Miten saada synnytys luonnollisella tavalla käynnistymään ?

Lantiomitat ovatkin itsellä ihan ok joten tämä synnytys on siis syytä saada itsestään käynnistymään, mutta kun ei ole mitään merkkejäkään vielä tullut mistään synnytykseen viittaavasta.

Joten pitäisikö tässä nyt ruveta jotain rajuja kuntojumppia harrastamaan vai mitä tehdä ??

Kun kumminkin olen sitä mieltä että eiköhän tuo luonto sen itsestään järjestä, milloin pieni tuolta massusta pois halua päästä. Pitääkö siinä välttämättä mitään edes itse tehdä ??

Ja lisäksi kun itsellä on vielä ihan mainio olo, lukuunottamatta tuota kutisevaa alamahaa, niin ei kauheasti huvita itse ruveta edistämään tilannetta että synnytys alkaisi & toisekseen minä ylipäänsä pelkään koko synnytyksen kulkua joten hyvä vaan kun menisi mahdollisimman myöhään tuokin rääkki.

 

\

Lantiomitat ovatkin itsellä ihan ok joten tämä synnytys on siis syytä saada itsestään käynnistymään, mutta kun ei ole mitään merkkejäkään vielä tullut mistään synnytykseen viittaavasta.

Joten pitäisikö tässä nyt ruveta jotain rajuja kuntojumppia harrastamaan vai mitä tehdä ??

Kun kumminkin olen sitä mieltä että eiköhän tuo luonto sen itsestään järjestä, milloin pieni tuolta massusta pois halua päästä. Pitääkö siinä välttämättä mitään edes itse tehdä ??

Ja lisäksi kun itsellä on vielä ihan mainio olo, lukuunottamatta tuota kutisevaa alamahaa, niin ei kauheasti huvita itse ruveta edistämään tilannetta että synnytys alkaisi & toisekseen minä ylipäänsä pelkään koko synnytyksen kulkua joten hyvä vaan kun menisi mahdollisimman myöhään tuokin rääkki.

Eipä sitä itse saa käynnistettyä vaikka kuinka siivoais, saunois tai sekstailis.. Oot vaan ja öllöttelet. Kohta et enää pysty

Äläkä suotta pelkää synnytystä, se menee omalla painollaan. Jospa sinulle sattuu yhtä "helppo" synnytys kuin mullekin, supistukset eivät olleet ylitsepääsemättömän kivuliaita, kotona oltiin vähän liiankin pitkään, olin jo 10 cm auki kun laitokselle mentiin.. Siitä sitten ponnistamaan.

 

Parasta on jos pystyt ottamaan ihan rennosti. Stressi on usein esteenä synnytyksen käynnnistymiselle. Eli yritä keskittyä johonkin muuhun ja rentoudu. Siis rentoudu. Monesti käynnistysajan varauksen jälkeen synnytys käynistyykin ihan luonnostaan, kun äiti helpottuu kun tietää lapsen syntyvän silloin ja silloin... Tämän seurauksena äiti rentoutuu ja yllätys yllätys synnytys käynnistyykin ihan omia aikojaan.

Nauti masustas. Kyllä se vaavi sieltä vielä ulos tulee! Tsemppiä :hug:

 

Eräässä vauvakirjassa mainittiin nännien hieronnan saattavan edistää synnytyksen alkamista =)

 

Mulla synnytyksen käynnisti äitipolin lääkärin tavallista "kovakouraisempi" sisätutkimus. Olisin joutunut osastolle sisään ja synnytyksen käynnistykseen, koska raskausmyrkytys uhkasi. Sain kuitenkin kaksi päivää armonaikaa ja tuon sisätutkimuksen jälkeen alkoikin sitten kotona tapahtua.

Kaverilla ei ollut mitään tietoa synnytyksestä. Aamupäivällä neuvolassa täti oli sitä mieltä, ettei synny vielä hetkeen, eikä kaverin olokaan ollut synnyttävä, vaan hyvin pirtsakka ja hehkeä. Me käveltiin ihan koko päivä kaupungilla ja niinpä sain seuraavana yönä kuulla, että synnytys oli käynnistynyt.

 

\

Parasta on jos pystyt ottamaan ihan rennosti. Stressi on usein esteenä synnytyksen käynnnistymiselle. Eli yritä keskittyä johonkin muuhun ja rentoudu. Siis rentoudu. Monesti käynnistysajan varauksen jälkeen synnytys käynistyykin ihan luonnostaan, kun äiti helpottuu kun tietää lapsen syntyvän silloin ja silloin... Tämän seurauksena äiti rentoutuu ja yllätys yllätys synnytys käynnistyykin ihan omia aikojaan.

Nauti masustas. Kyllä se vaavi sieltä vielä ulos tulee! Tsemppiä :hug:

Tähän mun on sanottava, että itselläni stressi on vain kasvanut kun tiedän että huomenna käynnistetään (rv 42+2). Olisin niin halunnut sponttaanin synnytyksen ja siitä ei ole tietoakaan. Mun oloani käynnistyspäivän tietäminen ei helpotannut, päinvastoin, suoraan sanoen itkettää.... :'(

 

\

\

Lantiomitat ovatkin itsellä ihan ok joten tämä synnytys on siis syytä saada itsestään käynnistymään, mutta kun ei ole mitään merkkejäkään vielä tullut mistään synnytykseen viittaavasta.

