Miten päästä yli vihasta ja muita vinkkejä mutkikkaaseen tilanteeseen

En edes yritä kertoa lyhyesti...: erosimme miehen alkoholinkäytön ja sen aiheuttamien ongelmien vuoksi. Eron jälkeen ex on nähnyt tyttöä (1,5 v) tosi usein, 3-5 kertaa viikossa, joista kaksi yötä isällään ja tiedän, että ex rakastaa lastaan. MUTTA, ohareita tulee säännöllisen epäsäännöllisesti, ilmoitus peruuntumisesta tulee yleensä samana päivänä tai edellisenä iltana, syy: dokaaminen. Juominen menee koko ajan pahempaan suuntaan, käytännössä tilanne on se, että ex dokaa kaikki muut päivät, paitsi ne, kun tyttö on hänen luonaan. Tämä johtaa siihen, että hän on aina krapulassa kun tyttö on hänellä. Lisäksi olen huomannut, että juominen on alkanut vaikuttaa hänen mielenterveyteensä: hän raivostuu tosi helposti, huorittelee mua jatkuvasti, käyttäytyy todella narsistisesti ja kerran kun raivostui mulle puhelimessa, huusi täysiä "hae tää lapsi vittuun täältä" kun tyttö oli siellä.

Tähän mennessä ex on ollut hyvä isä lapselle silloin kun on hänen kanssaan. Olen kuitenkin ruvennut miettimään, miten pitkään annan hänen tehdä noita ohareita, kohtahan tyttökin jo alkaa tajuamaan ja pettyy. Lisäksi toi käytös syö mun luottamusta eikä tunnu enää niin helpolta antaa tyttöä hänelle.

Kaikki tämä on johtanut siihen, että tunnen pohjatonta vihaa sitä ihmistä kohtaan. Hän kohteli mua kuin saastaa kahdeksan vuotta ja vieläkään se ei lopu, vaikka ollaan erottu. Joka toinen päivä hän itkee anteeksipyyntöä käytöksensä takia, haluaa viettää "perheen" kanssa yhteistä aikaa ja sitten taas olenkin huora ja hirveä ihminen, vaikka en oikeasi ole tehnyt hänelle mitään! Mulle kävisi hyvin, ettei olla missään tekemisissä (paitsi lapsen asioissa ), mutta hyvinä päivinään hän soittaa niin kauan että vastaan ja puhuu ja läsyttää niin kauan, etten jaksa olla enää vihainen. Suurin ja painostavin viha tulee siitä, että näyttää todennäköiseltä, että lapsenikin tulee jossain määrin kärsimään isänsä takia. Mua itkettää, kun ajattelen, että se mulkku istuu mieluummin baarissa spurgukavereidensa kanssa, kuin katsoo tuon kullanmurun kehitystä ja nauttii yhdessäolosta! Ja miltä se tulee lapsesta tuntumaan!!! Mutta kun exällä kuitenkin on halua nähdä lasta, niin en kai voi estääkään, vaikka niitä ohareita tuleekin aina välillä!?!? Kai se lapsen kannalta on parempi kuitenkin, että saa olla paljon isänsä kanssa? En todella tiedä enää mikä olisi lapsen kannalta parasta.

Olen opiskelija, käyn töissä, teen gradua. Nukun kuusi tuntia yössä, jotta ehdin illalla tekemään kaiken pakollisen. Mikään tästä ei tunnu rankalta, ainoastaan se loputon henkinen tuska, jota tuo ihminen aiheuttaa edelleen vastuuttomalla, hirviömäisellä käytöksellään. Tuntuu, että joku päivä romahdan kun en enää kestä sitä vääryyttä, mitä tuollainen ihminen voi toisille aiheuttaa!

En edes tiedä, mitä kysyn tällä kirjoituksella. Kai sitä, miten pääsen tästä vihasta, joka kuluttaa mun voimia ja miten toimin, jotta lopputulos olisi lapsen kannalta paras?

 

Onko teillä virallista tapaamissopimusta? Jos ei, niin tehkää sellainen, ja älkää tehkö lapsen ja isän tapaamisia liian tiiviiksi. Jos hän nyt tekee muutaman oharin, niin sopikaa, että mieluummin etukäteen sovitaan vähän harvempaan tapaamiset.

