Eli kysymys otsikossa.Mies käy töissä ja minä istun kotona vuoden ikäisen pojan kanssa.Kun mies tulee illalla kotiin noin kello 17.00 niin hän ei jaksa hoitaa lastaa melkein ollenkaan,vaihtaa vaipan ehkä kerran ja antaa ruokaa jos käsken.Se on niin turhauttavaa kun joutuu pakottamaan häntä kasvatamaan ja hoitamaan oma lastaan.Ei lapsen kasvatus mun mielestä kuuluu vaan naiselle,vaikka mies käykin töissä jos sanon sen hänelle,niin siitä seuraa riitaa.Mitä mun pitäis tehdä tai sanoa hänelle,että siitä ei tulisi aina riitaa ja pahamieli? Kiitos kaikille vastaneille.
Miten paljon lapsen isi osallistuu lapsen kasvatukseen?
- Viestiketjun aloittaja Äippä82
- Ensimmäinen viesti
Äiti 2006
Meillä on reilut 5kk ikäinen poika. Isi käy 3-vuorotyössä ja välillä aika rankkaakin töissä. Olen aika paljon pojan kanssa yksin kotosalla.
Mutta silloin, kun isi on kotosalla niin vaihtaa vaippaa ihan miellellään, keittää puurot ja syöttää myös. Leikkii ja kantaa. Olen tosi kiitollinen tästä. Joskus jaksaa öisin nousta ja laittaa tuttia suuhun, jos sattuu "tuttiralli" olemaan meneillään =) Ja huolehtii pojasta, kun minulla on kaupungilla asioita (parturit, lääkärit, ostokset jne), mutta silloin yleensä lähden kun poika on päiväunille ja tulen jo seuraavaksi syötöksi kotiin. Rintamaidolla vielä mennään pitkälti. Joskus isukki laittaa pukee vauvan ja lähtee lenkille vaunujen kanssa, että mamma saa kotosalla levätä. Aika usein myös nukuttaa päikkäreille ulos.
On kyllä kaikin puolin ihana isukki. Tosin joskus huomaan, että tulee töistä ja lähtee vaikka kaupungille niin viihtyy siellä aika pitkään omilla asioillaan. Mutta kerran jaksaa näin hyvin huolehtia meistä niin suotakoon se. Eli ei valittamista minulla!
Ja joskus väsyttää hirveesti, kun tavallaan huolehtii sen 24h vauvasta yksinään. Hartiat on kipeät kantelusta.
Tsemppiä sinulle :hug: Voisitko varovaisesti kysyä, että osallistuisiko miehesikin vauvan hoitoon enemmän? Molempia vanhempiaan vauva kaipaa kuitenkin.
Mutta silloin, kun isi on kotosalla niin vaihtaa vaippaa ihan miellellään, keittää puurot ja syöttää myös. Leikkii ja kantaa. Olen tosi kiitollinen tästä. Joskus jaksaa öisin nousta ja laittaa tuttia suuhun, jos sattuu "tuttiralli" olemaan meneillään =) Ja huolehtii pojasta, kun minulla on kaupungilla asioita (parturit, lääkärit, ostokset jne), mutta silloin yleensä lähden kun poika on päiväunille ja tulen jo seuraavaksi syötöksi kotiin. Rintamaidolla vielä mennään pitkälti. Joskus isukki laittaa pukee vauvan ja lähtee lenkille vaunujen kanssa, että mamma saa kotosalla levätä. Aika usein myös nukuttaa päikkäreille ulos.
On kyllä kaikin puolin ihana isukki. Tosin joskus huomaan, että tulee töistä ja lähtee vaikka kaupungille niin viihtyy siellä aika pitkään omilla asioillaan. Mutta kerran jaksaa näin hyvin huolehtia meistä niin suotakoon se. Eli ei valittamista minulla!
Ja joskus väsyttää hirveesti, kun tavallaan huolehtii sen 24h vauvasta yksinään. Hartiat on kipeät kantelusta.
Tsemppiä sinulle :hug: Voisitko varovaisesti kysyä, että osallistuisiko miehesikin vauvan hoitoon enemmän? Molempia vanhempiaan vauva kaipaa kuitenkin.
Ei kai siinä muu auta kuin sanoa suoraan että tarvitset lisää apua.
Pienten vauvojen kanssa (jota tellä ei kyllä enää ole), voivat monet miehet tuntea itsensä aika avuttomiksi ja siksi jättäytyvät taka-alalle. Eikä siinäkään mitään vikaa ole jos se molemmille sopii. Monet miehet "innostuvat" lapsen kanssa touhuamisesta sitten kun nämä tulevat leikki-ikään. Meillä on ollut selkeä työnjako että minä hoidan vauvan, ja mies taas on minua paljon parempi leikittämään lapsia ja keksimään hauskoja juttuja. Toisen lapsen kohdalla miehellekin oli tullut vähän enemmän itsevarmuutta ja hoiti enemmän vauvaakin.
Ei muuta kuin apua pyytämään! Monesti miehet tykkäävät jos heille kertoo ihan konkreettisia juttuja joita hän voisi tehdä, esimerkiksi lähteä ulos töistä tultuaan lapsen kanssa hetkeksi että äiti saa laittaa ruokaa (tai äiti menee ulkoilemaan ja mies laittaa ruoan). Tai että mies laittaa aina iltapalan lapselle ja hoitaa iltapesut. Oma mieheni ei oikein osaa tarttua toimeen ellei hänelle kerro täsmälleen mitä nyt voi tehdä. Sitten hän auttaa kyllä ihan mielellään.
