Miten te ns. ikiköyhät jaksatte elää?

Tarkoitan ihmisiä joilla ollut köyhä lapsuus ja sitten vielä aikuisuuskin on köyhä. Olette kenties nyt aikuisena työttömiä yms. mistä saatte voimaa jatkaa elämää?

 

Kai niitten pitää löytää jotain muita ilonaiheita kuin uudet tavarat, ja jatkuvat ulkomaanmatkat. Vaikka ainainen laskuista stressaaminen on kyllä kuluttavaa, sen olen viimeisen viiden vuoden aikana huomannut.

 

Vaikka elämä olisi köyhää se ei tarkoita, että olisi koyhä elämä

 

Onko sulla siis tuollainen tilanne?
Luulisin,että rakkaat ympärillä korvaa sen rahan ja ei kukaan suomessa nälkään kuole.

 

Mun äiti oli tällanen ja perusteli sen "ei raha ole tärkeintä" mitä nykyään nauran. Se stressi huoli ja kituuttelu ajoi hänet välillä hulluuden partaalle joten vähän vaikea uskoa tuota... yritti varmaan selitellä saamattomuutta. Mä elin köyhän lapsuuden ja voin sanoa ettei ollut rahan puuttumisen takia kovin onnellinen, minä olin aina se joka jäi vähemmlle, se näkyi ja tuntui.
Vieläkin äiti on köyhä ja nyt stressaan hänen asioistaan, mutta kuulemma "kaikille ei vain riitä raha ja joku on aina se köyhä" ja vasureita äänestämässä jotta ajaisi omaa etuaan ilmaiseksi.

Minä en omalle lapselleni samaa halunnut. Ja ei, en säästänyt tonneittain rahaa jotta olisi rahaa ihan helvetisti Sain lapseni opiskeluaikana. Mutta minä sentään valmistuin, en ole ikiopiskelijaluuseri joka selittelee 20vuoden opiskeluja "koska mulla oli lapsi"- lätinällä. Se EI opiskeluja viivytä kuin maksimissaan sen vuoden, loput on omaa valintaa. Mun lapsi ei ole se joka jää aina vähemmälle, eikä hänen tarvitse olla kiitollisuuden velassa minulle ja tuntea huonoa omatuntoa saamisistaan, kuten minä jouduin tuntemaan. Äiti jaksoi kyllä muistuttaa kuinka hän ei osta itselleen nyyh nyyh mitään ja minähän saan kaiken.

t.kyllä olen katkera

 

No voi hyvät hyssykät. Sitä oppii arvostaan niitä oikeesti tärkeitä asioita elämässä, eikä vois vähempää kiinnostaa raha, maine ja menestys. Mä en ole koskaan ollut rikas, enkä haluakaan olla. En tosiaankaan halua, että mun elämäni onnellisuus riippuu rahasta.

 

En ole köyhä. Onhan minulla auringonpaiste ja kuurankukat, on lintujen liverrys ja tuikkivat tähdet!
On rakkautta, kuolemaa vahvempaa, on muistoja kultaisia ja ehkä myös tulevia jos huominen vielä annetaan.

 

Arvasin, heti täällä lätistään ihan samasta josta sain ja saan äidiltä vieläkin kuulla. Tehkää asialle jotain, ihan pieni lapsi ei vielä kärsi jos nyt perusturva on kunnossa ja sehän suomalaisella on jokaisella, mutta kouluikäinen kyllä tajuaa miten vähälle raukka jää, se jättää jäljen.

 

En ole köyhä. Onhan minulla auringonpaiste ja kuurankukat, on lintujen liverrys ja tuikkivat tähdet!
On rakkautta, kuolemaa vahvempaa, on muistoja kultaisia ja ehkä myös tulevia jos huominen vielä annetaan.

hahaahahahah

 

Miksi en jaksaisi? Minulla on kaikki mitä tarvitsen.Lapset,rakas mies,koti ja kaapissa ruokaa.Luontoa ympärillä,jonne voi tehdä retkiä jne..
Itse ainakin nautin elämästäni.Ei kaiken tarvitse maksaa,että siitä voisi nauttia.Pienet arjen ilot,niistä on elämä tehty.

 

Mun äiti oli tällanen ja perusteli sen "ei raha ole tärkeintä" mitä nykyään nauran. Se stressi huoli ja kituuttelu ajoi hänet välillä hulluuden partaalle joten vähän vaikea uskoa tuota... yritti varmaan selitellä saamattomuutta. Mä elin köyhän lapsuuden ja voin sanoa ettei ollut rahan puuttumisen takia kovin onnellinen, minä olin aina se joka jäi vähemmlle, se näkyi ja tuntui.
Vieläkin äiti on köyhä ja nyt stressaan hänen asioistaan, mutta kuulemma "kaikille ei vain riitä raha ja joku on aina se köyhä" ja vasureita äänestämässä jotta ajaisi omaa etuaan ilmaiseksi.

