Miten riittää rakkaus

:xmas: siis tyhmä kysymys tai mietelemä mutta esikoinen 6 vuotias ja vauva tulee (la 27.11 )niin miten jaksaa/pystyy/osaa huomioimaan 2 lapsen tarpeet ja jaksaa olla puolueeton ja rakastaa yhtä paljon..Uusi tilanne ja hyvähän näitä on miettiä
Itse olen ainoa lapsi ja miehellä 1 veli.Kait se rakkaus jne.tulee itsestään aivan kuten kasvoin esikoisen kanssa jo odotusaikana.
Millasia fiiliksiä monien lasten äideillä on?Rakastaako kaikkia jotenkin eritavalla jne.

 

apua mikä kysymys
mä en koskaan kuopuksen odotus aikana "joutunut" miettimään moista, se rakkaus tuli jo raskausvaiheessa voimakkaaksi ja syveni vaan kun vauva syntyi.
nyt pojat ovat 2,10v ja 4,8v ja rakastan molempia yhtä paljon ja samalla tavalla.
toki esikolla on oma erityinen paikka mun sydämessä sillä syntyi ekana, odotin häntä ekana, sain kasva äidiksi hänen kanssa ja oppia kaikkea ihanaa- silti molempia rakastan täydestä sydämestäsi samalla tavalla :heart:
nyt kolmatta odotan ja uskon että hänestä tulee yhtä rakas kun 2 edellisestäkin, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä vahvasti.

kyllä mä uskon että kaikki menee ihan hyvin teilläkin vaikka ikäeroa on aika paljon. muistaa vaan antaa aikaa esikoisellekin, kaksin sellaista-- :wave:

 

tai huono mutta sitä miettii omaa riittävyyttään kahdelle "tarvitsijalle":uusi tilanne ja esikoisen on ollut aikaa 6 vuotta ollut keskipisteenä jne.niin kait se hänellekin on jonkinmoinen "kriisi",muutos saati sitte mun omatunto kun en kerkiä YHTÄ paljon tekemään yhteistä kun vauva tarvitsee alussa äitiä niin paljon ja äiti kelpaa eniten nytkin vaikka mies illat jne.kotona.

 

Minä mietin ihan samaa, kun odotin 5 vuoden ikäerolla kuopusta. Esikoinen oli tottunut saamaan kaiken sen huomion, mitä vain ikinä kuvitella voi ja vielä ehkä enemmänkin, koska on puoliorpo ja lähisuku sen on myös _huomioinut_. Odotin kauhulla sitä, että mitä elämästä tulee pikkukakkosen syntymän jälkeen, miten lapsi reakoi ja miten sitä itse voi ikinä kuuna päivänä jotain rakastaa läheskään niin paljon kuin tätä esikoista. No.. Se päivä koitti ja vauva syntyi. Huomasin hyvin pian, että ihan yhtä rakkaita, tärkeitä jne molemmat tenavat ovat, vaikkakin kumpikin on niin erilaisia, eri-ikäisiä jne.. Mut ihania, rakastettavia ja maailman parhaita poikia molemmat! Kyllä se äidin rakkaus "jakaantuu" siitä sitten, vaikka sitä kuinka pelkäisi, että miten käy. Nyt on meille kolmas vauveli tulossa taloon ja enää en pelkää, että riittääkö rakkaus, sillä voin tietää jo ennakkoon; KYLLÄ SE RIITTÄÄ. Ja varmasti sinullakin! :heart:

 

Ihan ensin pitää sanoa, että odotan esikoistani, LA 2.11. En siis pysty sanomaan mitään faktaa aiheeseen. Jotenkin luulisin vaan, että äidinrakkaus ei ole mikään "kilotavara", jota jokainen äiti saa tietyn määrän ja se pitää jakaa lapsien kesken. Luulisin, että rakkauden määrä kasvaa jokaisen lapsen myötä niin, ettei sitä tarvitse jakaa. Hankalasti selitetty :/ Mutta siis tarkoitan sitä, että tuskinpa se pikku kakkoselle menevä rakkaus on pois siitä esikoisen rakkausmäärästä. Ymmärsiköhän kukaan?