Pienten vauvojen kanssa (jota tellä ei kyllä enää ole), voivat monet miehet tuntea itsensä aika avuttomiksi ja siksi jättäytyvät taka-alalle. Eikä siinäkään mitään vikaa ole jos se molemmille sopii. Monet miehet "innostuvat" lapsen kanssa touhuamisesta sitten kun nämä tulevat leikki-ikään. Meillä on ollut selkeä työnjako että minä hoidan vauvan, ja mies taas on minua paljon parempi leikittämään lapsia ja keksimään hauskoja juttuja. Toisen lapsen kohdalla miehellekin oli tullut vähän enemmän itsevarmuutta ja hoiti enemmän vauvaakin.
Ei muuta kuin apua pyytämään! Monesti miehet tykkäävät jos heille kertoo ihan konkreettisia juttuja joita hän voisi tehdä, esimerkiksi lähteä ulos töistä tultuaan lapsen kanssa hetkeksi että äiti saa laittaa ruokaa (tai äiti menee ulkoilemaan ja mies laittaa ruoan). Tai että mies laittaa aina iltapalan lapselle ja hoitaa iltapesut. Oma mieheni ei oikein osaa tarttua toimeen ellei hänelle kerro täsmälleen mitä nyt voi tehdä. Sitten hän auttaa kyllä ihan mielellään.
...hän suuttuu jos puhun asiasta ja korottaa sitä,että hän käy töissä ja on väsynyt.Hän elää kuin herra,ei laita ruokaa,ei siivoa,ei pesee pyyhkiä.Tulee kotiin,käy suihkussa syö ja kelailee työ juttuja omissa ajatuksissa.Hän ei ole koskaan yksin lähtenyt pojan kanssa ulos kävelylle tai vapaehtoisesti antanut mun yksin lähteä ulos kavereiten kanssa.Tuntuu että meillä molemmilla on oma elämä,hänellä työ ja mulla lapsen kasvatus.Vaikein asiaa on just see,kun hänen kanssa ei pysty puhumaan asioista,suutuu heti!!!
No sitten... Ainahan pitäisi keskustella asioista järkevästi, mutta ehkä kannattaa viedä lapsi illaksi hoitoon (jos sellainen paikka löytyy) ja ottaa asia puheeksi. Ei haittaa vaikka menisi huudoksi kun lapsi ei ole kuulemassa. Teet selväksi että perheessä on oltava kaksi aikuista, kaksinhan te olette lapsenkin tehneet. Ei ole oikein että olet kuin yksinhuoltaja. Joskus suutuspäissäni olen sanonut että olisi helpompaa olla yksinhuoltaja, ei ainakaan tarvitsisi passata miestäkin illat pitkät. Ja saisi joskus vapaa-aikaa kun lapsi olisi viikonloppuja isällään. Ei meilläkään siis aina mene niin sopuisasti 
, varsinkin väsyneenä ei jaksa ohjeistaa miestä asiallisesti vaan tulee kiljuttua että "Mikset sä koskaan tee täällä mitään" jne. Mutta jokinlainen herätys miehellesi on annettava.
, varsinkin väsyneenä ei jaksa ohjeistaa miestä asiallisesti vaan tulee kiljuttua että "Mikset sä koskaan tee täällä mitään" jne. Mutta jokinlainen herätys miehellesi on annettava.samaa mieltä edellisen kanssa.herättele miehesi vaikka välillä karjuisit ,tuo esille et lapsi on yhteinen.
peikkoemo
Hanki joku harrastus tai vakimeno kodin ulkopuolelta, käy vaikka tutun kanssa sovittuun aikaan lenkillä tai mitä nyt haluat. Sano miehelle että pakko mennä (joka viikko) ja että hän nyt jää lapsen kanssa siksi aikaa kahden. Helpompi sitten muulloinkin saada hänet osallistumaan, jos alkaa tulla rutiinia, ettei lapsen kanssa olo tunnukaan enää työltä.
Meillä isä osallistunut ihailtavasti ihan alusta alkaen, olen saanut ihan ilman mutinoita mennä itsekseni esim. jumppaan, kauppaan tms. Kotonakin viettää aikaa lapsen kanssa silloinkin kun minäkin kotona.
Meillä isä osallistunut ihailtavasti ihan alusta alkaen, olen saanut ihan ilman mutinoita mennä itsekseni esim. jumppaan, kauppaan tms. Kotonakin viettää aikaa lapsen kanssa silloinkin kun minäkin kotona.
