Miten pettäjät jääneet kiinni?

:'( Tietsikka ilmiantoi... Jäin suhteeseen, aivan liian nopean anteeksiannon jälkeen ja en opi luottamaan mieheeni enää... kauheaa tämmöinen elämä

 

Rakastan miestäni, meillä on aivan loistava arkielämä. Saan häneltä kaiken mitä haluan ja hän rakastaa minua. Meidän välimme ovat todella hyvät, paremmat kuin aikoihin. Saa silti vanhat tekoset minua satuttaa, ei kai niistä kuulukkaan päästä heti yli? Tiedän, että luottamuksen saaminen kestää vuosia, mutta olemme molemmat valmiita tekemään työtä suhteemme eteen. Kukaan ulkopuolinen ei voi edes aavistaa mitä meidän suhteessa on ollut... eikä se ole näyttelemistä. Olemme vain sielunkumppanit.

 

No, tää asian laidasta, mutta kuitenkiin..Niih, no täällä hirmusesti naisia, joilla mies pettäny.

Meiän suhteessa se olin taas minä, vaikka mies ollutkin edellisissä suhteissaan kova vieraissa käymään. Tai, mistä mie tiiän, vaikka olisi nytkin pettänyt, mutta en ainakaan usko, kun niin kovasti sitä on vannonnut minulle ja olisin sen jo jostain varmaan kuullutkin.

Meillä kylläkin ollut suhde jo useamman kuukauden kriisissä, josta ei ole ulos pääsyä ollut, vaikka asioista ollaan keskusteltu ja yritetty korjailla niitä. Noin kolme kuukautta sitten muutinkin yksin asumaan lapsen kanssa. "Yhdessä" olemme senkin ajan olleet miehen kanssa, mutta eipä näyttänyt meitä auttavan tuo asumusero, pahemmaksi meni vain. Ja näin minulle tuli taas semmoinen tunne, että antaa palaa vain, varsinkin kun mies koko ajan on "yllyttänyt" siihen latelemalla minulle turhia syytöksiä (siis ennenkuin petin häntä) pettämisestä. On tosi turhattavaa vakuutella syyttömättömyyttään, kun mies ei usko sanaakaan. Tiiä sitten, onko niin mustasukkainen vai mikä on.

Ja onhan se matalampi kynnys pettää, kun toinen ei koko ajan hengitä niskaan.

Mutta, nyt joka tapauksessa syyllistyin pettämiseen, jota en ikipäivänä olisi ajatellut tekeväni. Niin vain kävi. Ja vaikka kadun tekoani, ehkä niin oli tarkoitettu, tajusinhan lopulta kuinka paha olla minulla on itselläni.

 

Hei äitee -77. Mulla lähes sama tilanne tässä ihan lähi historiassa. Olis ihana jos voisin auttaa sua! Tiedän just mikä olo sulla on ja mitkä tuskat joudut läpi käymään. Voitasko vaihtaa sähköpostiosoitteita??? Miten se käy??? :hug:

 

Täytyy kommentoida,että antaisin mitä vaan jos saisin entisen miehen henkiin takaisin,pettäis tai tekis mitä vaan mutta oman miehen kuolema on jotain mitä ei voi selittää eikä kertoa,elämä pettää siinää vaiheessa etkä voi ikinä luottaa elämään! Itse kaiken sen kokeneena,ei tulis mieleenkään verrata miehen kuolemaa ja pettämistä

 

\

:'( Tietsikka ilmiantoi... Jäin suhteeseen, aivan liian nopean anteeksiannon jälkeen ja en opi luottamaan mieheeni enää... kauheaa tämmöinen elämä

Miten siis tietsikka ilmiantoi, siis luitko miehellesi tarkoitettuja sähköposteja, vai kuinka ?

Voimia sinulle :hug:

 

mä ainakin itse kerroin, kun olin pettänyt.

 

meillä mies petti kuukausi häiden jälkeen, tai siis silloin sain kuulla siitä, kun kärähti tekstiviesteistä....Epäilin kyllä jo pidemmän aikaa, mutta sitten sain varmuudella selville. Olihan se tosi kivaa kuunnella kun oma mies selittää rakastuneensa toiseen. ei onneksi edes yrittänyt kieltää ja uskon että kertoi ihan koko totuuden suhteestaan, näytti se niin koville ottavan.

