Miten puuttua teini-ikäisen ylipainoon

Tyttö tietää itse olevansa reilusti ylipainoinen, siitä on ollut puhetta myös terkkarin kanssa.
Tyttö tekee 1-2 kertaa päivässa lyhyehköjä lenkkejä, mutta ruoka kyllä maistuu, liiankin hyvin.
Meillä syödään tällä hetkellä erittäin terveellisesti, joten se ei ole ongelma. Mutta ruokailussa hän ottaa lähes aina lisää ruokaa, käy tekemässä ylimääräisiä leipä välipaloja, joskus jopa yöllä.
Karkkipäivä pidetään kerran viikossa.
Olen keskustellut hänen kanssaan asiasta, ja välillä hän innostuu tsemppaamaan asiassa, mutta se lopahtaa aika pian, ja sen jälkeen oonkin aika tyhmä äiti, kun hänelle tälläisestä asiasta huomautan, ja pitäisi vain huolehtia omista syömisistä. Yritän kyllä toimia ihan esimerkkinä tässä ruokailussa.
Tiedän, että nuoren painoon ei kovin saisi puuttua, mutta kun kiloja on likemmäs 100, niin pakkohan seitä jotain on keksiä.
Olen koittanut innostaa, lupaamalla uusia vaatteita esim. 5kilon jälkeen.

 

Tyttö tietää itse olevansa reilusti ylipainoinen, siitä on ollut puhetta myös terkkarin kanssa.
Tyttö tekee 1-2 kertaa päivässa lyhyehköjä lenkkejä, mutta ruoka kyllä maistuu, liiankin hyvin.
Meillä syödään tällä hetkellä erittäin terveellisesti, joten se ei ole ongelma. Mutta ruokailussa hän ottaa lähes aina lisää ruokaa, käy tekemässä ylimääräisiä leipä välipaloja, joskus jopa yöllä.
Karkkipäivä pidetään kerran viikossa.
Olen keskustellut hänen kanssaan asiasta, ja välillä hän innostuu tsemppaamaan asiassa, mutta se lopahtaa aika pian, ja sen jälkeen oonkin aika tyhmä äiti, kun hänelle tälläisestä asiasta huomautan, ja pitäisi vain huolehtia omista syömisistä. Yritän kyllä toimia ihan esimerkkinä tässä ruokailussa.
Tiedän, että nuoren painoon ei kovin saisi puuttua, mutta kun kiloja on likemmäs 100, niin pakkohan seitä jotain on keksiä.
Olen koittanut innostaa, lupaamalla uusia vaatteita esim. 5kilon jälkeen.

Toi on vaikeaata, teini kun muutenkin elää muutoksissa ja ailahtelee sinnetänne. Mites ois yhteinen kiva liikuntajuttu?

 

No minä painoin ylä-asteella 120kiloa ja vanhempieni ratkaisu oli tehdä oloni mahd. epämukavaksi. Aina kun kävin jääkaapilla niin isäni oli nalkuttamassa olan yli, että "äläs läski syö" vastaiskuna söin salaa kaksin käsin karkkia aina kun voin ja lihoin vielä lisää. Äiti käytti minua ravitsemusterapeuteilla ties millä ja niistä ei todellakaan ollut mitään apua. Teinit syö epäterveellisesti ja kasvavat sitten joskus siitä vaiheesta yli. Itse olen nyt täysin normaalipainoinen aikuinen kun taas vanhempani ovat lihoneet. Isäni lupaili minulle aina 2000 markkaa kun laihdutan 10kiloa pois eikä se hetkeuttanut syömistäni suuntaan tai toiseen,lähinnä tunsin vain painoni olevan arvoni. Tenit kapinoi ja jos te tyrkytätte terveellistä ruokaa niin teini varmaan syö salaa hamppareita ja vetelee viinaa.

 

Olen kertonut hänelle, että me rakastamme häntä ihan sellaisena kuin hän on. Eikä tosiaan kokoajan asiasta huomautella. Terveellinen ruoka on ihan tavallista perusruokaa, keittoja ja semmoista.
Yhdessä ollaan käyty kerran viikossa salilla, kun perheessä on muitakin lapsia, ei voi ihan täysin yhden kanssa vaan harrastella. Liikkuminen on tietenkin hyvä tuki painonhallinnassa, mutta suurin syy löytyy sieltä ruokailusta.