Elise
En sano tätä pahalla, mutta jos sä olet aina kantanut kaiken miehesi eteen, tehnyt kotityöt eikä miehesi ole osallistunut lainkaan vauvan hoitoon, niin vaikea sitä on yhtäkkiä tilannetta muuttaa.. Kuuluuko vauvan hoito sitten mielestäsi vain naiselle? Kun sanot että lapsen kasvatus ei kuulu.. No, eipä sillä kai väliä, jaksan vain aina ihmetellä tätä (ehkä olen liiankin tasa-arvoinen, mutta meillä oli itsestäänselvyys että mies opetteli vaippojenvaihdon sairaalassa, kantoi itkevää vauvaa iltaisin, ja siitä luontevasti vauvan kasvaessa alkoi tehdä iltapesun ja puuron, nyt ei äiti taida enää kelvatakaan niihin puuhiin
) Voithan ensin kokeilla pehmeämpää lähestymistapaa (jonkun ehdottama viikottainen harrastus, jolloin mies pieninä annoksina ottaa vastuuta) jos miehesi kanssa laajemmin puhuminen on vaikeaa.. Jos miehesi ei suostu siihen niin sitten nosta kissa pöydälle ja sano suoraan mitä toivot mieheltäsi. Älä pelkää miehesi suuttumista, suutu takaisin
. Sä teet päivätyön lapsen kanssa, iltaisin vastuu täytyisi jakaa. Mitä sitten kun säkin menet töihin, osallistuuko mies sitten yhtäkkiä iltaisin lapsenhoitoon ja kotitöihin? Vai teetkö sittenkin kaiken yksin? Ottaako miehesi sinun väsymystä koskaan huomioon, vai onko hän aina se väsyneempi jonka täytyy levätä?Ja niin, jos saat miehesi osallistumaan, niin älä vaan arvostele häntä. Usein miehet tekevät asioita eri tavoin kun naiset, mutta ei yhtään huonommin. Lapsi ei kärsi eri tavoista, vaan siitä jos vanhemmat riitelevät niistä tavoista.
Ole tiukkana, eihän mies tietenkään tahtoisi luopua "eduista" mitkä on itselleen saanut (täyspalvelu, vapaat illat..), ei hän välttämättä näe mikä rikkaus on olla lapsen kanssa.. Voimia! :hug:
Mies on töissä ja minä tytön kanssa kotona, kun mies tulee töistä, ei kuulemma jaksa mitään. Kun se työssä käynti on niin rankkaa. Minä herään joka yö kolmesti antamaan tyttöselle maitoa, mies ei edes herää huutoon. Jos itse en jaksa millään viikonloppuna nousta niin jos tönäisen miestä että nousisi antamaan maitoa niin kauhealla tuhinalla sitä sitten nousee.. Mun olisi lapsen kanssa kotona ollessa siivota ja illalla tehtävä ruoka ym...koska mies on töissä! Jos asiasta mainitsee siitä syntyy vaan riita. Yhden kerran päivässä saattaa mies vaipan vaihtaa, mutta tosiaan vain jos käskee. Itse kun olen vielä sellainen, että kotiäidiksi en aio jäädä. Mutta tiedä sitä sit koska töihin pääsee...ja tyttösen hoitoon..
Olen sanonut jopa miehelle että suloisinta mitä kaupungilla näkee, on kun isät yksin työntää vaunuja...kyllä täällä luvattiin äitienpäivänä mennä tyttösen kanssa hakemaan valkovuokkoja...saa sitten nähdä miten käy..
Raskaus aikana jo puhuttiin että joskus voi isä mennä vauvan kanssa kauppaan, niin mä saan olla hetken ihan kotona yksin...eipä ole tuo toteutunut...vauva 4kk<br><br>
Olen sanonut jopa miehelle että suloisinta mitä kaupungilla näkee, on kun isät yksin työntää vaunuja...kyllä täällä luvattiin äitienpäivänä mennä tyttösen kanssa hakemaan valkovuokkoja...saa sitten nähdä miten käy..
Raskaus aikana jo puhuttiin että joskus voi isä mennä vauvan kanssa kauppaan, niin mä saan olla hetken ihan kotona yksin...eipä ole tuo toteutunut...vauva 4kk<br><br>
Tuleepa surullinen olo kun näitä lukee... :'(
Jotenkin se taitaa vaan edelleen olla että vauvanhoito monissa perheissä on kuitenkin äidin vastuulla.
Mikä siinä on ettei miehiä kiinnosta ?
Sittenkö vasta alkaa kiinnostaa kun vauva tulee taaperoikään eikä ole enää semmoinen "nyytti" ?
Siis mä en jaksais jos mies ei osallistuis.
Meillä tehtiin kyllä selväksi jo raskausaikana että hoito kulluu yhtälailla miehelle, jos näin ei tulis käymään niin lasta on silloin turha edes hankkia.
Mies kun tulee töistä niin käytännössä katsoen se hoitaa sitten loppupäivän vauvaa.
Yönukutus kuuluu hälle myös.
Mä saan tehdä omia juttuja ja kotitöitä ja saan sitä omaa aikaa mikä on tosi tärkeetä myös.
Ja mikäs on sen ihanampaa katella kun vauva ja iskä hassuttelee ja nauraa hekottaa :heart:
Jotenkin se taitaa vaan edelleen olla että vauvanhoito monissa perheissä on kuitenkin äidin vastuulla.
Mikä siinä on ettei miehiä kiinnosta ?
Sittenkö vasta alkaa kiinnostaa kun vauva tulee taaperoikään eikä ole enää semmoinen "nyytti" ?
Siis mä en jaksais jos mies ei osallistuis.
Meillä tehtiin kyllä selväksi jo raskausaikana että hoito kulluu yhtälailla miehelle, jos näin ei tulis käymään niin lasta on silloin turha edes hankkia.
Mies kun tulee töistä niin käytännössä katsoen se hoitaa sitten loppupäivän vauvaa.
Yönukutus kuuluu hälle myös.
Mä saan tehdä omia juttuja ja kotitöitä ja saan sitä omaa aikaa mikä on tosi tärkeetä myös.
Ja mikäs on sen ihanampaa katella kun vauva ja iskä hassuttelee ja nauraa hekottaa :heart:
väsynyt
Meillä tilanne on semmonen että olen kotona kahden pienen lapsen kanssa (2v ja 5kk).
Mies on käy töissä. Tulee yleensä kotiin jo puolenpäivän aikaan. Töitä siis tekee klo.6-12.
Kun tulee kotiin niin odottaa että olen täällä tehnyt hänelle valmiiksi ruokaa. Jos ruoka ei ole valmiina niin hän marajaa siitä miten kamala nälkä on.
Sitten kun hän on syönyt niin menee sohvalle makaamaan ja katsoo telkkaria. Sit yleensä nukahtaa siihen ja nukkuu semmoset pari tuntia.
Kun on herännyt niin menee suihkuun ja sen jälkeen taas vahtaa telkkaria.
Minä yleensä syötän aina lapset, pesen ne ja laitan nukkumaan.
Olen välillä todella väsynyt, mutta mitäs väliä minulla on.
Miehelle ei voi lainkaan puhua tästä koska hän vetää herneet nenäänsä.
Minä teen joka ilta hänelle eväät ja laitan kahvin valmiiksi aamua varten.
Minä en ikinä pääse kotoa mihinkään, olen kuin vanki omassa kodissani.
En todellakaan tiedä miten kauan tätä jaksan.
Mies jaksaa muistuttaa siitä että hän käy töissä ja tuo ruoan pöytään.
Oli ihana saada hieman purkautua!
Mies on käy töissä. Tulee yleensä kotiin jo puolenpäivän aikaan. Töitä siis tekee klo.6-12.
Kun tulee kotiin niin odottaa että olen täällä tehnyt hänelle valmiiksi ruokaa. Jos ruoka ei ole valmiina niin hän marajaa siitä miten kamala nälkä on.
Sitten kun hän on syönyt niin menee sohvalle makaamaan ja katsoo telkkaria. Sit yleensä nukahtaa siihen ja nukkuu semmoset pari tuntia.
Kun on herännyt niin menee suihkuun ja sen jälkeen taas vahtaa telkkaria.
Minä yleensä syötän aina lapset, pesen ne ja laitan nukkumaan.
Olen välillä todella väsynyt, mutta mitäs väliä minulla on.
Miehelle ei voi lainkaan puhua tästä koska hän vetää herneet nenäänsä.
Minä teen joka ilta hänelle eväät ja laitan kahvin valmiiksi aamua varten.
Minä en ikinä pääse kotoa mihinkään, olen kuin vanki omassa kodissani.
En todellakaan tiedä miten kauan tätä jaksan.
Mies jaksaa muistuttaa siitä että hän käy töissä ja tuo ruoan pöytään.
Oli ihana saada hieman purkautua!
itse tulin siihen tulokseen että parempi olla yksin.
Odottelen tosin vielä,mutta mies lupaili ja suunnitteli.sanoi että lapsi on tehty yhdessä,yhdessä se kasvatetaan ja hoidetaan.
ehkä parempi että mies perui sanomisensa pariviikkoa takaperin.
sanoi ettei halua lasta,ettei ole koskaan halunnut ( \|O ),jos olsimme vain jatkaneet olisi homma mennyt niinkuin tässä alotuksessa monilla,olisin hoitanu kodin ja lapsen 24/7,koska mies on töissä 8-16!!!
kotona touhuuvia äitejä jotenkin katotaan alaspäin...koska sehän ei ole PÄIVÄTYÖTÄ!!sama juttuhan se on omaishoitajilla ym..
ärsyttääpi \|O
Odottelen tosin vielä,mutta mies lupaili ja suunnitteli.sanoi että lapsi on tehty yhdessä,yhdessä se kasvatetaan ja hoidetaan.
ehkä parempi että mies perui sanomisensa pariviikkoa takaperin.
sanoi ettei halua lasta,ettei ole koskaan halunnut ( \|O ),jos olsimme vain jatkaneet olisi homma mennyt niinkuin tässä alotuksessa monilla,olisin hoitanu kodin ja lapsen 24/7,koska mies on töissä 8-16!!!
kotona touhuuvia äitejä jotenkin katotaan alaspäin...koska sehän ei ole PÄIVÄTYÖTÄ!!sama juttuhan se on omaishoitajilla ym..
ärsyttääpi \|O
Mieheni tekee pitkää päivää viikolla. Jaksaa kuitenkin iltaisin tehdä iltapesut ja vaipanvaihdot ja leikkii pojan kanssa(7kk) paljon.
Itse otan yöt arkin niin kauan, kun olen äityslomalla. Lokakuun alusta poika menee hoitoon ja mahdolliset yöheräämiset tehdään sitten puoliksi.
Mies yleensä ottaa sitten kokonaan yövalvomiset viikonloppuna, jotta itse saisin nukuttua.
Alusta asti on ollut selvää, että mies myös osallistuu lapsen hoitoon.
