Miten te lapsiperheet uskallatte matkustella?

meillä olisi kyllä varaa matkustaa mutta minä en uskalla millään lähteä, en miehen kans kahdestaa enkä koko perheen kanssa. Olen ihan varma että jollekin sattuu jotain kamalaa :/ kone tippuu, sairastutaan, meidät mukiloidaan tai jotain...

tiedän, voihan sitä kotonakin tapahtua vaikka mitä mutta ei sitä osaa pelätä. nyt on koululainen alkanut kysellä koska lähdetään rantalomalle tai jotain. rahat olemme käyttäneet muuten järkevästi sijoittamalla ja tuhlailemalla tietysti

Mitenhän voisi saada uskallusta lähteä??

 

Meille riittää ihan vaan kotimaan matkailu. Tosin latviaan meinasin kesällä lähteä lasten kanssa. Kotimaasta on kyllä ainakin puolet vielä näkemättä ja kyllä täytyy sanoa ,että kauniimpaa maata saa etsiä. Tai ainakin tällä hetkellä näyttää siltä

 

No matkustelkaa kotimaassa, jos ulkomaille lähtö tuntuu niin vaaralliselta. Toki voitte jäädä rattijuopon auton alle koko perhe kotinurkillakin.

 

\

Meille riittää ihan vaan kotimaan matkailu. Tosin latviaan meinasin kesällä lähteä lasten kanssa. Kotimaasta on kyllä ainakin puolet vielä näkemättä ja kyllä täytyy sanoa ,että kauniimpaa maata saa etsiä. Tai ainakin tällä hetkellä näyttää siltä

peesaan, me ollaan melkein pohjoinen koluttu, ja vielä ois toinen puoli kotimaasta käymättä.

 

Ei meilläkään paljon ulkomailla vielä matkusteltu ole. Lähinnä viitsimiskysymys. Meinaan kun ei ole ennen ollut niin ei tiedä vielä miten lapset käyttäytyy lentokoneessa ja onko perillä mitään tekemistä, miten käytännön hommat kuten ruoka jne.

Jos se on uskaltamisesta kiinni niin kuulostaa vähän oudolta. :\| Ihan sovussa ehdotan että voisit jutella jonkun kanssa asiasta, vaikka neuvolatädin tai lääkärin, mitä pelolle voisi tehdä.

 

ma taas en malta odottaa etta tytto kasvaa sen verran etta vois alkaa maailmaa esittelemaan hanelle. siis niin etta reissuista muistaisikin jotain. kovasti reisutaan jo nyt, mut ihan viela ei ole safarin tai pyramidien aika. rohkeesti vaan, ei se maailma nyt niin kamala paikka ole, ellei itse siita sellaista tee. ja pahimmat onnettomuudet taitaa sattua kotinurkilla, juuri siksi kun ei olla varuillaan.

 

Jos elää meinaa niin ei sitä voi aina kotikaupungissa olla. :\|

 

Olen menettänyt yhden läheisen yllättäen. Ei ollut edes onnettomuus, mutta takaraivoon on jäänyt sellainen olo, ettei koskaan tiedä miten käy. Kun mies lähtee työmatkalla mielessä käy että mitä jos... mutta ei sitä ajatusta sen pidemmälle kannata laskea. Tosissaan huonosti voi käydä vaikka kotona, tai vaikka sinä itse voit sairastua parantumattomasti.

Mitä jos ajattelisit asian niin, että matkustaisitte koko perheen kesken. Sitten olette ainakin yhdessä jos jollekin teistä kävisi huonosti.

 

ennen perhettä matkustelin melko paljonkin. nyt en ole 10 vuoteen uskaltanut lähteä edes laivalle! en tiedä mistä on fobia iskenyt.
ehkä on vaikutusta kun yksi tuttava menehtyi tsunamissa, toinen joutui pahaan kolariin italiassa (huh, selvisi hegissä mutta pitkä taival oli kuntoutua) ja miehen serkku, 32v kuoli espanjassa yllättäen sairaskohtaukseen, aina muuten terve ollut. Itse en kyllä yhdelläkään reissulla noista mukana ollut mutta eipä ole ainakaan matkustuspelkoani vähentänyt....