 

\

meillä mies petti kuukausi häiden jälkeen, tai siis silloin sain kuulla siitä, kun kärähti tekstiviesteistä....Epäilin kyllä jo pidemmän aikaa, mutta sitten sain varmuudella selville. Olihan se tosi kivaa kuunnella kun oma mies selittää rakastuneensa toiseen. ei onneksi edes yrittänyt kieltää ja uskon että kertoi ihan koko totuuden suhteestaan, näytti se niin koville ottavan.

No mitenkäs teidän suhteen kävi?

 

Ensimmäinen poikaystäväni, joka oli kokenut konkari naisasioissa jo siihen aikaan, petti mua heti suhteen alusta varmaan minkä ehti. Luulen että syy oli se, kun en heti antanut, kun en nyt heti ollut varma, onko hän mulle se oikea, enkä halunnut kenen kanssa tahansa sänkyyn hypätä, ainakaan ekaa kertaa. Ei tietenkään asuttu yhdessä. Löysin jossain vaiheessa yhdestä laatikosta kortteja ja kirjeitä toisilta naisilta, joiden kanssa hän oli kirjoitellut samaan aikaan kun seurusteltiin. Muistan vieläkin sen hetken, kun löysin ekan kortin, katsoin päiväystä ja tekstiä ja sitten ikkunasta ulos, missä poikaystäväni oli seisoskelemassa parin kaverin kanssa. Olin kyllä järkyttynyt, kädet alkoi täristä. Illalla sitten sanoin asiasta ja seuraavana päivänä erottiin vähäksi aikaa, ja minä tyhmä! tyhmä! tyhmä! :headwall: palasin sitten hänen luokseen. Elämäni typerin teko! En voinut häneen enää koskaan luottaa, eikä hän sen arvoinen varmasti olisi ollutkaan, vaikken varsinaisesti häntä mistään kiinni saanut, sen verran kokenut tyyppi oli, ja ammattinsa takia paljon menossa, joten tilaisuuksia varmasti oli, emmekä asuneet missään vaiheessa yhdessä. No siinä meni neitsyys ja tuli sukupuolitauti kaupan päälle. Arvatkaa v.ituttaako :kieh:
Tollaset ukot pitäis kastruoida, etteivät pääsis pilaamaan kokemattomien tyttösten elämää.

 

\

Tollaset ukot pitäis kastruoida, etteivät pääsis pilaamaan kokemattomien tyttösten elämää.

[yleistystä]
Niin ja sitten tytöille pitäis peruskoulussa järjestää kurssi, kuinka ei sekoiteta tunteita ja järkeä parinmuodostus prosessin aikana. Sekä sen, että nykymaailmassa sinisilmäisyydestä joutuu vain kärsimään. Miehille vois taas järjestää jonkun "minä,muut ja ympäristö" humanismi kurssin, jossa opetellaan ajattelemaan asioita toisen silmin.
Liian usein näen sitä, että nainen raahautuu hakattavaksi/haukuttavaksi yhä uudelleen ja uudelleen. Jotkut naiset ilmeisesti rakastavat sitä, että heidän yli kävellään yhä uudestaan ja uudestaan. Miksi tälläiset asiat pitää opetella kantapään kautta? Olenko yksisilmäinen sokeiden valtakunnassa, kun oksettaa välillä muiden ääliömäinen toiminta.

Ei enää edes tee mieli sääliä niitä loukattuja, jotka hakkavat yhä uudestaan sitä päätään jääkaapin seinään tunteiden riuduttamana. Sellainen pilleri olis oiva, joka salpais aivojen reseptorit niin, että kaikenmaailman dopamiini eritys ei vaikuttaisi vaan ihmiset voisivat ajatella kylmän logiikan avulla enemmän. Varsinkin parisuhde asioissa.
[/yleistystä]

Huoh helpotti sori oli pakko

 

Kerroin lopulta itse, kun mies oli tarpeeksi kauan jankannut ja kysellyt asiasta. Näkyyhän se päällepäin että jotain on meneillään. Näin jälkeenpäin huomaan itsekin hatarat peittely-yritykset. Todella hävettävää ja noloa näin jälkeenpäin ajatellen... en olisi uskonut itsestäni moista törkeyttä löytyvän!

hävettää, hävettää ja hävettää!!! ja kaduttaa vielä sitäkin enemmän!! Sen tekosen vuoksi menetän nyt elämäni. enkä ketään voi syytellä kuin vain itseäni.