Minä en ole siihen puuttunut, kuinka mies poikaa hoitaa. En ole tuputtanut
ohjeita kuin pyydettäessä.
Mies joutuikin heti alusta ottamaan vastuun pojan hoidosta, koska itse makasin kolme päivää teholla.
Olen erittäin tyytyväinen mieheni lasten hoitoon, vaikka joskus jupisenkin, että on liian vähän pojan kanssa.
Jos sinä olet alusta asti puuttunut miehesi vauvan hoitotapaan tai et ole
antanut hänen sitä tehdä en usko että hän sitä ihan helposti tekee.
Saat ainakin käydä taistelun siitä.
Onnea kuitenkin yrityksee!
:hug:
Itse otan yöt arkin niin kauan, kun olen äityslomalla. Lokakuun alusta poika menee hoitoon ja mahdolliset yöheräämiset tehdään sitten puoliksi.
Mies yleensä ottaa sitten kokonaan yövalvomiset viikonloppuna, jotta itse saisin nukuttua.
Alusta asti on ollut selvää, että mies myös osallistuu lapsen hoitoon.
Minä en ole siihen puuttunut, kuinka mies poikaa hoitaa. En ole tuputtanut
ohjeita kuin pyydettäessä.
Mies joutuikin heti alusta ottamaan vastuun pojan hoidosta, koska itse makasin kolme päivää teholla.
Olen erittäin tyytyväinen mieheni lasten hoitoon, vaikka joskus jupisenkin, että on liian vähän pojan kanssa.
Jos sinä olet alusta asti puuttunut miehesi vauvan hoitotapaan tai et ole
antanut hänen sitä tehdä en usko että hän sitä ihan helposti tekee.
Saat ainakin käydä taistelun siitä.
Onnea kuitenkin yrityksee!
:hug:
Meillä on mies todella laiska. Ei vahingossakaan siivoa tai vaihda vaippoja jos ei erikseen pyydä ja monta kertaa ennenkuin menee perille. Kolme lasta meillä kuitenkin on ja isompien kanssa mies osaa kyllä tosi hyvin leikkiä ja pitää hauskaa. Siihen olen tosi tyytyväinen!
Välillä olen kateellinen perheille joissa mies osaa hoitaa myös pientä vauvaa ja auttaa siivoamisessa ja ruoanlaitossa. Kun olen todella väsynyt saan hulluja raivareita kun tuntuu että joutuu yksin kantamaan kaiken vastuun huushollin siisteydestä ja vauvan hoidosta. Silloin ukko vähän havahtuu ja auttaa vähän aikaa kunnes alan taas olla iloinen itseni... ja kohta taas huomaan tekeväni lähes kaiken itse. Näin on homma pelannut kymmenen vuotta.
Joskus olen uhkaillut erolla mutta kun muuten meillä menee hyvin niin ajattelen että parempi on pysyä yhdessä. Kyllä minulla vielä on helpompia aikoja edessä toivottavasti. Olen kuitenkin onnellinen lapsistani ja se antaa voimia hoitaa tätä kotirumbaa!
Välillä olen kateellinen perheille joissa mies osaa hoitaa myös pientä vauvaa ja auttaa siivoamisessa ja ruoanlaitossa. Kun olen todella väsynyt saan hulluja raivareita kun tuntuu että joutuu yksin kantamaan kaiken vastuun huushollin siisteydestä ja vauvan hoidosta. Silloin ukko vähän havahtuu ja auttaa vähän aikaa kunnes alan taas olla iloinen itseni... ja kohta taas huomaan tekeväni lähes kaiken itse. Näin on homma pelannut kymmenen vuotta.
Joskus olen uhkaillut erolla mutta kun muuten meillä menee hyvin niin ajattelen että parempi on pysyä yhdessä. Kyllä minulla vielä on helpompia aikoja edessä toivottavasti. Olen kuitenkin onnellinen lapsistani ja se antaa voimia hoitaa tätä kotirumbaa!
Meillä mies osallistuu lapsen hoitoon ihan yhtälailla kuin mäkin. Toki olen päivät lapsen kanssa kotona kun mies on töissä, mutta illalla ja vapaapäivinä mies on kovasti avuksi. Vaihtaa vaippoja, kylvettää oikeastaan aina vauvan, leikkii sen kanssa jne. Käyvät myös kaksistaan vaunuttelemassa niin, että saan hetken omaa aikaa. Itselläni on muutaman kerran viikossa harrastuksia ja myös silloin mies on kahdestaan tytön kanssa. Pari kertaa mies on lisäksi passittanut mut ulos kavereidenkin kanssa etten vaan istuskele kotona. Eikä tosiaankaan odota, että kokkaisin ja siivoaisin päivällä vaan kotityöt tehdään yhdessä iltaisin. Mies ei ollut mikään erityisen lapsirakas ennen tämän oman syntymää ja senkin takia yllätyin positiivisesti siitä, kuinka paljon hän on valmis lasta hoitamaan.
Pitää vielä lisätä, että alkuun kun vauva piti meitä hereillä öisin niin valvottiin yöt puoliksi. Pitäähän sitä äidinkin jaksaa päivällä hoitaa vauvaa eli ei sitä voi olettaa, että yksin valvoisi kaikki yöt. Nykyään tyttö (4,5kk) heräilee vaan kerran yössä syömään ja sen syötön hoidan ihan mielelläni (ja eipä se mies tietysti pystyisikään vauvaa imettämään).