Tuttavaperheeseen syntyi toinen lapsi nyt syksyllä. Ikäeroa pojilla on muutamaa kuukautta vaille kolme vuotta. Minua henk.koht. ihmetyttää vanhempien suhtautuminen esikoiseen. Tämä pieni poika haluaisi kovasti auttaa äitiä ja isiä vauvan hoidossa, mutta kaikkeen tulee aina kieltävä vastaus. "ei saa koskea vauvaan", "ei saa ottaa vauvan leluja", "Ei saa sitä ei saa tätä..." Nyt poikien äiti sitten valittaa, kun esikoinen on niin mustis |O Niinkuin sanoin, odotan esikoistani ja en voi sanoa tähänkään mitään "faktaa", mutta oudolta kuulostaa. Eikö olisi hyvä ottaa se esikoinen mukaan niihin perheen uusiin kuvioihin ja huomioida hänet tärkeänä apulaisena muun huomioinnin ohella? Ja tietysti olisi hyvä viettää aikaa pelkästään myös esikoisen kanssa, niin, ettei tämä tunne oloaan aivan syrjäytetyksi. Se ajan saaminen pelkästään esikoiselle voi tietysti olla hankalaa, mutta tuskin mahdotonta... Vai mitä mieltä olette tällaisesta, joka nyt meni hieman OT?

 

näitä juttuja ja otan tytön mukaan kaikkeen hoitoon ja vauvajuttuihin... puhun nytkin jo että ME hoidetaan..ME mennään ulos vauvan kanssa ja kun vauva nukkuu sit ME saadaan pelata ISOJEN B) pelejä jne....... et tarvin apulaisen ja koitan vaivihkaa opettaa että selviäisi ite vessajutut jne.voitelis leivän jen......... ja että apua saa multa niinkuin ennenkin mutta ehkä vähän kestää koska vauva on avuton jne.... saa sit nähdä käytäntö...........

 

mä olen ihan samaa mieltä siitä että alusta asti esikoinen otetaan mukaan kaikkeen ja annetaan tutustua vauvaan.ja korostetaan sitä että vauva on MEidän yhteinen uusi perheenjäsen.
samoin olen ajatellut että sitä aikaa pitää löytyä myös kahdenkeskiseen olemiseen esikon kanssa.
kyllähän se vähän jännittää miten kaikki menee ja miten sitä itse osaa jakaa aikansa kahdelle lapselle.
luulen et joakienn miettii sitä että kuinka sitä rakkautta riittää kahdelle tai useammalle lapselle.

 

parisuhteelle

 

niin meinas unohtua tuo parisuhde.siinä meillä onkin työtä kun se on päässyt retuperälle jo ekan lapsen synnyttyä....

 

Rakkaus on onneksi voimavara joka ei jakamalla vähene :heart:

 

En edes lukenut kaikkia vastauksia mutta lykkään äkkiä vastaukseni. Mulleon kolmas tulossa ja en ole koskaan miettiny että miten rakkaus riittää kaikille. se on jotenki ollut niin itsestään selvyys. Se tunne on tullut vauvaan jo mahassa ja se on niin tärkeä ihminen vaikka sitä ei oo nähnyt!! Ja toisaalta se olemassa oleva lapsi on niin tärkeä että mikään ei voi sitä korvata. Ei se tuleva vauva eikä kukaan muukaan.

Olen ihan varma että kun vauva syntyy niin et edes muista sen jälkeen että olet edes miettinyt moista asiaa! =) :heart:

 

Kyllä se riittää, kaikille lapsille

Meille on nyt kolmas syntymässä ihan minä päivänä tahansa, ja en pohdi enää ollenkaan riittääkö rakkaus kaikille, olen siitä ihan varma, että riittää.

Tärkeää on toki muistaa, että ottaa huomioon isomman/isommat lapset heti vauvan syntymän jälkeen, ehkä jopa hieman enemmän kuin aiemmin, etteivät he tunne, että vauva on tärkeämpi tms. Pienessä päässä asiat herkästi jää pyörimään mieleen, ja voi tosiaan ilmetä uhmana ja mustasukkaisuutena. Meillä ainakin on hyvä keino pitää mustasukkaisuus loitolla, ollut ottaa isompi vauvan hoitoon mukaan, ja korostaa sitä, miten reipas isoveli on, kun osaa huolehtia pienemmästä, mutta kuitenkin samalla muistaa, että isompi on kuitenkin edelleen mahdollisesti itsekin kovin pieni, vaikka isosisarukseksi muuttuikin..

No, nyt menee tarinoinniksi, mutta kyllä sitä rakkautta siis riittää jokaiselle lapselle, tokihan sitä voi monta asiaa mielessä pyöriä, ja hyvä niistä on puhua, ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä