Miten tää voi olla näin vaikeeta...

Ootan kolmatta lastani, raskaus puolivälissä. En saa kerrottua asiasta parille ystävälleni, joista toinen kärsii lapsettomuudesta (ovat yrittäneet lasta pari vuotta tuloksena vain pari kesken mennyttä raskautta)ja toinen haluaisi kovasti toista lasta. Oli raskaana mutta meni kesken viikolla 11 jokunen aika sitten. En tajua miten voi olla niin vaikeaa kertoa asiasta heille, pelkään, että pahoitan heidän mielensä sen takia, että meille tulee taas vauva ja he eivät saa lasta vaikka kuinka yrittävät. Meillä tää raskaus oli vielä "vahinko", eli meillä oli ehkäisy päällä ja silti tulin raskaaksi. Pakko mun on kohta kertoa ja eivät ne varmaan siitäkään tykkää että kaikki muut tietää ja heille ei kerrota... :headwall:

 

Ymmärrän vaikeuden. Älä pitkitä liikaa etteivät kuule muualta. Kerrot miten kerrot, he suhtautuvat miten suhtautuvat, annatte toisillenne aikaa ja tilaa ja toivotte että kaveruus voi jatkua normaalisti alkushokin jälkeen. Noi on niin vaikeita kun ihmisten tilanteet on erilaisia ja sitä voi tahtomattaan (kuka tahansa teistä ) loukata toista
:hug:

 

ei sun auta kun kertoa, ei se ole sinun vikasi ettei ystävilläsi tärppää.

 

Voisko tilannetta helpottaa puolin ja toisin sillä, et kertosin virtuaalisesti esim. s.postilla?

 

Oon tässä pohtinu että millä tavalla kertoisin asiasta. Pitäiskö lähettää tekstari, ottaa puheeksi ku nähdään vai miten... Tuntuu jotenki vaikealta hehkuttaa omaa raskautta ihmiselle joka itse ei saa lasta halusta huolimatta. yleensä olen kyllä pitänyt matalaa profiilia eli en oo edellisistäkään raskauksista hehkuttanu hirveästi, oon vaan asiallisesti kertonu että näin on ja sillä sipuli. Siltiki... :ashamed: :headwall: tunnen itteni typeräksi kun en saa suutani auki :|

 

Voisko tilannetta helpottaa puolin ja toisin sillä, et kertosin virtuaalisesti esim. s.postilla?

sitä mä just ajattelin, että jos laittais tekstiviestinä. Saisivat sulatella asiaa ennenku tarttee nähdä naamasta naamaan. Niin ei heidänkää tarttis sitte yrittää pitää pokkaa, jos asia sattuu kovasti...

 

:hug: laita tekstarilla tai s.postilla.. tuntus ainaki et niin on vastaanottajalle helpompi.. ei tarvi ns. reagoida heti mitenkään vaan voi vähänaikaa sulatella asiaa! Mut toisaalta, ei kaikille lapsettomille tai asiankanssa kamppailemille toisten lasten saanti ole koetinkivi!
Tiedätkö mitä ystäväsi ajattelevat muiden lasten saannista?

 

Suosittelen kertomaan piakkoin....Lähipiirissä samanlainen tapaus ja hän kyllä loukkaantui kovasti kun muille oli kerrottu mutta hälle ei.

 

Kerro rohkeasti vaan suoraan. Itse painiskelin samanlaisen ongelman kanssa. Meillä tärppäs eka kertalaakista ilman ehkäisyä ja toka sai alkunsa ekan ollessa 8kk - vahingossa. Kaverini oli käynyt kaikki hoidot läpi, viimeinen julkisen puolen yrityskerta oli enää mahdollisuutena... Olihan se vaikeaa, itkua ja muuta mutta kaverini sanoi lopuksi, että vaikeetahan tää on hänelle ja tunteilleen ei voi mitään, mutta eihän se mun vika oo että meillä onnistui ja heillä ei.

 

Voisko tilannetta helpottaa puolin ja toisin sillä, et kertosin virtuaalisesti esim. s.postilla?

sitä mä just ajattelin, että jos laittais tekstiviestinä. Saisivat sulatella asiaa ennenku tarttee nähdä naamasta naamaan. Niin ei heidänkää tarttis sitte yrittää pitää pokkaa, jos asia sattuu kovasti...

varmasti viisasta..

 

:hug: laita tekstarilla tai s.postilla.. tuntus ainaki et niin on vastaanottajalle helpompi.. ei tarvi ns. reagoida heti mitenkään vaan voi vähänaikaa sulatella asiaa! Mut toisaalta, ei kaikille lapsettomille tai asiankanssa kamppailemille toisten lasten saanti ole koetinkivi!
Tiedätkö mitä ystäväsi ajattelevat muiden lasten saannista?

toisen tuntemuksista asian suhteen en tiedä, mutta vasta ollut keskenmeno on vielä kovasti arka aihe hänelle, hän kun on vuosia kans toivonu toista lasta (yksi hänellä siis jo on). Toinen on kertonut, että aina kun hän kuulee jonkun kaverin olevan raskaana, se on kuin nyrkinisku päin naamaa ja hän ei pysty iloita asiasta vaikka haluaisikin. Heilläkin oli jokin aika sitten keskenmeno ja oli sairaslomalla sen jälkeen kun asia otti niin lujille, ei pystyny työskentelemään. Pitänee laittaa tekstarina asiasta niin saavat rauhassa sulatella sitä eikä tartte yrittää esittää mitään kuten tapahtuis helposti jos kertois face to face.

 

Monet on täälläkin keskusteluissa sanoneet että oli helpompi saada tieto "kasvottomana" niin voi rauhassa reagoida niinkuin itse reagoi eikä tarvitse vetää virnettä naamalle ja yrittää nieleskellä kyyneliä jos siltä tuntuu.

 

Monet on täälläkin keskusteluissa sanoneet että oli helpompi saada tieto "kasvottomana" niin voi rauhassa reagoida niinkuin itse reagoi eikä tarvitse vetää virnettä naamalle ja yrittää nieleskellä kyyneliä jos siltä tuntuu.

Sitä mäkin vähän ajattelin, lähinnä siltä kannalta, että jos itse olisi lapsettoman kaverin asemassa. Nää kaverit ei oo niin läheisiä että uskaltaisivat esim alkaa itkeä mun nähden joten joutuisivat pitää kovasti pokkaa ja yrittää esittää muuta kuin omat tunteet sanoo. En haluais asettaa heitä vaikeaan tilanteeseen kun asia on muutenkin jo heille vaikea. Kun vaan uskaltais laittaa sen tekstarin ja osais muotoilla sanat viisaasti.