\
Älä tee ruokaa valmiiksi. Sano ettet jaksanut. Älä siivoile, anna kämpän sekoittua. Kokeileppa viikko, kaksi ja katso tajuaako pointin. Sanot, että sun aika menee lapsen kanssa olemiseen. Voit pyytää häntä hankkimaan maksullista ulkopuolista siivousapua jos haluaa siistimmän kämpän jne.
Olen tehnyt näin ja voin kertoa, että kuukauden jälkeen meni jakeluun! Monien miesten täytyy vain itse konkreettisesti nähdä se, mitä tapahtuu kun nainen ei teekkään kaikkea. Suosittelen, meillä arki helpottui tämän jälkeen!
Ei millään pahalla, mutta teet sen hänelle helpoksi tekemällä kaiken. Hän luottaa siihen. Mitä jos heittäytyisit rennoksi ja jättäisit siivoamatta ja pesemättä herran pyykit. Peset vain omasi ja lapsen!Alkuperäinen kirjoittaja 25.04.2007 klo 11:13 äippä82 kirjoitti:
Älä tee ruokaa valmiiksi. Sano ettet jaksanut. Älä siivoile, anna kämpän sekoittua. Kokeileppa viikko, kaksi ja katso tajuaako pointin. Sanot, että sun aika menee lapsen kanssa olemiseen. Voit pyytää häntä hankkimaan maksullista ulkopuolista siivousapua jos haluaa siistimmän kämpän jne.
Olen tehnyt näin ja voin kertoa, että kuukauden jälkeen meni jakeluun! Monien miesten täytyy vain itse konkreettisesti nähdä se, mitä tapahtuu kun nainen ei teekkään kaikkea. Suosittelen, meillä arki helpottui tämän jälkeen!
Ihana kuulla että on kohtalo tovereita..
Vauvan hoito on todella raskasta, mutta tietysti ihanaa. Monesti mietin että kuinka yksinhuoltajat jaksaa. mutta ku mietin omaa elämää, niin tuntuu kyllä et mäkin olisin yksinhuoltaja. Ainut poikkeus et mulle ruoat tehdään, siis mies kyllä ruokaa tekee päivittäin mut muuten kodin ja vauvan hoito on mun kontilla..
Meillä kans sama että ku mies tulee töistä puoli neljän aikaan niin. sanoo että on väsynyt ku on ollut raskas työpäivä ja haluu yleensä nukkua hetken. Joten mä hoidan tytön 8kk. Pääsen kyllä esim kaupungille shoppaan aina ku haluan (mikä oikeesti rentouttaa ku pääsee yksin lähteen) mies kyllä sen ajan hoitaa tyttöä, ja monesti lähden niin että vien tytön ulos nukkumaa ja se sit herääkin jo ku tuun. Mutta olisi kotonakin välillä kiva olla vaan niin että toinen hoitais.
Yölläkin jos tyttö herää mä nousen, koska mies ei kuule eikä herää.
On tullut kyllä monesti sanottua asioista että olis kiva ku oma-aloitteisesti tekisit jotain tytön hyväks. vaipan vaihtoa, ruokailua yms.. mutta yleensä tulee sit riita, eikä asia ole mennyt perille. Ja mies yleensä vetoo siihen että monet miehet ei ruokaa tee että pitäis olla iloinen ku hän sen tekee..
Mutta onneks tytöllä on äiti yksinhuoltaja äiti heh välillä kyllä tuntuu et olis helpompi kahden tytön kanssa. vaikka itelle ruoan sit joutuis tekeen mut muuten elämä vois helpottaa ei tarttis tapella..
:/ :/ :/ :/
Vauvan hoito on todella raskasta, mutta tietysti ihanaa. Monesti mietin että kuinka yksinhuoltajat jaksaa. mutta ku mietin omaa elämää, niin tuntuu kyllä et mäkin olisin yksinhuoltaja. Ainut poikkeus et mulle ruoat tehdään, siis mies kyllä ruokaa tekee päivittäin mut muuten kodin ja vauvan hoito on mun kontilla..
Meillä kans sama että ku mies tulee töistä puoli neljän aikaan niin. sanoo että on väsynyt ku on ollut raskas työpäivä ja haluu yleensä nukkua hetken. Joten mä hoidan tytön 8kk. Pääsen kyllä esim kaupungille shoppaan aina ku haluan (mikä oikeesti rentouttaa ku pääsee yksin lähteen) mies kyllä sen ajan hoitaa tyttöä, ja monesti lähden niin että vien tytön ulos nukkumaa ja se sit herääkin jo ku tuun. Mutta olisi kotonakin välillä kiva olla vaan niin että toinen hoitais.
Yölläkin jos tyttö herää mä nousen, koska mies ei kuule eikä herää.
On tullut kyllä monesti sanottua asioista että olis kiva ku oma-aloitteisesti tekisit jotain tytön hyväks. vaipan vaihtoa, ruokailua yms.. mutta yleensä tulee sit riita, eikä asia ole mennyt perille. Ja mies yleensä vetoo siihen että monet miehet ei ruokaa tee että pitäis olla iloinen ku hän sen tekee..