 

Olen kertonut hänelle, että me rakastamme häntä ihan sellaisena kuin hän on. Eikä tosiaan kokoajan asiasta huomautella. Terveellinen ruoka on ihan tavallista perusruokaa, keittoja ja semmoista.
Yhdessä ollaan käyty kerran viikossa salilla, kun perheessä on muitakin lapsia, ei voi ihan täysin yhden kanssa vaan harrastella. Liikkuminen on tietenkin hyvä tuki painonhallinnassa, mutta suurin syy löytyy sieltä ruokailusta.

Sitten kannattaa käydä lääkärillä tutkituttamassa arvot, että kaikki on kohdallaan jos painoa pukkaa normaalilla kotiruoalla. Oletan sinun olevan normaalipainoinen? Liikunta yli 100kiloiselle on aika tuskallista, epämukavaa ja siitä on ilo kaukana. Salia tehokkaampaa voisi olla esim. jooga, uiminen tai muu rauhallinen niveliä rasittamaton liikunta.

 

Meillä ruvettiin maksamaan ylipainoiselle pojalle liikunnasta. Pyöräilyssä 1 euro per kilometri ja fillariin hommattiin siis matkamittari. Askelmittarin lukemista sai 2 euroa per 1000 askelta. Ja tämä ainakin meillä toiminut. Olkoon, että kaverit ovat osan askelista ja kilometreistä ehkä hommanneet, mutta on poikakin hoikistinut ja itsetunto noussut saman tien. Meillä toiminut hyvin!

 

Meillä ruvettiin maksamaan ylipainoiselle pojalle liikunnasta. Pyöräilyssä 1 euro per kilometri ja fillariin hommattiin siis matkamittari. Askelmittarin lukemista sai 2 euroa per 1000 askelta. Ja tämä ainakin meillä toiminut. Olkoon, että kaverit ovat osan askelista ja kilometreistä ehkä hommanneet, mutta on poikakin hoikistinut ja itsetunto noussut saman tien. Meillä toiminut hyvin!

Entäs sitten aikuisena kun mamma ja pappa eivät olekkaan maksamassa? Halu liikuntaan ja laihtumiseen pitäisi tulla huolesta omaan terveyteen..ei rahan takia.

 

Meillä ruvettiin maksamaan ylipainoiselle pojalle liikunnasta. Pyöräilyssä 1 euro per kilometri ja fillariin hommattiin siis matkamittari. Askelmittarin lukemista sai 2 euroa per 1000 askelta. Ja tämä ainakin meillä toiminut. Olkoon, että kaverit ovat osan askelista ja kilometreistä ehkä hommanneet, mutta on poikakin hoikistinut ja itsetunto noussut saman tien. Meillä toiminut hyvin!

Entäs sitten aikuisena kun mamma ja pappa eivät olekkaan maksamassa? Halu liikuntaan ja laihtumiseen pitäisi tulla huolesta omaan terveyteen..ei rahan takia.

Mietin tätä ihan samaa, koska liikunnan ilon pitää lähteä omasta itsestään.

Mites jos hän keksisi jonkun KIVAN harrastuksen. ITse olen ihan suht timmissä kunnossa, mutta esim. VIHAAN LENKKEILYÄ, UINTIA ja KÄVELYÄ yli kaiken. En suostuisi tekemään niitä mistään hinnasta. Myös kuntosali on minun yök-kohteena.
Tanssi, miekkailu, laskettelu/lumilautailu, aerobic, nyrkkeily&muut taistelulajit jne..tennis, squash, sulkis?

Mä ennemminkin kyselisin jos jotkut mielekkäämmät harrastukset kiinnostaisi.


MUOK. Liikunta tottumuksetlähtevät myös kotoa, liikutteko te? Lapsi oppii sen mitä vanhempikin. Meillä esim. aina aerobicattu ja tanssittu yms.. ja itselläni sama polte tanssiin.
Mutta jos muut istutte sohvalla ja napostelette iltasyömisiä niin kuinka moni irtoaa siitä parin euron takia lenkille -10 asteen pakkaseen?

