Miten te näätte elämänne??

Tämä on vain minun ajattelu tapa, ei ainoa ja oikea.
Nämä on vain minun mietteitäni, ja en halua kenenkään pahoittavan mieltään.

Lapsia saadaan, joskus jopa yllätyksenä ns. "vahinko" tapahtuu.
Asioita mietitään ja pohditaan tulevaa.
Loppupelissä me itse, omilla päätöksillämme ja teoillamme oma elämämme määrätään. Mikä on sen laatu, mikä on sen sisältö.
Työttömyyttä tapahtuu, omaisia kuolee, luonnonmullistuksia sattuu. Ne ei ole meidän käsissämme.
Mutta se, kuinka reagoimme, kuinka paljon annamme niiden vaikuttaa itseemme, se on meidän itsemme päätettävissä.

Mietimmekö ja itkemmekö jotakin asiaa vuosia?
Annammeko surun murentaa oman elämämme?

Jokainen meistä on vahva, kun vaan päättää.
Jokainen meistä saa sen elämän juuri niille urille, kun haluaa, jos vaan on valmis tekemään töitä sen saavuttamiseksi.

Lapset eivät ole pieniä ikuisesti, et ole vankina kotonasi, ellet niin itse halua.
Aina löytyy apua, jos vaan oikeasti haluaa etsiä.
Masennukseen ym on aina apu saatavilla, jos vaan olet halukas sitä saamaan.

Älkää jääkö miettimään yksin omaa "huonoa" elämäänne.
Pieni askel kerrallaan se paranee.
Pieni askel kerrallaan saavutatte sen, mitä ikinä haluatte.

Pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä.

 

Miten?

Elämä on kärsimystä. -ja helpottaa hurjasti, kun oppii nauttimaan siitä. :xmas:

No eikun, päivä kerrallaan. Tai edes seuraavaan ateriaan asti... kyllä se siitä. =)

 

Jokainen ihminen on erilainen ja jokaisella ihmisellä on oma sietokykynsä kärsimysten suhteen. Ja jokaisella on oma tapansa kuinka sen tuskan kanssa pärjää.

 

no samaa tää on päivästä toiseen,ei tällä hetkellä kummempaa..mut haaveita on,ja eiköhän neki saada toteutettua jonnin ajan kuluttua,on vaan erilaisia ajanjaksoja eikä ne mikään ikuisuuksia kestä..