Mutta onneks tytöllä on äiti
yksinhuoltaja äiti heh välillä kyllä tuntuu et olis helpompi kahden tytön kanssa. vaikka itelle ruoan sit joutuis tekeen mut muuten elämä vois helpottaa ei tarttis tapella..:/ :/ :/ :/
Meillä on tilanne sellainen, että mies herää töihin kuudelta ja tulee kotiin n. klo 16-17 (joskus aiemmin joskus vielä myöhemminkin). Tekee suhteellisen rankkaa työtä ja joutuu ajelemaan autolla paljon.
Joten jos meillä mies vaihtaa töiden jälkeen sen yhden vaipan niin eipä siinä yöunille mennessä kovin montaa vaippaa vauvalle yleensä ehditäkään vaihtaa.. Meillä mies hoitais aika paljonkin vauvaa töiden lisäksi, mutta minä en anna Tai tietenkin annan, mutta yritän patistaa häntä nukkumaan koska me saadaan vauvan kans nukkua aamulla pidempään ja päikkäreitäkin melkein miten halutaan.
Ei mun mielestä pidä vähätellä miesten jaksamista. Nyt moni ei varmaan tykkää kun sanon oman mielipiteeni näin karkeasti, mutta en voi ymmärtää sellaista, että kun mies tulee väsyneenä töistä kotiin niin ollaan heti vauva/lapsi lykkäämässä syliin et siinä sulle! Tottakai miehenkin pitää hoitaa vauvaa, mutta voisi joskus kokeilla itse asettua miehen asemaan. Jos mies käy töissä ja ilta pitää hoitaa vauvaa, et emäntä saa vapaa-aikaa niin missä välissä miehelle jää sitten sitä vapaa-aikaa? Vauvanhoito on rankkaa mut kyllä siinä aina semmoisia pieniä hengähdystaukoja itse saa kun vauva vaikka nukkuu. Toki on kotityötkin mut nekin voi tehdä kun on tarpeeksi virtaa eikä väen vängällä silloin jos on väsynyt. Ja meillä mies osallistuu niihinkin ja yleensä eniten silloin ennen kun mennään nukkumaan kun on saanut vähän rauhoittua illan aikana päivän hulinasta.
Joten jos meillä mies vaihtaa töiden jälkeen sen yhden vaipan niin eipä siinä yöunille mennessä kovin montaa vaippaa vauvalle yleensä ehditäkään vaihtaa.. Meillä mies hoitais aika paljonkin vauvaa töiden lisäksi, mutta minä en anna
Tai tietenkin annan, mutta yritän patistaa häntä nukkumaan koska me saadaan vauvan kans nukkua aamulla pidempään ja päikkäreitäkin melkein miten halutaan. Ei mun mielestä pidä vähätellä miesten jaksamista. Nyt moni ei varmaan tykkää kun sanon oman mielipiteeni näin karkeasti, mutta en voi ymmärtää sellaista, että kun mies tulee väsyneenä töistä kotiin niin ollaan heti vauva/lapsi lykkäämässä syliin et siinä sulle! Tottakai miehenkin pitää hoitaa vauvaa, mutta voisi joskus kokeilla itse asettua miehen asemaan. Jos mies käy töissä ja ilta pitää hoitaa vauvaa, et emäntä saa vapaa-aikaa niin missä välissä miehelle jää sitten sitä vapaa-aikaa? Vauvanhoito on rankkaa mut kyllä siinä aina semmoisia pieniä hengähdystaukoja itse saa kun vauva vaikka nukkuu. Toki on kotityötkin mut nekin voi tehdä kun on tarpeeksi virtaa eikä väen vängällä silloin jos on väsynyt. Ja meillä mies osallistuu niihinkin ja yleensä eniten silloin ennen kun mennään nukkumaan kun on saanut vähän rauhoittua illan aikana päivän hulinasta.
Niinpä niin, sama kai ongelma täälläkin. Mies
osallistuu kyllä, jos pyytää, mut kun aina ei
jaksais olla pyytämässä. Oma-aloitteisuutta
kaipaisin, vaan ei kuulu. Olen puhunu asiasta ja
kertonu, et "töissä" minäkin olen sen ajan, ku
hän on omassa työssä ja enemmänkin. Vaikka
käydäänkin kaupungilla ja kavereilla, niin aina
mennään muksun ehdoilla. Kotiin lähdetään, kun
muksu niin vaatii, eikä silloin kun minä
haluaisin. Tuntuu välillä ymmärtävän, kunnes taas
putkiaivona sen unohtaa. Ja minä tippaleipäaivona
en ymmärrä hänen ajatusmaailmaa, eikä hän mun.
Vaan se kai on ikuinen ongelma miesten ja naisten välillä.
Olen kyllä myöntänyt, että osa ongelmaa on omassa
toiminnassa. Minä kun "omin" noi lapseen
liittyvät hommat. Kun vaipanvaihto ja syötöt yms.
on niin iso osa omaa arkea, jota suurimman osan
yksin pyörittää, niin sitä tulee myös tehtyä ne
hommat miehen ollessa kotona. Automaattisesti
nappaan muksun syliin, kun pitää vaihtaa vaippa
tai tehdä jotain muuta. Pitäisi ehkä enemmän
antaa tilaa toiselle ja rohkeesti pyytää sitä
apua. Ehkä miehellä on avuton olo, kun ei osaa
arkirutiineja niinku mä. Ja miehenä se ei sitä
kuitenkaan näytä, eikä pyydä apua jos en
minäkään. Kuitenkin sen näkee, kuinka ylpeä hän
on, kun sai lapsen nukahtamaan nopeammin ku minä
eilen Ja hyvin ne on pärjänny aina kun ovat
olleet kahdestaan. Ehkä myös liikaa korostan mun
tapoja. Eihän se lapsi rikki mene, vaikka iskä tekis jonkun asian vähän toisin.