 

Luotetaan Jumalaan ja hänen johdatukseensa! Uskomme, että kaikella on tarkoituksensa ja onnettomuus voi sattua kotona mikäli näin on tarkoitettu. :saint:

 

Me ollaan matkusteltu melko paljon. Ekan kerran lennettiin esikon kanssa hänen ollessa 3kk (tuolloin lennettiin Jenkeistä Suomeen lomalle). Puolenvuoden ikäisenä mentiin Meksikoon pariksi viikoksi, 10 kk iässä taas Suomeen. Vuoden iässä muutettiin Aasiaan ja käytiin siellä myös asunnonetsintäreissulla lapsi kainalossa ennen varsinaista muuttoa. Vasta käytiin myös Singaporessa ja niin, Thaimaassa pysähdyttiin välillä pienlomalla kun lennettiin tänne kauemmas Aasian perukoille silloin asunnon hakureissulla. Lasten kanssa matkustaminen vaatii joustoa, hermoja, kekseliäisyyttä ja kykyä selvittää asioita etukäteen. Lapsen ehdoilla me ainakin matkustetaan eikä suunnitella mitään liian extremeä. Matkustamiseen tulee kerta kerran jälkeen rutinoituneempi ote ja asioiden hoitaminen ja järjestely sujuu kerta kerralta paremmin ja ressittömämmin. Jos oltais jätetty reissut reissaamatta niin monta upeaa kokemusta köyhempiä oltaisiin. Sekä me että lapsi, pian lapset.

 

No me taas on matkustettu lasten kanssa alusta pitäen ja sitä ennenkin - ovat onneksi perusterveitä ja allergiansa sillä mallilla, että syötävää saa muutakin kuin omasta keittiöstä. Mä en keksi ns. ylimääräisille rahoille sen parempaa kohdetta kuin matkustaminen ja nyt on erityisen ihanaa katsella niitä ihan tavallisia rantalomakohteitakin lapsen silmin.
Enää ei tarvi mennä niihin ihan eksoottisimpiin kohteisiin vaan tosiaan esim. Mallorcasta ja Thaimaasta on löytynyt lasten silmin katsottuna ihan uutta hohtoa jo hotellin läheisyydestäkin.
Minusta lasten kanssa on huomattavasti helpompaa olla kesäsissä olosuhteissa kuin syksyisessä Suomessa ja lentomatkan kärsimykset on aina palkittu perillä. Meillä tosiaan lentomatkat ovat pieniä painajaisia kahden vilkkaan lapsen kanssa.
Meidän suosikkikohteita lasten kanssa ovat olleet juuri Thaimaa ja Mallorca. Mukavaa rantaelämää ja hyvää ruokaa. Kaupunkilomat olemme sitten ajatelleet jättää kaksi tehtäväksi vielä toistaiseksi - niihin en niin innostunut ole lasten kanssa.
Matkustusfobiaan pystyn kyllä samaistumaan sen verran, että itsellenkin on laivamatkailu tullut vastenmieliseksi jonkintasoisen pelon vuoksi. Lentokoneellakin lähden mieluummin itään kuin länteen -ettei tarvi lentää ison meren yli. Mun pelot ei nyt kyllä oikeestaan ole fobian tasolla kun ne eivät estä matkustamista kuitenkaan.

 

Me ollaan lähdössä koko perhe kesällä reissuun. Espanjaan, Malagaan. Mukana tietty lapset 7-v ja 3-v. Ollaan kaks viikkoa.
Jos jotain kurjaa sattuu, niin ei voi mittään. Mitäpä niitä etukäteen murehtimaan!! Jos kone putoo tms., niin se on sitten silleen tarkoitettu...uskon mä. Mutta en tosiaankaan mieti surkeita asioita etukäteen.

 

No voi nakki, pitäähän sitä maailmaa vähän avartaa ja jos kerran varaakin on niin eikun reissuun vaan! Mitä kauheeta vois sitten sattua mitä kotona ei satu? ok etukäteen pitää varautua vatsapöpöihin, mahdolliseen aurinkoon ja näpistyksetkin voi omalla toiminnallaan ennaltaehkäistä. Matkavakuutus korvaa jos laukuille tapahtuu jotain tai vaikka joku sairastuu lomalla. Eikö lentäminen ole suhteessa turvallisempaa kuin autoilu? Ja onhan noita helppoja pakettimatkoja joissa opas melkein kädestä pitäen taluttaa hotelliin ja kertoo kaiken oleellisen. Kyllä sitä uskaltaa matkustaa, mun isovanhemmatkin reissas ympäri eurooppaa kaksin yli kasikymppisiksi asti. Pitää suhtauatua ennakkoluulottomasti uuteen kulttuuriin, uusiin tapoihin ja makuihin niin saa uskomattoman paljon irti. Kannattaa oikeasti lähteä!!

