Miten saada 1 kk ikäinen vauva viihtymään lattialla?

Synnytin esikoiseni reilu kk sitten. Viime neuvolassa sanottiin, että vauvaa pitäisi pitää hereilläoloaikana myös lattialla vatsallaan, koska siitä vauva sitten vähitellen alkaa opetella motorisia taitoja, liikkumista ym. Minä tyhmä en ollut tajunnut tätä tehdä jo vastasyntyneestä asti, olen pitänyt vauvaa lähinnä sylissä tai välillä kopassa, jos on pitänyt saada esim. ruokaa laitettua.

Nyt olen aloittanut "lattiaharjoittelun", mutta poju ei viihdy vatsallaan kuin minuutin tai pari ennen kuin käninä ja ähellys muuttuu itkuksi. Olen neuvoton, en viitsisi pitää toista lattialla itkemässäkään... Varsinkaan kun sanotaan, että pienen vauvan itkuun pitäisi reagoida heti (ja tuntuuhan se muutenkin julmalta). Onko kellään mitään vinkkejä, miten asiaa voisi auttaa? Vai yritänkö vain sitkeästi joka päivä totuttaa poikaa lattialla oloon?

 

No jos se jo pari minuuttia siinä vihtyy niin hyvä. Ei meillä 2 kk juuri 5 minuuttia kauempaa viihy lattialla, pidän niin kauan kuin on hyvillä mielin siinä ja heti kun itku alkaa niin pois. Kyllä vauvan kans voi sylitystenkin harjoitella motorisia taitoja jos niillä niin kiire on.

 

1-2 minuuttia alkuun riittää.

http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Kasvu-ja-kehitys/Lapsi-0-1-v/Vauva-tarvitsee-masuaikaa/

 

No suututtaahan se ketä vaan aloittaa lihaskuntoharjoittelu nollatasolta...

Kivoja leluja eteen, äiti pötköttämään ja virnistelemään, vaikka saippuakuplia, ja lapsi totta kai syliin heti kun harmitus menee kovaksi. Ja huomenna uusiksi

 

Musta 1 kk ikäistä ei vielä kuulukaan pitää lattialla ja max sen ajan mitä pitää käydä itse vessassa tms. Voit pitää sylissä jalkojesi päällä vatsallaan, jos haluat treenauttaa niskoja. Liikkumaan ei 1 kk vielä pitkiin aikoihin vielä rupea, ei tarvitse sen takia laittaa..

1 kk niskat treenaantuu ihan silläkin kun pidän omaa vartaloasi vasten pystyssä sormilla niskoja tukien röyhtäytysasennossa.

 

Meillä vauva oli vielä 1kk iässä sylissä hyvin pitkälti, harvoin lattialla. Jostain n. 2kk ikäisestä saakka sitten siellä lattiallakin enemmän ja silloinkin hyvin pitkälti ihan selällään eikä heti mahalleen lattialle lätkäisty. Sitten kun oppi olemaan käsinojassa kunnolla (sekin kyllä jo ennen 3kk ikää) viihtyi mahallaankin lattialla hyvin. Ja ihan hyvin on kehittynyt, nyt ikää reilu 1v.

 

Eiköhän vastasyntyneen vauvan paras paikka koko maailmassa ole äidin ja isän syli. Uskoisin, että kun pidät vauvaa joka päivä mahallaan sen verran kuin hän viihtyy, eli minuutin tai pari, vauva varmasti alkaa viihtyä siinä pikkuhiljaa paremmin. Älä ole huolissasi! Kaverillani on 7 kk ikäinen poika, joka ei vain vieläkään tykkää olla mahallaan. Vauvatkin ovat yksilöitä.

 

No mun mielestä on vielä tosi pieni...
Ite olen ton ikäisiä pitänyt ihan vaan siellä missä viihtyvät.

Hyvähän se on lattialla totutella olemaan (helpompaa vanhemmallekkin) mutta 1kk on vielä niin pieni etten alkais mitään "kouluttelemaan" vielä. Pitäisin sen verran mitä vauva jaksaa ilman itkua lattialla olla...

 

Tuon ikäisen paikka on sylissä ja sängyssä. Läheisyyttä, unta ja ruokaa.

 

Meillä viihtyy vauva paremmin mahallaan entä selällään lattialla. Suuttuu heti kun selälleen laittaa ja on vähän kuin kilpikonna joka on selälleen kellahtanu, hirvee vispaaminen alkaa.

Mutta niin ei mitään kiirettä vielä kyllä ne niskat treenantuu ihan kun sylissä pidät pystyssä.

 

Meillä harjotellaan niskoja iltasin vaipan vaihdon yhteydessä, saa ilmakylpyjä peppu ja ilmatkin tulee masusta hyvin pihalle ennen yöunia.
Päivällä tuo harjottaa niitä aina kun on sylissä just röyhtäys asenossa.

 

Itse pidin syntymästä asti vauvaa vatsallaan ja lapsi oppi nopeasti kävelemään...
Teet itse vatsalihasliikkeitä samalla....

 

Päätä voi opetella kannattelemaan vaikka äidin tai isän rinnalla. Ei oo mikään kiire noin pienellä lattialle jos ei tykkää.