Mulla tulee olemaan samanlaista edessä. Exä on alkoholisti ja narsisti. Tähän mennessä ollu mukana lapsen (3kk) elämässä selkeästi enemmän kun keskiverto mies, mutta sitten tulee ohareita ja tapaamiset ovat vaikeita ja joskus saan kuulla olevani hullu ja huora yms. Exä ei osallistu taloudellisesti yhtään, onneks me pärjätään vähällä ja mulla on mun perheen tuki.

Kysyin exältä haluaako hän osallistua tytön rotavirusrokotteeseen (siis juuri noilla sanoilla, HALUATKO), se on kuitenkin kallis. Exä sanoi ettei hänellä juuri nyt ole rahaa, ja tämä tuli todella yllättäen. Rokotteen ostamiseen oli vielä aikaa 2 kk, ja mies lähti kahden viikon ulkomaanmatkalle seuraavana päivänä. Mutta hänellä ei siis ollut yhtään rahaa lapsensa rokotteeseen. Muuhun en ole pyytänyt rahaa, elatussopimusta ei olla vielä tehty kun isyyden selvittäminen on kesken.

Exä on pari kertaa tyttöä tavatessaan tainnut ottaa pari olutta. En tiedä mitä tehdä. Hän on käynyt minuun käsiksi humalassa ollessamme vielä yhdessä, ja en todellakaan halua, että hän on yhtäkään olutta juonut kun viettää aikaa lapsensa kanssa, mutta miten mä esitän tämän asiani ilman että exä suuttuu ja sen jälkeen ei taas näe lastansa pitkään aikaan, tai ainakin tekee taas asiat minulle hankalaksi? ÄRH.

Mutta kyllä me jaksetaan, ja kyllä se joskus loppuu.

Onko sulla muuten mitään haluja löytää uusi parisuhde? Deittailu ja uusi suhde voivat viedä sua eteenpäin ja auttaa jaksamaan exää ja sen toilailuja, kun tunteet keskittyvät muualle.

 

En nyt tiedä auttaako tämä mitään, mutta minä olen oppinut "psyykkaaman" itseni kun olen tietynlaisissa tilanteissa. Eli ennen jos esim. olin jostakin myöhässä, tai jokin asia oli pilalla, niin alkoi sappi kiehumaan, pulssi nousi, ja yleisesti v**utti. Järjellä tajusin että se ei auta kun jo on siinä tilanteessa, vaan pitää vaan koettaa rauhassa päästä siitä tilanteesta. Tai siis että jos asiat jo on tietyllä tavalla (huonosti), niin ei se siihen mitään enää auta että on aivan hermona tms. Aloin siis hokemaan itselleni että ihan turha hermostua sellaisesta mitä ei enää edes voi muuttaa, vaan on rauhallinen ja ottaa tilanteen niin kuin se tulee. Varsinkin jos se on jonkun toisen ihmisen syy että on huonossa tilanteessa, niin mitä sitä turhaan hermoilemaan. Kun tarpeeksi noita hoin itselleni niissä tilanteissa, niin pikkuhiljaa aloin ymmärtämään että stressi ja ärsyyntyminen ei enää auta, eli yhtä hyvin sen voi "jättää" pois. Sinä et voi muuttaa tuota henkilöä, ja sinun paha mielesi ei myöskään muuta asiaa suuntaan tai toiseen. Eli tavallaan se on sinulta hukkaan heitettyä energiaa jonka sen sijaan voisit käyttää vaikka tyttäresi kanssa touhuamiseen.
Sinun tilanteesi on tietysti vaikeampi kun tuo vaikuttaa lapseesikin, mutta tällainen itsesuggerointi ainakin auttoi minua tietyissä tilanteissa, ja enää ei pulssi nouse kun tiedän että se on ihan turhaa.