Joten pitäisikö tässä nyt ruveta jotain rajuja kuntojumppia harrastamaan vai mitä tehdä ??

Kun kumminkin olen sitä mieltä että eiköhän tuo luonto sen itsestään järjestä, milloin pieni tuolta massusta pois halua päästä. Pitääkö siinä välttämättä mitään edes itse tehdä ??

Ja lisäksi kun itsellä on vielä ihan mainio olo, lukuunottamatta tuota kutisevaa alamahaa, niin ei kauheasti huvita itse ruveta edistämään tilannetta että synnytys alkaisi & toisekseen minä ylipäänsä pelkään koko synnytyksen kulkua joten hyvä vaan kun menisi mahdollisimman myöhään tuokin rääkki.

Eipä sitä itse saa käynnistettyä vaikka kuinka siivoais, saunois tai sekstailis.. Oot vaan ja öllöttelet. Kohta et enää pysty

Äläkä suotta pelkää synnytystä, se menee omalla painollaan. Jospa sinulle sattuu yhtä "helppo" synnytys kuin mullekin, supistukset eivät olleet ylitsepääsemättömän kivuliaita, kotona oltiin vähän liiankin pitkään, olin jo 10 cm auki kun laitokselle mentiin.. Siitä sitten ponnistamaan.

mulla ainakin käynnisty just noilla kolmella s:llä tosin vahingossa. en ollu ajatellu edistää. sattu vaan näin käymään mut tais olla enemmän sattumaa...

 

[/quote]

Tähän mun on sanottava, että itselläni stressi on vain kasvanut kun tiedän että huomenna käynnistetään (rv 42+2). Olisin niin halunnut sponttaanin synnytyksen ja siitä ei ole tietoakaan. Mun oloani käynnistyspäivän tietäminen ei helpotannut, päinvastoin, suoraan sanoen itkettää.... :'(
[/quote]

Mä tunnistan tuon tunteen. Mulla oli kans surku olo, kun lääkäri "uhkasi" osastolle otolla ja käynnistyksellä. Mulla vaan pyöri päässä, että oonko jotenkin epäonnistunut, kun raskausmyrkytys uhkaa, eikä synnytys käynnisty itsekseen. Onneksi se lääkäri oli sitten höllämielinen ja antoi mulle luvan mennä vielä kotiin pariksi päivää lepäilemään. (Mulla oli tosin tasan 40 viikkoa tuossa vaiheessa) Ja sitten kun se synnytys käynnistyikin kotona, niin jännitys oli ihan hirveä, mutta samalla olin tosi onnellinen siitä, että se käynnistyi sittenkin itsekseen. Kun oikeastihan sillä ei ole väliä käynnistetäänkö vai käynnistyykö itsestään, noin niin kuin lopputuloksen kannalta. Ihana se nyytti kuitenkin on. Mutta minkäs sitä mietteilleen mahtaa! Yritähän kuitenkin MINTTU jaksella. Ja muista että jos se synnytys nyt ei käynnistykään sun toivomalla tavalla, niin muuten sä olet tässä jutussa onnistunut. Sun sisällä on lapsi, jolla on niiiin hyvä olla siinä ihan sun lähellä, ettei sieltä malttaisi tulla pois. Mutta kyllä se vauva pian huomaa, että ihan yhtä mukavaa on sitten köllötellä äidin lämpöisessä sylissä. Hali!

 

Anteeksi.. MIMMAhan se sun nikki olikin.. Sisälukutaito hukassa..

 

Vastasyntyneen sylissä pitäminen on jonkun lähteen mukaan tehokas synnytyksen laukaisija. Voi pitää paikkansakin!

 

Rakastelemalla! Ensimmäisellä kerralla rakastelusta oli kulunut 3h kun supistukset lähtivät käyntiin, heti olivat kunnon suppareita ja kivuliaita alusta asti. Synnytyksen kestoksi laitettiin 3h.

Tokalla kerralla sekstailusta oli kulunut 1h kun tuli ensimmäiset SAIRAAN kipeät supistukset. Lähdettiin samantien sairaalaan jonne oli matkaa n.10km. Sinne päästyämme kätilö tutki kohdunsuun tilanteen, se oli 9cm auki!(Edellisenä päivänä lääkärissä kohdunsuu oli sormelle auki...). Ehdin vaihtaa sairaalaan vaatteet päälle ja juosta synnytyssaliin. Kun pääsin pitkäkseen sängylle, aloin ponnistaa ja vauva syntyi samantien. Synnytyksen kestoksi laitettiin tällä kertaa 1h! Olipa oikea syöksysynnytys. (ei onneksi tullut repeämiä).

Noh, kolmannella kerralla kun viikkoja oli kasassa 38+2, sekstailun jälkeen supistukset alkoi parin tunnin päästä.Jälleen olivat kipeitä, tiesin että lähdettävä on ettei synny kotiin. Kohdunsuu oli sairaalaan mennessä auki 4cm. Supistukset hyytyivät pikku hiljaa ja sit puhkaistiin kalvot. Vaavi syntyi 3 tunnissa ekasta supistuksesta.

Että näin meillä.