Miten opettaa lapselle kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta?

Pojat ovat poikia ja usein vilkkaita. Itselläni on kiltti, iloinen ja reipas lapsi. Mutta sellainen jolla on muurahaisia housuissa, joka menee matalalentoa paikasta toiseen ja eikä malta tehdä rauhallisesti asioita. Eskarivuosi lähestyy ja kärsivällisyyttä on syytä harjoitella etukäteen.

Miten itse olet auttanut lastasi oppimaan kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta? Miten hoitopaikka on tukenut lasta siinä? Täysin toivottomasta tapauksesta ei ole kysymys eli lapsella ei epäillä ADHD:tä, mutta vilkas hän kuitenkin on.

 

Tämä ei nyt välttämättä liity tähän välttämättä sillee pidempi aikaisesti, mutta kotona ollessani olen huomannut omassa pojassa, joka ei ole oikeastaan villi, mutta helposti villiintyvä, musiikin vaikutuksen pojan "aktiivisuustasoon": jos radiosta, levyltä tms tulee rauhallista, klassista musiikkia, poikakin leikkii rauhallisia leikkejä, ja jos taas raskaampaa, levottomampaa niin leikit muuttuu levottomiksi!! poika on siis 2 v.

 

Tämä ei nyt välttämättä liity tähän sillee et ois ns. pidempi aikaista vaikutusta, mutta kotona ollessani olen huomannut omassa pojassa, joka ei ole oikeastaan villi, mutta helposti villiintyvä, musiikin vaikutuksen pojan "aktiivisuustasoon": jos radiosta, levyltä tms tulee rauhallista, klassista musiikkia, poikakin leikkii rauhallisia leikkejä, ja jos taas raskaampaa, levottomampaa niin leikit muuttuu levottomiksi!! poika on siis 2 v.

 

Pojat ovat poikia ja usein vilkkaita. Itselläni on kiltti, iloinen ja reipas lapsi. Mutta sellainen jolla on muurahaisia housuissa, joka menee matalalentoa paikasta toiseen ja eikä malta tehdä rauhallisesti asioita. Eskarivuosi lähestyy ja kärsivällisyyttä on syytä harjoitella etukäteen.

Miten itse olet auttanut lastasi oppimaan kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta? Miten hoitopaikka on tukenut lasta siinä? Täysin toivottomasta tapauksesta ei ole kysymys eli lapsella ei epäillä ADHD:tä, mutta vilkas hän kuitenkin on.

Täällä eskairlainen jolle tosin ens vuonna psykologin testit tulossa jne. Mutta vaikea mun kotona on "opettaa" hillittyä olemista, koska itse olen äkkipikainen, lyhythermoinen, sähäkkä...oon kyllä kertonut miten pitäisi toimia esim. riitatilanteissa pk:ssa ja useita keskusteluja käyty henk.kunnan kanssa.
Mutta uskon, että mallioppiminen on yks tapa lapsen oppia ja sit oma luonne sekä ympäristö.
Ehkä esimerkkejä kertoen voisi jotain saada aikaan? Tai pohtimalla laosen kanssa ratkaisuja, ikä huomioiden?

 

yhdessä tekemällä ja varsinkin niin että ottaa lapsen mukaan jo suunnitteluvaiheessa. esim. ottaa projektiksi esim. jonkun moniosaisen askartelun jota tehdään paloittain vähin erin mutta niin että yksi kerta vaatii jo hieman istumista. Leipominen yhdessä on myös hyvä keino, jos vain saa lapsen siitä innostumaan. siinäkin lapsen mukaanottaminen suunnittelusta asti: "mitäs herkkuja sulla tekis viikonloppuna mieli?" sitten tehdään ostoslista yhdessä, etsitään resepti keittokirjasta (vaikka osaisitkin sen ulkoa), tarkistetaan mitä löytyy kaapista (vaikkei vielä osaisikaan lukea niin ovat usein innoissaan kun pääsevät tekemään "aikuisten hommia") ja lapsi saa "itse" kaupassa kerätä listan mukaiset ainekset jne. aina siihen asti että jaksaa odottaa niin pitkään että uunista tulee jotakin omatekemää herkkua

samoin huomion vieminen muihin asioihin siinä kohtaa kun lentäminen on kiihkeimmillään, "tulisitko auttamaan, äidiltä loppuu kädet kesken? voitko antaa...?" ja kehuja päälle kuin sokerikuorrutusta

 

Kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä on usein sanonut, että ota lapsi syliin ja lue hänelle. Jos lapselle on keskittymisongelmia, ota lapsi vielä useammin syliin ja lue hänelle. Lue ja kerro, kysele ja keskustele, pyydä lasta kertomaan omia satujaan, kirjoita niitä ylös. Pyydä usein syliin lukuhetkeen, pyydä koko lähipiiriä toimimaan samoin, sen sijaan että hymisette, että kovin on vilkas voi-voi.

Minullakin on neljä vilkasta poikaa eikä tuo tytär jää vilkkaudessa paljoa jälkeen. Heidän kanssaan olen 19 vuotta toiminut näin.

 

leipominen, askartelu, satujen kuuntelu ja kaikki tälläiset hyvin ohjatut tapahtumat onnistuvat kivasti. Mutta isossa ryhmässä alkaa usein keskittyminen herpaantua, jos ei ole koko ajan riittävän haastavaa tehtävää tai tulee luppoaikaa.

Kotona on usein ihan unelma, samoin liikenteessä tai leikkiessään yhden kaveri. Tai ainakin kotona tekee niin kuin minä sanon ja koettelee minua tai isäänsä yllättävän vähän. Päiväkodissa näitä ongelmia on nyt joka päivä. Ei kuuntele ohjeita loppuun asti, säheltää, tekee kiellettyjä asioita. Osa ongelmista hoituu puhumalla, mutta vaatii siis huomiota enemmän aikuisilta.