 

Kiitos vastauksista. Ei mulla sinänsä mikään kiire ole opettaa pojulle mitään, mutta kun kyseessä on esikoinen ja vauvanhoito on uutta, niin helposti huolestun ja tunnen syyllisyyttä siitä, että hoidan lasta jotenkin "väärin". Nyt kun neuvolassa sanottiin tuosta lattiallaolosta, ja vielä heti perään luin vauvanhoito-oppaasta että jo vastasyntyneestä asti lasta olisi täytynyt pitää päivittäin lattialla, niin johan iski taas syyllisyys että en ole osannut pitää pojasta huolta. :ashamed: Sylitellyt olen kuitenkin paljon, ja huolehtinut muutenkin läheisyydestä, kun olen ajatellut (ja ajattelen toki yhä) sen olevan tärkeää.

 

Voih, kuulostaa niin kovin tutulta! Itsekin murehdin alkuhuuruissani, ettei vauvani pääse kehittymään motorisesti eikä opi liikkumaan, kun ei se viihdy lattialla muutamaa minuuttia kauempaa. Kummasti se kuitenkin oppi kääntymään selältä vatsalle 3kk iässä, viisikuisena ryömi ja nyt seitsenkuisena konttaa.

Älä suotta huoli, harvemmin vauvat viihtyvät yksisteen lattialla tuossa iässä. Meillä alettiin viihtymään pidempiä aikoja vasta siinä vaiheessa, kun päästiin liikkeelle. Toki on tärkeää siellä lattiallakin antaa olla, mutta ei siitä mitään stressiä tai missiota kannata itselleen ottaa. Tsemppiä! On itsellä yhä hyvin tuoreessa muistissa ne alkuajat, kun sitä onnistui stressaantumaan ihan joka asiasta

 

Voi pitää lattialla,mutta tosiaan hyvin riittää tuo pari minuuttia. 2-3 kk. alkoi jo viihtyä pidempiäkin aikoja lattialla -edellyttäen että jompikumpi vanhenpi pötkätti vieressä pitämässä seuraa.

 

Meille teveydenhoitaja puhui kahdesta kuukaudesta, että silloin olisi hyvä aloittaa lattialla pitäminen. Toisaalta noinkaan pieni ei välttämättä siellä viihdy. Tärkeintä on, että menette sen mukaan, miten oma lapsenne tuntuu haluavan.

 

Mä en ome näitä pienenä lattialla pitäny, kun imetys kipeyttää selän alkuun niin, etten kestä lattialta nostella. Hyvin voi pitää mahallaan myös sohvalla tai sängyssä ja itse kölliä vieressä niin on molemmilla mukavampaa.

 

meillä pian 2,5kk ikäinen vauva ja on vasta muutaan viikon viihtynyt itsekseen lattialla. Siinävaiheessa kun alkoi enemmän tutkia ympäristöään ja leikkimaton värikkäät lelut alkoi kiinnostaa alkoi vauva viihtymään pitempiä aikoja lattialla. Nyt viihtyy selällään melko pitkään, välillä jopa yli puolituntia putkeen. Vatsallaan ei tykkää olla kun pari minuuttia. Vieläkään ei jätetä vatsalleen ilman että joku on kokoajan samassa huoneessa, koska hätääntyy helposti kun väsyy kannattamaan niskaa. Meillä vauva ei ekaan kuukauteen viihtynyt oikeastaan missään muualla kuin sylissä, mutta tosiaan kun akoi muukin maailma kun äidin syli kiinnostaa, niin alkoi viihtyä yksikseen. Yhdessä vaiheessa jopa kiukutteli sylissä pari kertaa kun halusi lattialle. Mekin herättiin tuohon niskan harjoitteluun vasta 1kk neuvolassa, mutta siitä huolimatta osaa oikein hienosti kannatella sen mitä hänen iässään täytyy. Ja kuten aikaisemminkin on mainittu, voi harjoitella myös sylissä, monessa eri asennossa. Älä siis turhaan stressaa asiasta, kyllä se sinunkin vauvasi alkaa viihtymään lattialla ennemmin tai myöhemmin.

 

En pitänyt esikoista noin pienenä lattialla.

 

Ei noin pieni viihdy vielä lattialla. Vasta vähän isompana, sitten kun vauva osaa kannatella kunnolla päätään ja vähän potkiskella mahallaan siinä lattialla ja katsella leluja, hänet voi laittaa lattialle.
Sittenkin voi olla, että välillä joutuu köllöttelemään siinä vauvelin seurana juttelemassa.

 

en noin pientä pitänyt lattialla mutta sängyn päällä pidin,itse siinä vieressä makoilin

 

sitten kun on parikuinen viihtyy hyvin selällään jumppakaaren kanssa.

 

Meillä lasten kanssa on aloitettu lyhyistä ajoista. Vieressä on pötkötelty (lähellä kun eivät näe kovin kauas), välillä selällään, mahallaan ja pyöritelty kyljeltä toiselle. Jokunen kerta päivässä ihan sen mukaan miten vauva jaksaa. Yllättävän nopeasti ne ajat pitenee, päätä jaksaa kannatella ja alkaa tulla omaakin hytkymistä mukaan.

Kantoliinassa kantaminen kehittää myös motoriikkaa, lapsi tuntee siinä kantajansa askelluksen ja liikkeet, ns. oppii rytmiä ja jokainen liike on pienen pientä työtä myös vauvan lihaksille vaikka nukkuisikin kietaisuristissä.