitos, kokemuksia kaipasinkin. Kauankohan tämä vaihe kestää....?

 

Meillä kanssa vanhempi koira on ottanut molemmat lapset hyvin vastaan. Nyt toisen kohdalla juurikin lapsen lähtiessä liikkeellä (ja koiran perään tietenkin) olen aistinut koirassa tietynlaista jännitettä.
Tuo tilan lisääntyminen helpottaa jo kummasti, kun koira pääsee "piiloon". meillä on pukuhuoneessa sohva, joka on koirien oma paikka,lapset ei mene sinne ollenkaan ja usein vanhempi koira häipyy sinne jos vauva alkaa mennä kohti.
Mä nyt en osaa kyllä muuta neuvoa, kun meillä ei oo muristu tms.
Nuorempi koira (tuli taloon vauvan jälkeen) taas rakastaa kun vauva muokkaa sitä,eikä vauva niinkään välitä nuoremmasta koirasta, varmaankin siksi että on saanut olla sen kanssa ja tutustua siihen, kun taas toinen koira mörnöttää omalla paikallaan.
Sitkeesti vaan kiellät lasta koskemasta koiraan ja opetat miten nätisti hoidetaan. Toi koiran arkuus voi olla se miksi murisee, on epävarma mitä tehdä..

 

Koiralla oma paikka jossa saa olla rauhassa ja opetettu vetäytymään sinne silloin kun lapsi ahdistaa. Lasta kiellettään kun yrittää kiusata ja haetaan pois. On näytetty miten silitetään nätisti.
Koira ei saa KOSKAAN murista, äristä, haukkua vaan kun ahdistaa lähtee pois sinne omalle paikalleen, jonne ei lapsella asiaa.

Itse ajattelen niin, että jos sallisin koiralta äänen käyttöä + se saa sillä toivotun tuloksen (lapsi haetaan pois) se vain vahvistaa sitä käytöstä. Jossain vaiheessa ei ehkä se haukahdus enää toimi vaan on kovennettava otteita?

Jokainen tuntee oman koiransa, itse olen vain näin järkeillyt ja meillä toimii. Koira tulee monesti lapsen luo, tykkää olla paijattavana, ei hermostu koskaan - edes silloin kun lapsi on kiivennyt selkään!- mutta kun väsyy lähtee omaan paikkaansa. Ei murahduksia/haukkumista koskaan.

 

Mun mielestä sä toimit väärin. Haukahtamalla/murahtamalla koira siis saa toteutettua juuri sen mitä haluaa-> vauvan kauemmas.

Mun mielestä koira väistää vauvaa, ei toisinpäin. Koiralla pitää tietenkin olla asunnossa myös rauhallinen, oma paikka, jonne lapsi ei pääse/saa mennä. Joka tapauksessa minkäänlaista murahtelua en hyväksyisi, koska koiran kielellä se sitten etenee helposti myös näykkäisyyn tai muuhun vastaavaan. Varsinkin kun olet antanut koiran ymmärtää sen olevan ok. Koira on koira, ei ihminen, se ei ymmärrä murahduksen ja näykkäisyn rajaa vaan kumpikin on sille luonnollisia keinoja komentaa alempaa, jos se sille sallitaan.

Minä kieltäisin koiraa erittäin tiukasti kaikesta tuollaisesta ja käskisin pois. Laittaisin vauvan lattialle koiran läheisyyteen, tarkkailisin koiran eleitä ja heti väärästä katseestakin käskisin sen tiukasti pois. Koira väistää jos haluaa, ei vauva.

Samalla sitten rauhoittaisin sille oman paikan. Meillä koiran oma rauhallinen paikka on tällä hetkellä vessa jonka oviaukossa on koiraportti. Myös iso näyttelyhäkki kävisi, riippuen koiranne koosta. Häkin voi asettaa paikkaan jossa vauva ei muutenkaan liiku tai sen oven voi välillä laittaa ihan kiinni.