Eilen manasin, kun nukuttaessani lasta mies vaan
nautti sohvalla tekkarin tarjonnasta, että miksi
ohjelmat jää aina multa kesken nukutuksen takia.
Tänään pyysin miestä nukuttamaan ja sitten tunsin
huonoa omaatuntoa, kun sain itse naatiskella
sohvalla ja toiselta jäi jotain näkemättä. Eli
vaikka olisi pitänyt nauttia, niin en sitten kuitenkaan.
Huoh, ei ole helppoa olla tippaleipäaivo!
osallistuu kyllä, jos pyytää, mut kun aina ei
jaksais olla pyytämässä. Oma-aloitteisuutta
kaipaisin, vaan ei kuulu. Olen puhunu asiasta ja
kertonu, et "töissä" minäkin olen sen ajan, ku
hän on omassa työssä ja enemmänkin. Vaikka
käydäänkin kaupungilla ja kavereilla, niin aina
mennään muksun ehdoilla. Kotiin lähdetään, kun
muksu niin vaatii, eikä silloin kun minä
haluaisin. Tuntuu välillä ymmärtävän, kunnes taas
putkiaivona sen unohtaa. Ja minä tippaleipäaivona
en ymmärrä hänen ajatusmaailmaa, eikä hän mun.
Vaan se kai on ikuinen ongelma miesten ja naisten välillä.
Olen kyllä myöntänyt, että osa ongelmaa on omassa
toiminnassa. Minä kun "omin" noi lapseen
liittyvät hommat. Kun vaipanvaihto ja syötöt yms.
on niin iso osa omaa arkea, jota suurimman osan
yksin pyörittää, niin sitä tulee myös tehtyä ne
hommat miehen ollessa kotona. Automaattisesti
nappaan muksun syliin, kun pitää vaihtaa vaippa
tai tehdä jotain muuta. Pitäisi ehkä enemmän
antaa tilaa toiselle ja rohkeesti pyytää sitä
apua. Ehkä miehellä on avuton olo, kun ei osaa
arkirutiineja niinku mä. Ja miehenä se ei sitä
kuitenkaan näytä, eikä pyydä apua jos en
minäkään. Kuitenkin sen näkee, kuinka ylpeä hän
on, kun sai lapsen nukahtamaan nopeammin ku minä
eilen
Ja hyvin ne on pärjänny aina kun ovatolleet kahdestaan. Ehkä myös liikaa korostan mun
tapoja. Eihän se lapsi rikki mene, vaikka iskä tekis jonkun asian vähän toisin.
Eilen manasin, kun nukuttaessani lasta mies vaan
nautti sohvalla tekkarin tarjonnasta, että miksi
ohjelmat jää aina multa kesken nukutuksen takia.
Tänään pyysin miestä nukuttamaan ja sitten tunsin
huonoa omaatuntoa, kun sain itse naatiskella
sohvalla ja toiselta jäi jotain näkemättä. Eli
vaikka olisi pitänyt nauttia, niin en sitten kuitenkaan.
Huoh, ei ole helppoa olla tippaleipäaivo!
Eilen se paljon odotettu asia kuului miehen suusta: Kyllä mä arvostan että olet lapsen kanssa kotona, onhan sekin työtä.
:hug: Kyllä tuli hyvä mieli.
:hug: Kyllä tuli hyvä mieli.Meillä kaksi lasta 8v ja 5kk. Isä tehnyt aina pitkää päivää n7-18.30
ja kotiin tulleessa lukee päivän postin sit istuu lopun iltaa tietokoneella
ja tekee töitä. Usein myös viikonloput töissä tai työskentelee kotona, reissaa myös ulkomailla pari kertaa kuukaudessa. Ei kertaakaan ole esim.
vaihtanut vauvalle vaippaa, pitää sylissä pari kertaa viikossa väkisin ja silloinkin vain noin pari minuuttia kerralla. Esikoisen kanssa oli saman juttu. Poika jäi vielä 4vuotiaana itkemään perääni kun jäi isän kanssa kotiin ku jouduin lähtemään yövuoroon töihin. Isä ei myöskään osallitu mihinkään kotitöihin.
ja kotiin tulleessa lukee päivän postin sit istuu lopun iltaa tietokoneella
ja tekee töitä. Usein myös viikonloput töissä tai työskentelee kotona, reissaa myös ulkomailla pari kertaa kuukaudessa. Ei kertaakaan ole esim.
vaihtanut vauvalle vaippaa, pitää sylissä pari kertaa viikossa väkisin ja silloinkin vain noin pari minuuttia kerralla. Esikoisen kanssa oli saman juttu. Poika jäi vielä 4vuotiaana itkemään perääni kun jäi isän kanssa kotiin ku jouduin lähtemään yövuoroon töihin. Isä ei myöskään osallitu mihinkään kotitöihin.