 

Kännykät on näppäriä. Vaikka mies kuinka poisti viestit ja puhelut, niin lopulta unohti kerran. Tyhmä mikä tyhmä. Minä siis, kun sellaista miestä rakastan ja vielä anteeksi annoin.

Öisin ahdistaa ja tekisi mieli lyödä miestä. Päästin liian helpolla. Olisi pitänyt jättää siihen paikkaan, mutta kun meillä kuitenkin on ihan hyvin suurimman osan ajasta, kunhan minä en taas yhtäkkiä muista sen viestin hempeitä sanoja toiselle naiselle.

 

Tässä ketjussa on puhuttu paljon miesten kiinnijäämisestä mutta kertokaapa miehet miten puolisonne on jäänyt kiinni tai naiset miten
jäitte kiinni. Kullä ne naisetkin pettää siinä missä miehetkin. Kokemusta
on. Miehet vaan valitettavasti ei osaa/kehtaa puhua asiasta.

Meillä ainakin kärähdys tapahtui kun näki selvästi että toinen valehteli
menoistaan. Yhden kerran sitten epäilyttävällä menolla ajelin vaimon
ex:n talolle ja siellähän se vaimon auto oli parkissa.

 

kerroin itse miehelleni syrjähypystäni pari kuukautta tapahtuneen jälkeen. tapahtuneen jälkeen tunsin kauheaa syyllisyyttä, katumusta ja pahaa oloa. tunsin ettei minulla ole mitään oikeutta päättää mieheni puolesta suhteemme kohtalosta ja olla kertomatta.

tästä on nyt kolme kuukautta aikaa kun kerroin miehelleni ja yhdessä olemme päättäneet jatkaa.
onhan meillä työtä tehtävänä suhteemme eteen mutta uskon että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja tämä vahvistaa suhdettamme entisestään.

 

Täällä myös yksi, jolle mies jäi tekstareista kiinni. Oikeistaan tiesin kuukauden ja epäilin paljon kauemmin. Oli hljan vaihtanu työpaikkaa, minä aloin ärsyttää, ei kosketuksia enää... Tivasin mitä tuli väliin, viimeiseen sekuntiin valehteli, kunnes uhkasin soittaa naiselle, jolta viestit olivat.
En tiedä jatkaako vai ei. Luotto mennyt. Huolettaa lapset ja harmittaa keskeneräinen talo!

 

viksu mieheni oli tallettanut tietokoneelle sähköpostiohjelmansa käyttäjätunnuksen ja salasanan niin, että se kirjautui sisään automaattisesti. kerran eksyin ko. palveluntarjoajan sivuille, ihmettelin valmiita tunnuksia ja kirjauduin sisään...ja sieltä paljastui mieheni pimeä puoli. Tästä on jo 2 vuotta, mutta yhä ne viestit kummittelevat mielessäni. Asia selvitettiin, itkettiin, riideltiin ja päätettiin jatkaa yhdessä. Kuitenkin tuntuu, että sisälläni on musta möykky, joka ei koskaan katoa. En pysty puhumaan asiasta miehelleni, ja vaikka urheasti koitan jatkaa taivaltamme, luulen etten koskaan voi unohtaa enkä antaa täysin anteeksi.

 

\

\

Tollaset ukot pitäis kastruoida, etteivät pääsis pilaamaan kokemattomien tyttösten elämää.