 

NinaTT:joo, on virallinen tapaamissopimus, siinä on juuri tuo kaksi yötä viikossa (ja tietyt viikonpäivät siis ja suunnilleen kellonajatkin) Olen kuitenkin antanut miehen ottaa tytön muinakin päivinä ja ollaan yhdessäkin ulkoiltu yms. Nyt kuitenkin kun oharit on lisääntynyt ja käyttäytyminen mua kohtaan (yksi "hullu ja huora" täälläkin :wave: )ollut tosi törkeetä, niin nuo yhdessä hengailut kyllä loppuu. Lisäksi ajattelin nyt vielä ennen tapaamisten harventamista antaa exälle seuraavanlaisen mahdollisuuden: minä pidän edelleen sopimuksesta kiinni, eli hän saa tavata lasta sopimuksessa mainittuina päivinä, mutta jos joku kerta jää väliin, niin sitten se jää, hän ei enää voi ottaa tyttöä minä päivänä sattuu huvittamaan, vaan ainoastaan sopimuspäivinä. Sitten jos asiat sujuu pidempään hyvin, niin toki mielellään voi olla tytön kanssa niin paljon kun haluaa.

On tää kyllä hullua, että vaikka ollaan (luojan kiitos ) erottu näistä miehistä, niin silti joutuu kärsimään niiden sekoilusta ja mielenailahtelusta! En taida olla valmis deittailemaan, ei jotenkin tunnu kiinnostavan yhtään. Tai toisaalta: ei kai kiinnosta, kun ei tapaa ikinä ketään: opiskelen ja yritän kirjoittaa gradua, lisäksi käyn töissä aina kun koulusta on muutama tunti vapaata. Eli ei vaan ehdi ikinä mihinkään! No, onneksi tätä ei kestä enää montaa kuukautta...

ölömölö:sulla on kyllä hyvä pointti, varsinkin toi oman energian tuhlaaminen on niin totta! Ja oonkin tässä nyt puoli vuotta yrittänyt asettua tilanteiden ulkopuolelle ja hengittää syvään. Useimmiten oon onnisunut tosi hyvin. Nyt kuitenkin se viha alkaa saamaan otetta, kun tajuan, että lapseni joutuu ehkä kärsimään tulevaisuudessa isänsä ongelmien takia. Ja muutenkin tyypin jutut on niin uskomattomia: en voi uskoa miten kukaan voi olla niin itsekäs! Esim. hänen mielestään mun vanhemmat on paskoja isovanhempia, kun eivät jatkuvasti ota lasta yöhoitoon (hoitavat mielellään päivisin ja näkevät lasta joka viikko!) ja hänen siskonsakin on "k.pää joka ei välitä veljentytöstään" kun ei peru omia sovittuja menojaan, jotta voisi hoitaa tyttöä, että ex pääsisi ryyppäämään... AAAAAA MÄ EN KESTÄ!! Mutta pakkohan se on vaan toteuttaa tuota kuvailemaasi mielenhallintaa, ehkä sitä tosiaan rupeaa taas itsekin uskomaan, että "eihän tässä mitään, turha hermostua..."

Kiitos tsempeistä, ehkä tämä taas tästä!

 

moi!

Mulla kans samanlainen luuseri exä ja pitkään sai vääntää ennenkun tajusin, et mun on asetettava omat rajat tosi tiukaksi sen suhteen. Tuli ja meni ja dokas mielummin ku oli pojan (nyt 1vee 5kk). No nyt ei kuukausiin oo siitä mitään kuulunu ja hyvä niin. Helpompaa järjestää arki kun siinä ei oo ketään sekoilemassa ja aiheuttamassa epävarmuutta. Tollasia miehiä ei pidä paapoo, vaik ne osaa olla tosi hellusia. Se ei auta ketään!! Tiukkana vaan, mut reilusti kaikkia osapuolia kohtaan niin itsetunto kasvaa. Jos mies ei pysy sopimuksessa, niin oma moka. Kyllä ne pystyy jos ne haluu, mut valitettavasti ne haluu ennemmin dokata ja se on niitten oma ongelma sitten. Jos et luota mieheen, niin ei oo pakko jättää lasta sille. Tai sit jättää vaan lyhyeks aikaa. Voihan tapaamiset järjestää myös turvakodissa, jos huonoksi menee tilanne.
Perkule tommosia äijiä, ei niitten takia kannata kärsiä vaan oma perhe-elämä kuntoon ja eteenpäin!
Jaksamista ja voimaa saa vertaistukiryhmistä, esim yh- olohuoneista!