Näin aluksi lähtisin toimimaan ja samalla vahvistaisin koiran myönteisiä kokemuksia vauvasta. Onko koira kuinka tarkka ruoastaan? Voisiko vauvalle antaa käteen herkkupaloja ja antaa sen tiputella niitä koiralle lattialle? Jos koira on kovin tarkka, ruoalla pelaaminen voi olla liian riskialtista. Kuitenkin yhdistäisin vauvan läsnäoloon koiralle mieluisia asioita. Ja HETI jos se käyttäytyy väärin, liian omistavaisesti tms. niin kiva homma loppuu. Tärkeää olisi kuitenkin, ettei tilannetta viedä aluksi niin pitkälle, että koira käyttäytyy epätoivotusti heti vauvan tultua lähelle, koska sillon tämä miellehomma menee ihan väärin päin ja vauva alkaa edustaa ikäviä asioita.

Mistä teidän koira tykkää?

 

Mä olen myös sitä mieltä että koira väistää, ei vauva. Meillä on 6kk juuri ryömimään oppinut poika ja kaksi pikkuruista koiraa. Koirat ovat tähän mennessä tulleet tosi hyvin toimeen pojan kanssa, mutta nyt kun poika liikkuu, tulee satunnaisia yhteentörmäyksiä. Meillä koirat onneksi osaavat itse mennä pois pojan tieltä, johtuu varmaan suurimmaksi osaksi siitä että ovat niin pieniä että tietävät menevänsä muussiksi jos vauva saa ne kiinni. Molemmat koirat painavat siis alle 3kg.

Meillä koirat ovat siitä vähän hölmöjä, että kun niille tulee hellyyskohtaus, niille kelpaa kuka vaan silittäjäksi, myös meidän poika. Silloin ne hakeutuu ihan pojan kylkeen tai jopa syliin istumaan, ja siitähän ei tietenkään hyvä seuraa. Yleensä käsken ne silloin pois tai luokseni, mutta välillä olen antanu myös jäädä vauvan läheisyyteen. Yleensä tilanne päättyy siihen, että poika nappaa koiraa selkänahasta kiinni, koira katsoo mua "auta"-ilmeellä ja mä käyn irrottamassa pojan otteen. Oma moka mun mielestä, ja silloinkin käsken koirat pois.

Muutaman kerran meidän narttu on pojalle murahtanut kun on saanut osumaa, ja silloin olen tiukasti kieltänyt ja käskenyt pois. En kuienkaan ole koskaan eristänyt koiraa tai tavallaan rankaissut, olen vain komentanut kauemmas. Mielestäni tällä tavalla koiran tulisi tajuta, että poikakin on meidän muiden ihmisten ohella laumassa ylempiarvoinen kuin koirat, ja niin sen pitäisi ollakin. En kuitenkaan tarkoita sitä että poika saisi tehdä koirille mitä vaan, mutta tässä vaiheessa kun poika ei vielä ymmärrä mitään koirista, kiellän koiria. Toki kun poika alkaa ymmärtämään puhetta, kiellän häntäkin kiusaamasta koiria, mutta tällä hetkellä nuo kiinninappaamiset on joka kerta johtuneet siitä että jompi kumpi koira on änkenyt liian lähelle vauvaa, eikä vauva ole mennyt itse koirien luo kiusaamaan niitä.

 

Minä myös olen sillä kannalla että vauvaa ei saisi siirtää pois jos koira murisee, vaan menisin (laumanjohtajana) ja murisisin koiralle ja komentaisin pois. Se on kieltä mitä koira ymmärtää ja kyllä sitä kaikissa muissa tilanteissa voi sitten kehua ja helliä (kun koiran toiminta on oikeaa ja arvojärjestyksen mukaista).

 

On hyvä, että koira ei pure suoraan vaan varoittaa. Itse pitäisin tuon koiran kuitenkin erillään vauvasta, esim. koiraportin takana silloin kun en koko ajan vahdi vauvan liikkeitä. Koska kyllä se niin on, että jos sinä et sitä vauvaa samantien pois hae kun koira murahtaa niin koira saattaa purra. Murinan saa tietysti opetettua pois, mutta se on vaarallisempi tilanne, jos koira ei saa murista, se puree suoraan. Mutta koira kannattaa opettaa siihen, että se lähtee hyvissä ajoin pois ennenkuin vauva edes ehtii sen luo.

Koiran ja lapsen yteiselossa on valitettavasti aina puremisriski. Jos murinaa on jatkuvaa ja alkaa olla uhkaavaa käytöstä niin koiralle pitää löytää lapseton koti tai nukuttaa lopulliseen uneen. Niin surullista ja kamalaa kuin se onkin

 

Meillä on kaksi koiraa ja kaksi vuoden ikäistä poikaa. Meillä koirilla on oma tila johon lapset eivät pääse. Eli ovat meidän makuuhuoneessa joka on iso ja huoneen ovella on portti. Koirat viihtyvät siellä hyvin. Lapset viettävät nykyään paljon aikaa portilla ja koirat tulevat siihen rapsuteltaviksi silloin kun itse haluavat..ilman porttia meidän jätkät olisivat koko ajan koirien kimpussa... päivittäin koirat myös toki ovat muuaalla asunnossamme ja silloin "leikkivät" muksujen kanssa, eli tuovat leluja ja lapset heittää niitä sitten...

Meilläkin oli alkuun välillä tuota murinaa..tai jotain sen tapaista välillä kun koirat olivat ihmeissään ja silloin asiantuntijalta kyselin, niin hän kertoi että koira ei ym,ärrä mikä vauva on, ennen kuin se kävelee, joten varmaankin johtuu juuri tuosta ihmettelystä.

Meillä ainakin tuo portti on ollut loistojuttu ja niin olen kuullut muissakinb lapsi perheissä sen olevan sekä koirien että pienten lasten hyväksi. Tämä ratkaisu toimii meillä hyvin ja kaikki ovat tyytyväisiä. )

 

Meillä koira väistää lapsia ja aikuisia. Mutta silloin kun koira on omalla pedillään, sinne EI kellään muulla ole asiaa. Se on koiran omaa aluetta, siellä koira voi levätä ja nukkua rauhassa ilman häiriötä. Samaten ruokakuppi on rauhoitettua aluetta. Meidän koira ei vahdi ruokaansa, mutta nää lapset söis muuten koiran nappulat (koira katsoo vaan vierestä ja vinkuu onnettomana...)

Meillä koira saa urahtamalla ilmaista, että haluaa olla rauhassa. Urahduksen jälkeen koira vaihtaa paikkaa ja lapsia on kielletty seuraamasta (koira on ilmaissut ettei halua leikkiä, joten sen seuraaminen olisi kiusaamista). Minusta on ollut helpompi opettaa lapsille, että urahduksen jälkeen koira jätetään rauhaan, kuin selittää korvan asenoista yms...

Edellinen koirani tuli minulle aikuisena. Sitä oli kielletty haukkumalla, urahtamalla yms ilmaisesmasta itseään. Kun se koki itsensä uhatuksi se ensin luimisti, sitten kävi kiinni. Koska siltä oli kielletty yksi varoituksen aste!!! Ja monelta tuo luimistelu jää varoituksena huomiotta. Ja tuo urahdus mitä meidän koira tekee, se ei ole agressiivinen. Agressiivista äännähdystä tai elettä en hyväksy.

 

Meillä koira pääsi pihalle "pakoon" kun halus omaa rauhaa. Pääasiassa koira makas paikallaan vaikka joskus tirppa koitta kavuta koiran yli
Meidän lössykkä rakastaa lapsia ja sallii niiltä melkein mitä tahansa, mutta silti olen pitäny tarkkaan huolen siitä et koiraa ei pääse lapsi yllättämään kesken unien tai häiritsemään syömistä ja muutenkin olen heidän yhteiselämistä vahtinut hyvinkin tarkasti.

 

Juu, ei missään nimessä kannata torua koiraa murisemasta, koska seuraavaksi saattekin ihmetellä, kun koira näykkää "ihan yllättäen". Ei murina ole vaarallista jos koira silti tekee mitä käsket, eli siirtyy omalle lapselta rauhoitetulle paikalleen. Jotkut koirat murisee vasta äärimmäisessä hädässä, toisilla kynnys on matalampi. Ei pidä ajatella, että murisemalla koira saa ihmiset taipumaan tahtoonsa ja siksi lasta ei uhallakaan saa poistaa koiran läheltä. Kannattaa mieluummin ottaa se niin, että onpa hyvä kun koira osaa pyytää sulta apua päästäkseen tukalasta tilanteesta pois. Ihmisen ja koiran välinen luottamushan siinä vain kasvaa, jos osaatte viestiä keskenänne niin, että kumpikin tulee ymmärretyksi.

 

Mun mielestä on eroa toimitko noissa murina tilanteissa A) niin että torut koiraa B) kiellät + ohjaat pois. Voin hyvinkin kuvitella että pelkästään torumalla saa koiransa näykkäiseen ilman "varoitusta" (koirat kyllä elekielellään varoittaa, toki vauvan kanssa vaikea koiraa kokoajan tarkkailla, mut puuttuu se ääniefekti eli murina).

Mut jos toimii johdonmukaisesti ja ohjaa koiran aina pois jää ne turhat örinät yleensä pois kun koira oppinut uuden k'ytt'ytymismallin. Noinhan kaikki oppiminen tapahtuu...

 

Tuire Kaimion ohjeen mukaan: jos koiraa estetään murisemasta, se saattaa purra suoraan. Murina on merkki epävarmuudesta ja siitä, että koira haluaa varoittaa. Me ollaan sanottu lapsille, että koiran luota pois, jos murahtaa. Yleensä olen sitten itse mennyt kuitenkin lapsen kanssa silittelemään, jotta koira ymmärtää, että kilttiä käytöstä tulee sietää.
Meillä oli koira, joka ei ollut tottunut lapsiin, kun esikoinen syntyi. Paljon tehtiin asian hyväksi työtä, ja nyt sallii lapsille hyvin paljon. Mutta koirankin yksityisyyttä tulee kunnioittaa, ja se on opetettava lapsille ihan pienestä alkaen.

 

Meidän vanhempi koira yritti murista esikoiselle siinä vaiheessa kun tämä lähti liikkeelle. Koira saattoi maata keittiön pöydän alla ja murahdella sieltä. Minä laumanjohtajana puutuin tilanteeseen tiukasti, mistä seurasi pari kerta se, että koira vilkaisi ensin ympärilleen ja luuli, etten muka ole näköetäisyydellä ja sit murahti, kun oletti, ette jää itse teosta kiinni. Meidän laumassa ihmiset ei väistele koiraa, vaan toisinpäin. Tämä kyseinen koira lopetti murinat, kun tein sille selväksi, että se ei murise ihmiselle, vaikka mikä olisi. Kyseinen koira, joka oli koirista se ylempi, komensi nuorempaa koiraa samalla tavalla, et viitsitkös väistää siitä. Ilmeisesti se aluksi katsoi olevansa myös lapsen yläpuolella ja yritti samaa.

Sitä jäin miettimään, kun ap sanoi, että koira vahtii lasta ja suojelee. Jos sinä olet lauman ylin, ei koiran kuulu ketään vahtia, vaan johtaja hoitaa sen ja tarvittaessa hätää vaaralliset tunkeilijat pois.

 

rauhoita tilanne ainakin joksikin aikaa eli koiralle oma rauha! meillä onneksi koira ottanut tosi hyvin isommat lapset aikanaan vastaan ja vaikka alussa tuhahteli vain kun vauva tuli taas taloon niin nyt vauva (3kk) alkanut olemaan enemmän lattialla niin koiruus tunkee viereen pötköttelemään

 

tänneppäs oli tullut paljon hyviä vastauksia, kiitos

Joku kyseli tuossa koiran vahtimisvietistä... se siis vahtii niin, että tulee sängyn viereen makaamaan kun imetän ja on kovin tarkkana kun meillä on vieraita ja joku muu pitää lasta sylissään. Eli ihan positiivista huolehtimista minun mielestäni. Lenkillä on todella kuuliainen kun on vauva mukana, mutta uutena piirteenä ärinöitä silloin tällöin vastaantuleville, riippumatta onko vauvaa mukana tai ei. Saattaa liittyä myös ikään (4v, uros) tai sitten kipuihin (nivelrikko todettu juuri), en tiedä.

Käy suukottelemassa vauvaa ja varmistelemassa misä se on, eli yleissuhtautuminen on positiivinen
No, onneksi me saadaan isompi asunto pian, niin pääsee koirakin hengähtämään kauemmas...