[yleistystä]
Niin ja sitten tytöille pitäis peruskoulussa järjestää kurssi, kuinka ei sekoiteta tunteita ja järkeä parinmuodostus prosessin aikana. Sekä sen, että nykymaailmassa sinisilmäisyydestä joutuu vain kärsimään. Miehille vois taas järjestää jonkun "minä,muut ja ympäristö" humanismi kurssin, jossa opetellaan ajattelemaan asioita toisen silmin.
Liian usein näen sitä, että nainen raahautuu hakattavaksi/haukuttavaksi yhä uudelleen ja uudelleen. Jotkut naiset ilmeisesti rakastavat sitä, että heidän yli kävellään yhä uudestaan ja uudestaan. Miksi tälläiset asiat pitää opetella kantapään kautta? Olenko yksisilmäinen sokeiden valtakunnassa, kun oksettaa välillä muiden ääliömäinen toiminta.

Ei enää edes tee mieli sääliä niitä loukattuja, jotka hakkavat yhä uudestaan sitä päätään jääkaapin seinään tunteiden riuduttamana. Sellainen pilleri olis oiva, joka salpais aivojen reseptorit niin, että kaikenmaailman dopamiini eritys ei vaikuttaisi vaan ihmiset voisivat ajatella kylmän logiikan avulla enemmän. Varsinkin parisuhde asioissa.
[/yleistystä]

Huoh helpotti sori oli pakko

Osittain totta. Valitettavasti monellea uudelleen hakatuiksi tulevista naisista on kovin vääristynyt kuva parisuhteesta ja omasta itsestään, perua jo lapsuuden kodista. Paras olisi jos joku tulisi tueksi auttamaan muutokseen.

Naiset ovat kyllä liian sinisilmäisiä, sillä kilpaillaan, ollaan pikku rouvia, ja elämä pyörii sen mieskullan ympärillä, oma itsensä unohtaen. Huonoa kaikissa suhteissa! Ja miehille voisi kyllä opettaa muiden huomioimista. Peruskoulussa, koska kotona ei siihen aina kyetä. Ihmissuhdekurssit koko 9 vuoden ajan.

 

Täällä on keskusteltu kuinka pettäminen on erilaista erilaisille ihmisille. Tiset tiukkaan väittävät että kyllä pettäminen on pahinta mitä voi sattua eikä läheisen vakava sairastuminen tai jonkun ihmisen kuolema ole mitään siihen verrattuna... Menkääpä peilin eteen jos teille joskus sattuu edellä mainituista jotain... Lapsen menettämisen jälkeen MIKÄÄN EI TUNNU ENÄÄN PAHALTA... Ja korostan sanaa MIKÄÄN!!!! ne jotka tietävät sen tunteen voivat allekirjoittaa. Meillä ei ainakaan suhteeseen ikinä tule mitään sellaista mikä olisi pahempaa. Ja kyllä, olen todella niin sinisilmäinen että myös tarkoitan sitä... Yritettäis joskusasettua toisten ihmisten housuihin ja mietti joskus muutakin kuin vain omaa itseään... jospa lähtisi pettäjältä kyselemään miksi hän teki niin ja selvittää juurtajaksain mikä se viimeinenkin asia siellä aivan pohjalla on... Kyllä täälläkin parisuhde kokee ihan samoja ongelmia kuin muillakin, selventääkseni vain että ei olla mikään SUPERPARI joka vaan nussii ja hymyilee ja rakstaa rakastaa ja rakastaa amusta iltaa...

 

Eilen kun mä tiennyt en,
niin kaunis oli maa, mä kuljin laulaen
ja polultani kun sain löytää rakkauden,
mä onneen antauduin, mut tiennyt sitä en.

Kun päivä jokainen toi uuden ystävän,
mä kieltäytynyt en, näin eessäin elämän,
nyt toisin aatoksin mä katson huomiseen,
mut nuoruus mennyt on, en tiedä mitä teen.

On liekit sammuneet, nuo joista haaveilin,
on luotain poistuneet, nuo joita rakastin.
Näin aika tullut on, nyt maksaa eilinen,
kun vielä tiennyt en. :ashamed:

 

\

Mä en antais ikinä pettämistä anteeksi enkä ottais äijää takaisin!
Siinä tekee ittestänsä niin idiootin että.Ja näyttää toisten silmissä todella tyhmältä.