 

No minä painoin ylä-asteella 120kiloa ja vanhempieni ratkaisu oli tehdä oloni mahd. epämukavaksi. Aina kun kävin jääkaapilla niin isäni oli nalkuttamassa olan yli, että "äläs läski syö" vastaiskuna söin salaa kaksin käsin karkkia aina kun voin ja lihoin vielä lisää. Äiti käytti minua ravitsemusterapeuteilla ties millä ja niistä ei todellakaan ollut mitään apua. Teinit syö epäterveellisesti ja kasvavat sitten joskus siitä vaiheesta yli. Itse olen nyt täysin normaalipainoinen aikuinen kun taas vanhempani ovat lihoneet. Isäni lupaili minulle aina 2000 markkaa kun laihdutan 10kiloa pois eikä se hetkeuttanut syömistäni suuntaan tai toiseen,lähinnä tunsin vain painoni olevan arvoni. Tenit kapinoi ja jos te tyrkytätte terveellistä ruokaa niin teini varmaan syö salaa hamppareita ja vetelee viinaa.

Mä peesaan täysin tätä, kuulostaa niiiin mun tarinalta! Jatkuva huomauttelu sai syömään entistä enemmän... Nykyään tilanne on toinen: minä laihtunut kymmeniä kiloja ja isäni turvahtanut.

 

5 kg pudotus on liian iso tavoite jos on teini. lupaisit jokaisesta kilosta jotain jos tiputtaa painoa

 

Meillä ruvettiin maksamaan ylipainoiselle pojalle liikunnasta. Pyöräilyssä 1 euro per kilometri ja fillariin hommattiin siis matkamittari. Askelmittarin lukemista sai 2 euroa per 1000 askelta. Ja tämä ainakin meillä toiminut. Olkoon, että kaverit ovat osan askelista ja kilometreistä ehkä hommanneet, mutta on poikakin hoikistinut ja itsetunto noussut saman tien. Meillä toiminut hyvin!

Entäs sitten aikuisena kun mamma ja pappa eivät olekkaan maksamassa? Halu liikuntaan ja laihtumiseen pitäisi tulla huolesta omaan terveyteen..ei rahan takia.

Ihminen kun oppii liikkumisen ilon se juurtuu selkärankaan, en usko että lopettaa liikkumisen aikuisena kun huomaa nyt kuinka hyvä olo siitä tulee. Kyllä teiniä pitää jollaki vähä houkutella, se laihtuminen on murrosiässä helpompaa kuin aikuisena. Niskaan ei kannata huohottaa vaan keksiä jokin houkute =)

 

Meillä ruvettiin maksamaan ylipainoiselle pojalle liikunnasta. Pyöräilyssä 1 euro per kilometri ja fillariin hommattiin siis matkamittari. Askelmittarin lukemista sai 2 euroa per 1000 askelta. Ja tämä ainakin meillä toiminut. Olkoon, että kaverit ovat osan askelista ja kilometreistä ehkä hommanneet, mutta on poikakin hoikistinut ja itsetunto noussut saman tien. Meillä toiminut hyvin!

Entäs sitten aikuisena kun mamma ja pappa eivät olekkaan maksamassa? Halu liikuntaan ja laihtumiseen pitäisi tulla huolesta omaan terveyteen..ei rahan takia.

Elämme teinipojan kanssa nyt tätä päivää ja koska kouluterveydenhuollossakin oltiin todella huolestuneita hänen painonkehityksestään ja pelkkä terveellinen ruokavalio ei auttanut painonhallinnassa, niin joku motivaatiokeino piti keksiä, jotta poika saadaan liikkeelle. Olkoon sitten mielestäsi raha huono asia motivaattorina, mutta hyvin on toiminut.
Toiset maksaa lapsilleen kotitöistä, meillä ei, meillä maksetaan liikunnasta ja se on todellakin tuottanut tulosta. Teini on aloittanut "maksullisen pyöräilyn ja kävelyn" ohella pelata ilman maksua mm. tennistä ja jalkapalloa... Onko liikunnasta maksaminen suurempi paha kuin syytää rahansa esim. painonvartijoihin ja laihtutustuotteisiin?
Ja jos Luoja suo, niin aikomukseni ei ole ihan lähiaikoina kuolla kupsahtaa, joten kukkaronnyörit on auki vielä pitkään....

 

onko taustalla jokin syömishäiriö, kun painoa on noinkin paljon. Nuori saattaa oireilla esim. ahmimalla, mikä on yhtälailla syömishäiriö kuin anoreksiakin.

Itse sairastuin BED:n ( binge eating disorder) teininä. Eli ahmin ja ahmin. Vähän sama kuin bulimia, mutta ilman sitä oksentamista. Ahmiminen voi olla myös kausittaista. Tämä saa painon nousemaan kohtalaisen rajustikin.

Usein erilaiset syömishäiriöt kertovat henkisestä pahoinvoinnista ja itse sain apua terapiasta.