Hansu

 

Voimia aloittajalle!! Sitä sinä tarvitset.

Ja sitten asiaan... Miski sinä olet jatkuvassa yhteydessä eksääsi joka nakertaa itseluottamustasi ja kohtelee oman lapsensa äitiä lapsen nähden ja kuullen tuolla tavalla? Itsekin sanoit että vihaat miestä.. en tajua. Hyvän sään aikana, lopeta tuo ja keskity itseesi. jos sinulla on tieto siitä että mies on humalassa kun tyttö on siellä, soitat sossuun ja poliisille että hakevat lapsen pois. Ei ole synti ja häpeä olla huolissaan lapsen turvallisuudesta.

Toinen juttu, sinun ei tarvitse puhua miehen kanssa puhelimessa, ilmoita sille että asiat hoidetaan tästä eteenpäin tekstareilla kun et jaksa kuunnella huutamista. Tällä tavalla kaikki mitä hän kirjoittaa jää sinulle talteen. Muista aina että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys vaarantuu jos isä huutelee sinua huoraksi lapsesi kuullen.

Sitten nuo tapaamiset.. Soitapa lasten valvojalle ja sovi tapaamiset uusiksi. Pieni lapsi ei juurru mihinkään jos sitä kuskataan pitkin kyliä jatkuvasti asunnosta toiseen. Lapsella on kaksi kotia, mutta lapsi ei kotiudu mihinkään. Kokemusta löytyy täältä roimasti... Ja kun isä tulee hakemaan lapsen, pidä huoli että luonasi on joku ulkopuolinen todistamassaa hakua, palautusta tai oharia. Ja jokaisesta pidät kirjaa että voit sitten tarkkaan selvittää ne lastenvalvojalle.

Viina on yksi piru ja se johtaa aina huonoihin lopputuloksiin. Aina. Oma poikani jäi isättömäksi viime kuussa kun isänsä joi itsensä hengiltä.

Liian moni antaa asioiden olla ja hiljaa mielessään toivoo niiden muuttuvan jos niihin ei puutu, mutta nyt on aika nostaa se pää ylös sieltä vihasta ja alkaa miettiä lasta. Miksi sä tunnet vihaa tuollaista miestä kohtaan? Eikö elämäsi olisi helpompaa jos et tuntisi mitään?

Ja sitten loppukevennykseksi: Mä en kirjoita tätä tekstiä henkilökohtaisena loukkauksena enkä halua provota tai mitään. Olen itse kokenut elämäni matkalla vaikka kuinka paljon ja haluan vain auttaa

:edit: kirjoitusvirheitä

 

En siis ole yksin, on muitakin jotka omii samat ongelmat kuin minä.

mies juo asuu isänsä luona koska on kroonisesti perseauki ja niin laiska ettei oikein viitsi töitä hakea. Mieluummin istuu perse homeessa ja juo kaljaa. väittää kiven kovaa että pitäisi saada tekemistä ettei tulisi hulluksi. olisihan sitä tekemistä, asioita joita pitäisi korjata mutta ei vaan viitsi.
Pojan (1 v 6 kk) kanssa on jos sille sanoo että tule hoitamaan kun itsellä on jokin meno. Tulee kyllä hoitamaan mutta vähän sillä tyylillä et jos on kerta pakko.

Mietin koko ajan onko tämä enää kannatavaa.. omat rahani menevät siihen että jätkä melkein juo ne ja on meillä syömässä tms... itse en saa mitään kunnioitusta enkä mitään kiitosta siitä että olen tähän asti jaksanut.

En tiedä pystynkö siihen että laittaisin ihmisen kokonaan ulkoruokintaan enkä päästäisi katsomaan poikaa sillä mikään ei tunnu auttavan sitten kun sille viinan perässä juoksemin on tärkeää. tunnen itseni kovin arvottomaksi.

Onneksi pian tulle avioeron viimeine kohta ja pääsen lopullisesti eroon. Jos vaan itse jotenkin pystyn tunteitteni kanssa päästämää irti. olen kait vähän hölmö...