Ei kai sitä kannata miettiä mitä muut ajattelevat!! Se vasta elämisestä rankkaa tekee, jos aina pohtii muiden mielipiteitä.. Jokainen tehköön omat valintansa tietäen mahdolliset seuraukset..
Monenmoista sitä ympärillä tapahtuu: vaimot pettää, miehet pettää, toiset antaa anteeksi, toiset (hyvin harvat) jopa ehkä oikeesti katuvat tekoaan... ja onhan niitäkin jotka ei halua nähdä totuutta, vaan pysyvät sen saman puolison kanssa, vaikka se vieraissa käyminen jatkuisi. Kerran sattumoisin kerroin ystävälleni hänen puolisonsa salarakkaasta ja siitä seurauksena meillä kärsi ystävyys ja aviomies jäi taloon ja jatkaa samaa touhua!!

 

Naiset ovat kyllä liian sinisilmäisiä, sillä kilpaillaan, ollaan pikku rouvia, ja elämä pyörii sen mieskullan ympärillä, oma itsensä unohtaen. Huonoa kaikissa suhteissa! Ja miehille voisi kyllä opettaa muiden huomioimista. Peruskoulussa, koska kotona ei siihen aina kyetä. Ihmissuhdekurssit koko 9 vuoden ajan.
[/quote]

Tätä peesaan ihan täysillä!

 

\

Täällä on keskusteltu kuinka pettäminen on erilaista erilaisille ihmisille. Tiset tiukkaan väittävät että kyllä pettäminen on pahinta mitä voi sattua eikä läheisen vakava sairastuminen tai jonkun ihmisen kuolema ole mitään siihen verrattuna... Menkääpä peilin eteen jos teille joskus sattuu edellä mainituista jotain... Lapsen menettämisen jälkeen MIKÄÄN EI TUNNU ENÄÄN PAHALTA... Ja korostan sanaa MIKÄÄN!!!! ne jotka tietävät sen tunteen voivat allekirjoittaa. Meillä ei ainakaan suhteeseen ikinä tule mitään sellaista mikä olisi pahempaa. Ja kyllä, olen todella niin sinisilmäinen että myös tarkoitan sitä... Yritettäis joskusasettua toisten ihmisten housuihin ja mietti joskus muutakin kuin vain omaa itseään... jospa lähtisi pettäjältä kyselemään miksi hän teki niin ja selvittää juurtajaksain mikä se viimeinenkin asia siellä aivan pohjalla on... Kyllä täälläkin parisuhde kokee ihan samoja ongelmia kuin muillakin, selventääkseni vain että ei olla mikään SUPERPARI joka vaan nussii ja hymyilee ja rakstaa rakastaa ja rakastaa amusta iltaa...

Jokaisella on elämässä oma perspektiivinsä. Sille, joka on kokenut esim. lapsen tai aviomiehen kuoleman, niin se on pahinta. Siitä tapahtumasta tulee silloin tuskan ääripää, johon tulevia tapahtumia vertaa. Ja silloin ei varmastikaan vähäisempi tapahtuma tunnu niin pahalta. Mutta joka ei ole vaikka lapsensa kuolemaa kokenut, ei voi verrata tuntemuksiaan siihen. Jos omassa elämässä pahinta mitä on sattunut on toisen pettäminen, niin silloin se on hänelle se tuskan ääripää, johon vertaa. Joten turha kiistellä, mikä tuntuu pahimmalta. Tottakai KAIKILLE vaikka oman lapsen kuolema on ehdottomasti pahinta mitä elämässä voi tapahtua. Mutta jos ei sitä ole kokenut, niin ei voi verrata siihen. Aina on jollekulle käynyt jotain pahempaa ja silloin on helppo "vähätellä" sen tunteita, jolle ei ole käynyt ihan niin huonosti, mutta hänen omassa elämässään se saattaa olla siihen mennessä pahinta, jolloin ei yhtään helpota että tullaan sanomaan että no ajatteles jos olisikin käynyt näin tai näin, että ei toi nyt niin paha ole.

Mutta siinä olen samaa mieltä, että kyllä kait pettämisellä aina jokin syvällisempi syy on. Tai ehkei ihan kaikilla. On niitäkin, jotka eivät osaa olla pettämättä. jotka haluavat ikuista vapautta. Toisaalta, heilläkin on jokin tiedostamaton syy, miksi yrittävät täydentää elämäänsä pettämällä. Tiedä häntä.