 

Teini-iän tunnemyrskyily on kyllä haastavaa aikaa, etenkin äidille ja tyttärelle. Mitäpä jos et keskittyisi niinkään tarkkailemaan lapsen syömistä tai houkuttelemaan häntä laihdutuskuurille, vaan yrittäisitte löytää syyn siihen miksi hän syö enemmän kuin tarvitsisi? Todennäköisesti hän lääkitsee huonoa oloaan, yksinäisyyttään tms ruoalla.

Tietysti on hyvä jos perheen aikuiset yrittävät itse olla esimerkkeinä, ja liikkua sekä syödä terveellisesti. Mutta sen lisäksi ulkopuolinen ammattiapu voisi olla paikallaan. Lastenpsykiatrin ja ravitsemusterapeutin yhdistelmä voisi esimerkiksi olla paikallaan.

Pikkusiskoni oli lapsena ja nuorena hieman pullukka, ja vanhempani yrittivät asiasta jatkuvasti huomauttelemalla saada asiaan muutosta. "Taasko sinä syöt?" -oli yleinen älähdys jääkaapillamme. Lopulta tilanne kääntyi täysin päinvastaiseksi, ja hän vihdoin aloitettuaan laihdutuskuurin, sairastui anoreksiaan, ja on kamppaillut sen kanssa pitkälle aikuisikään asti. Toivon että vältytte syömishäiriöiltä, ja ehkäpä siksi uskallan suositella ammattiapua jo heti alkuun. Näistä asioista teinin on helpompi kuulla ja keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa, kuin omien vanhempien.

 

Teini-iän tunnemyrskyily on kyllä haastavaa aikaa, etenkin äidille ja tyttärelle. Mitäpä jos et keskittyisi niinkään tarkkailemaan lapsen syömistä tai houkuttelemaan häntä laihdutuskuurille, vaan yrittäisitte löytää syyn siihen miksi hän syö enemmän kuin tarvitsisi? Todennäköisesti hän lääkitsee huonoa oloaan, yksinäisyyttään tms ruoalla.

Tietysti on hyvä jos perheen aikuiset yrittävät itse olla esimerkkeinä, ja liikkua sekä syödä terveellisesti. Mutta sen lisäksi ulkopuolinen ammattiapu voisi olla paikallaan. Lastenpsykiatrin ja ravitsemusterapeutin yhdistelmä voisi esimerkiksi olla paikallaan.

Pikkusiskoni oli lapsena ja nuorena hieman pullukka, ja vanhempani yrittivät asiasta jatkuvasti huomauttelemalla saada asiaan muutosta. "Taasko sinä syöt?" -oli yleinen älähdys jääkaapillamme. Lopulta tilanne kääntyi täysin päinvastaiseksi, ja hän vihdoin aloitettuaan laihdutuskuurin, sairastui anoreksiaan, ja on kamppaillut sen kanssa pitkälle aikuisikään asti. Toivon että vältytte syömishäiriöiltä, ja ehkäpä siksi uskallan suositella ammattiapua jo heti alkuun. Näistä asioista teinin on helpompi kuulla ja keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa, kuin omien vanhempien.

peesi!!

Usein ylipaino on oire henkisestä panoinvoinnista, etenkin teini-ikäisenä kertynyt ylipaino. ( enkä tarkoita tällä nyt muutaman kilon ylipainoa, vaan oikeasti pahaa ylipainoa)

 

Olemme kyllä liikunnallinen perhe, kyllähän noita kiinostavia asioita sitten kesällä on enempi, neiti tykkää uida, hyppiä trampalla. Valitettavasti uimahalli on sen verran kaukana, ettei kovin usein voida mennä.
Itse olen teini-iästä tähän päivään taistellut oman painoni kanssa, joten voin kyllä puhua myös omasta puolestani, ettei se kivaa ole. Nyt olen lähellä normaalipainoa.
Kiitos kaikille vinkkejä antaneille, yritän soveltaa jotain.

 

Onko sun tytöllä kavereita? Kysyn vaan siksi, kun ihmiset on usein niin julmia, että hyljeksivät painon takia. Jos siis on niin olisiko mitään liikuntaharrastusta, jota voisi yhdessä kaverin kanssa harrastaa. Siis toki perheen yhteinen ( tai äidin kanssa yhteinen ) harrastuskin olisi kiva, mut jos ei vaan haluu teininä harrastaa perheen kanssa.
Ja olisi hyvä löytää laji, josta siis tykkäisi. Mutta eihän sekään välttämättä helppoa ole.