 

miksei uskallettaisi? Ja voihan mitä vaan tapahtua missä vaan jos on tapahtuakseen, vaikka ihan kotonakin.
Ja kun mitä vaan voi tapahtua missä vaan eikä huomisesta voi olla varma, haluan tehdä tänään sen mitä voin tehdä eli vaikka matkustella. Ja nimenomaan lasten kanssa matkustelen niin kauan kuin lapset haluaa ja itsasiassa nyt kahden alle 12 v kanssa sen on halvempaa kuin sitten yli 12 v mutta alle 20 v tai mitä ne nyt vielä mukana haluaa kulkea.
Ja matkustaahan voi monella tapaa. Ei tarvitse ostaa valmista pakettia jos haluaa "paketoida" itse tai vaikka ottaa pelkät lennot, vuokrata auto ja varailla majoitukset paikan päällä.
meillä ainakin lasten maailmankuva on avartunut paljon matkustelun myötä ja ovat innoissaan kun kesällä pääsevät kokeilemaan taas englannin kielen taitojaan vaikka ekaluokkalaine ei vielä englantia koulussa ole lukenutkaan.
ja kuten joku sanoi niin vakuutukset kuntoon niin ei sitäkään puolta tarvitse "pelätä"

 

Poika on 9-vuotias ja hänen kanssaan on käyty mm. Intiassa Goalla, Thaimassaa Phuketissa, Kreikassa, Espanjassa, Kyproksella, Portugalissa, Bulgariassa, Kroatiassa. Hyvin ovat aina matkat menneet, ekareissulla hän oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Pari kertaa vuodessa käydään reissussa ulkomailla. Särkänniemi, Tykkimäki ja muut kotimaat huvipuistot eivät häntä juuri kiinnosta.

 

ei mitään ongelmaa, viiden kanssa ei ole varaa
mihinkään muualle kuin korkeintaan Lintsille ja sekin tulee tosi kalliiksi :attn:

mutta melkein se on pakko joka kesä :headwall:

 

ota pikalähtö niin olette ainakin lähtiessä terveitä etkä ehdi stressata liikoja, niin me tehdään ja melkein helpompaa lähteä ulkomaille kun ajaa suomessa autolla ympärinsä, vesi lämmintä jos menee syksyllä ja lastenaltaat ihania.Aikuiset voi uida ja polskia mukana, ja ruokaa ei tarvi kokata pääsee valmiiseen pöytää, meillä lapset ainakin on reissuill paljon kiltimpiä kun kotiolois ja jos taudit iskee niin iskee ne kotonakin ainakin lapsi perheillä vai kuis on?
ulkomailla saa sydärin jos ei muista juodavettä vaan lipittää vain olutta ja vatsataudin saa joka neljäs joten kannatta olla tarkka hygienian suhteen.
itsen en ole lapsena päässy matkustelemaan joten suon sen omille lapsilleni. :flower:

 

Minulla on elämässä joitakin juttuja, joita en oikein uskaltaisi tehdä, mutta kun tiedän, että ne eivät ole oikeasti vaarallisia (vaarallisempia kuin normaali elämä), olen rohkaisut itseäni ja halunnut siten näyttää lapselle mallia. Meillä ei lapset pelkää hammaslääkäriä, koska en ole pelkoani heihin tartuttanut.

Nauti hyvä ihminen matkustamisesta kun kerran rahaakin on. Ystäväperhe mukaan, jos siitä on apua. Minä turvaudun ulkomaanmatkalla mieheen paljon enemmän kuin Suomessa. Lentokenttärutiinit jännittävät aina minua ja kielitaitoni ei ole kovin hyvä. Rohkeus vieraan kielen käyttämiseen puuttuu minulta täysin.

 

Kyllä uskaltaisin, jos olisi varaa. Tosin en haluaisi ilmastonmuutoksen vuoksikaan joka vuosi ulkomaille mennä, mutta pari kertaa voisin lapset viedä heidän lapsuudessaan jonnekin.

Tosin kun asun ruuhkaisessa kaupungissa, mitenkään kovin paljon ei tee edes mieli matkustella turistikohteissa. Ja taas muualle on epäeettistä matkustaa, koska ei halua tuhota puhtaita elinympäristöjä. Ihan hyvä olla kotona ja matkustella suomen kohteissa telttaillen.

 

Mulle on niin vierasta tuollainen "kotikulmat on turvallinen lintukota"-ajattelu, etten oikein osaa sympatiseerata koko ongelmaa. :/ Itse tykkään kauheasti matkustella niin yksin kuin lapsenkin kanssa, enkä pelkää ulkomailla sen kummemmin kuin Suomessakaan. Maalaisjärki mulla tietenkin on mukana aina ja olen esimerkiksi taskuvarkaiden ja liikennekulttuurin suhteen varovainen, mutta näin yleensä en osaa ajatella, että Suomessa olisi turvassa ja muualla taivas tippuisi niskaan. :/ Mutta tosiaan, kuten joku tuossa sanoi, niin voihan sitä Suomeakin kierrellä, täällä lähteä ranta- tai vaikka kylpylälomalle... Itse en niistä piittaa, koska Suomessa on niin kallis matkustaa - jos lähden johonkin 200km päähän kylpylään, en osaa muuta miettiä kuin mihin ihanaan paikkaan samalla rahalla olisi päässyt ulkomaille. Mutta eihän mun tarvi tykätään, kunhan sinä vain tykkäät...