Miten saatte arjen (työ-terapiat ym) sujumaan?

Meillä on perheessä 4 lasta joista yksi tarvitsee paljon tukea ja terapioita ja yksi joka käy puhterapiassa. Molemmilla on myös kohtuullisen usein korvatulehduksia. Meillä on jo nyt ongelmaa työn, vapaa-ajan ja lasten terapioiden ja lääkärikäyntien yhdistämisessä. Ollaankin puhuttu että pitäisikö minun jäädä töitä pois jotta saataisiin tämä arki sujumaan. Vaikka töissä ollaan näennäisen ymmärtäväisiä on seläntakana urputtamistakin jo esiitynyt minun työvuorotoiveista ym. Juuri on takana sairaalakäynti ja nuorimmalla tulevat terapiat lisääntymään reislusti ja tutkimuksetkin vasta alullaan.

Miten teillä muilla on nämä asiat saatu järjestykseen? Onko lapsenne kuitenkin kuntoutuksena päivähoidossa vaikka itse olettekin kotona? Kuinka monena päivänä viikossa?

 

Meillä on kaksi terapioita tarvitsevaa erityislasta. Vaikka lapset ovat olleet päiväkodissa 3½-vuotiaasta lähtien kuntoutuspaikoilla, olen itse ollut lähinnä kotona. Töitä olen tehnyt keikkaluontoisesti, kalenteria kokoajan seuraten. Puolisoni, lasten isä, on yrittäjä juuri tästä syystä. Hänen edellinen työnantajansa ei katsonut suopein silmin isän osallistumista lasten sairaalajaksoihin tai kuntoutukseen, vaikka työt tehtiin sisään tai jälkikäteen tai etänä yötä myöten. Vaikka lapset alkavat olla jo suht' isoja, niin kuljetuksia he edelleen tarvitsevat. Joten kun minä nyt lähden opiskelemaan kokopäiväisesti, niin mies joutuu vielä enemmän osallistumaan kuljetuksiin ym. Onneksi hänen asiakkaansa ja työnsä ovat sellaisia, että lapset pystyy ottamaan hyvin huomioon. Mutta ei me voitaisi olla mitenkään molemmat klo 8-16 välistä aikaa kahlittuina työpöytiin.

 

Aikoinaan likan ollessa tarhassa toimintaterapeutti kävi siellä. Muut asiat kuten proteesit ja puheterapian hoidin ottamalla palkatonta vapaata töistä tai käyttämällä vuosilomapäiviäni.

Jotain hyvää on siinä, että mulla on erityislapsi. Meillä on pieni perheyritys, jossa tosin itse en ole töissä. Tässä yrityksessä on yksi ulkopuolinen työntekijä. Hänellä on näkövammainen lapsi. Kaikki, ihan kaikki lapsen tarvitsemat kuntoutukset, lääkärissäkäynnit, sopeutumisvalmennuskurssit yms on tälle miehelle palkallista vapaata. Siitä hän "voi kiittää" mun tytärtäni, sillä isälleni tai siskolleni (= firman tj) ei tulisi mieleenkään vaatia tätä työntekijää millään tavalla korvaamaan noita poissaolojaan.

 

Meillä terapiat on saatu sujumaan, vaikka olen ollut työssä. Aiemmin terapeutit olivat tulivat muilta paikkakunnilta ja he kävivät antamassa terapian päiväkodissa ja loma-aikoina kotona. Terapioita oli neljäkin kertaa viikossa, joten työssäkäynti olisi ollut mahdotonta, jos olisi itse pitänyt huolehtia terapioista. Pari vuotta lapsi kävi terapiassa terapeutin luona taksilla. Päiväkoti laittoi lapsen taksiin ja taksi vei terapiaan ja toi sieltä kotiin. Saattajaa ei tarvittu.

Nyt meillä on terapeutit omalla paikkakunnalla. Koulukäyntiavustaja saattaa lapsen terapiaan. Myöhemmin joudumme varmaan aloittamaan taas taksikuljetukset, kun terapiamatka pitenee. Tällä hetkellä terapioita on kolme kertaa viikossa.

Sairaalakäyntejä ja muita menoja ja palavereja varten olen ottanut joko pitänyt pekkasia, lomapäiviä tai palkatonta vapaata. Töistä en jäisi helpolla pois. Yrittäisin löytää muita keinoja, jos hankalaksi menisi.