Uskon että syötte terveellisesti, mutta jos syö noita leipiä, niin jos teillä on vaaleeta leipää, niin pitäisikö teidän luopua siitä kokonaan joksikin aikaa. Ei niin etteikö tummakin lihottaisi, mutta on kuitenkin ehkä parempi vaihtoehto. Ja sitten katsoa, ettei olisi jääkaapissa leivän päälle liikaa herkkuja. Vaikeahan teinin syömisiä on ohjailla,jos hänellä ei ole itsellään tarpeeksi tahtoa kieltäytyä ylimääräisestä.

Tsemppiä!

 

Niin ja piti vielä mainita, että tyttäremme on ihan vauvasta asti ollut pyöreä ja erittäin suurella ruokahalulla varustettu, eli mikään uusi asia tämä ei ole.
Asiantuntijoista sen verran, että tyttö suorastaan pelkää koulu terkkaria, joka kuitenkin huomauttaa hänen painostaan..

 

Vaalea leipä myös lisää ruokahalua ja sen syömisen jälkeen tulee hyvin pian nälkä uudelleen joten leipää syömällä saa kyllä kiloja kertymään.

 

Tämäkin on hyvä syy puuttua lapsen ylipainoon jo lapsena. Ylipainosta eroon pääseminen on aina vaikeampaa mitä vanhemmaksi ehtii.

 

Meillä ruvettiin maksamaan ylipainoiselle pojalle liikunnasta. Pyöräilyssä 1 euro per kilometri ja fillariin hommattiin siis matkamittari. Askelmittarin lukemista sai 2 euroa per 1000 askelta. Ja tämä ainakin meillä toiminut. Olkoon, että kaverit ovat osan askelista ja kilometreistä ehkä hommanneet, mutta on poikakin hoikistinut ja itsetunto noussut saman tien. Meillä toiminut hyvin!

Askelmittarilla on varmaan helppo huijata rahat. Surfailee netissä ja samalla naputtelee mittaria. Aika iso summa vielä tuo 2 euroa 1000 askeleesta. 10000 askelta on päivän suositus, eli normaalina päivänä tulisi 20 euron tili.

 

Itse olen teini-iästä tähän päivään taistellut oman painoni kanssa, joten voin kyllä puhua myös omasta puolestani, ettei se kivaa ole. Nyt olen lähellä normaalipainoa.
Kiitos kaikille vinkkejä antaneille, yritän soveltaa jotain.

Eiiii, älä puhu esimerkkinä omista ongelmistasi painon kanssa. Kuulostaa hullulta, mutta monet lapset kantavat taakkana myös vanhempiensa taisteluita. Jos kerrot että sinulla on ollut paljon ongelmia painosi kanssa, hän voi tulkita että silloin hänelläkin kuuluu olla niitä. Sukuvika, jolle ei voi mitään. Se voi passivoida.

Usein syömishäiriöisten lasten taustalla on muuten itseensä tyytymätön äiti, joka valittaa usein, vaikkapa "leikillään" olevansa liian lihava, ruma, kamalan näköinen etc. Naiset haukkuvat itseään niin kovasti pienten korvien kuullen, että eivät tiedä mitä se voi aiheuttaa.

Mitä normaalimman asenteen ruokaan ja omaan vartaloon vanhempi voi näyttää, sitä parempi esimerkki hän on lapselleen.

 

Jos jättäis ne vaaleat leivät ja herkut kauppaan ja vaihtaisi riisit,makaroonit yms. täysjyvä tuotteisiin niin ei tule kiusausta syödä epäterveellisiä ruokia.

 

en ymmärrä mitä tilanteessa voisi tehdä jos toinen on tottunut siihen että on nälkä koko ajan. vatsalaukku kasvanut tai jotain. oliko pulska vauva?

 

Meiltä löytyy kaapista ainoastaan näkkäriä ja ruileipää.
Leivälle kevyt margariinia, kinkkusiivuja, juustoa, kurkkua, tomaattia..
Juu tuo juusto on paha sen haluaisin pois kaapista, mutta meillä kun on perheessä muitakin ihmisiä, niin pakko jotain on tarjota.
Tumma makaroni on ollut käytössä jo vuosia.
Aikanaan käytiin ravitsemusterapeutilla, hän tarkasteli meidän syömisiä ja silloin tuli siihen lopputulokseen, että annoskoot ovat liian suuria ja liian paljon leipää.