Minä en omalle lapselleni samaa halunnut. Ja ei, en säästänyt tonneittain rahaa jotta olisi rahaa ihan helvetisti Sain lapseni opiskeluaikana. Mutta minä sentään valmistuin, en ole ikiopiskelijaluuseri joka selittelee 20vuoden opiskeluja "koska mulla oli lapsi"- lätinällä. Se EI opiskeluja viivytä kuin maksimissaan sen vuoden, loput on omaa valintaa. Mun lapsi ei ole se joka jää aina vähemmälle, eikä hänen tarvitse olla kiitollisuuden velassa minulle ja tuntea huonoa omatuntoa saamisistaan, kuten minä jouduin tuntemaan. Äiti jaksoi kyllä muistuttaa kuinka hän ei osta itselleen nyyh nyyh mitään ja minähän saan kaiken.

t.kyllä olen katkera

No toi on kyllä perseestä, että lapselle valitetaan, kun ei saa itselle mitään. Mun äiti teki samaa, vaikka alkoholiin sen rahoista suurin osa meni. Ite elän tuilla nyt terveysongelmien vuoksi, mutta koska en enää juo ja polta, niin mun lapselta ei puutu mitään. Joskus saa jopa toppuutella itteensä lapsen hemmottelun suhteen

 

Itse elin niin köyhissä oloissa lapsuuteni, että sitä ei täällä moni uskoisikaan. Ja silti puhuin juuri siskoni kanssa, että miten rikasta ja onnellista elämämme silloin oli. Silloin oli vielä ihmisarvo sillä köyhälläkin, nykyään kaiken arvo mitataan vain materiassa ja rahassa.

 

En ole köyhä. Onhan minulla auringonpaiste ja kuurankukat, on lintujen liverrys ja tuikkivat tähdet!
On rakkautta, kuolemaa vahvempaa, on muistoja kultaisia ja ehkä myös tulevia jos huominen vielä annetaan.

Tämä oli hienosti kirjoitettu

 

Millainen on ikiköyhän määritelmä? Tai köyhän?Missä menee raja, kun ei ole köyhä?

 

Arvasin, heti täällä lätistään ihan samasta josta sain ja saan äidiltä vieläkin kuulla. Tehkää asialle jotain, ihan pieni lapsi ei vielä kärsi jos nyt perusturva on kunnossa ja sehän suomalaisella on jokaisella, mutta kouluikäinen kyllä tajuaa miten vähälle raukka jää, se jättää jäljen.

Peesaan sinua. Itselläni myös kovin köyhä lapsuus ja kyllä se jäljet jätti. Oma lapseni ei joudu köyhyyttä kärsimään. Mietin vain miksi tehdä lapsia jos on ollut köyhä lapsuus eikä itselläkään ole omille lapsilleen tarjota kuin köyhä lapsuus?

 

Onnellisuus ja rakkaus ei maksa mittää.. <3 =D

 

Tämä oli hienosti kirjoitettu

Niin, koska sä haluat olla sitä mieltä. Usein köyhyys jättää arvet lapseen, mutta itsekkäästi et halua uskoa. "tykätään" siitä vaan mikä silittelee omaa päätään.

 

Raha ei tee onnelliseksi (täysin), mutta kyllä se vaan helpottaa ihan hirveesti. En kyllä lainkaan kaipaa opisk. aikoja kun sai oikeesti laskea ruokakaupassa mihin rahat riittää tai viimisillä rahoilla maksoi laskut ja sitte oltiiki pari päivää ilman rahaa.

Ja kyllä se totta on sekin, että kamalaa ois jos lapselle ei vois tarjota mitään. Mulle on tärkeetä, että lapset saa harrastaa "mitä haluavat" ja joskus päästään johonki reissuun huokasemaan.. Ja voin ihan myöntää, että raha tekee mut jossain määrissä onnelliseksi tai ainakin hyvin iloiseksi.

Mulla oli yks luokkakaveri jolla ei ollut koskaan rahaa, aina pummas muita tarjoomaan ja lainas rahaa. Se oli tosi säälittävää, ei päässy leirikouluihin eikä tod saanu mitään "villitys" tavaroita. Ja väitän että tää tyttö kärsi tilanteesta hyvin paljon ja ois ollu onnellisempi kun sillä ois ollu vähän rahaa. Ja ei sillä tytöllä mene tänä päivänä yhtää sen paremmin surullista...

 

Maallista mammonaa kokoa en, se multa pitkät vain saa... mun elämä luistaa loistavasti ihan ilman uusia autoja ja muuta mitä nyt sitten katsotkin rikkaan elämään kuuluvan. Ja kouluttaudun parhaillaan 3 kertaa sitten yläasteen.

 

[QUOTE="haha";25527053]Niin, koska sä haluat olla sitä mieltä. Usein köyhyys jättää arvet lapseen, mutta itsekkäästi et halua uskoa. "tykätään" siitä vaan mikä silittelee omaa päätään.[/QUOTE]

Multa ei puuttunut lapsena mitään.Ainoa asia mikä jätti arvet oli se, kun isä oli alkoholisti.Mä en ole koskaan ollut materian perään.
Kerroppa nyt mikä se ikiköyhän ja köyhän määritelmä on?Mitä pitää puuttua, että on köyhä?Mitä köyhä voi omistaa ja mitä ei?

 

Kun menee katsomaan suomessa alueita joissa ns. köyhempää väkeä asuu (kaupungin vuokra-asuntoalueet) niin ei sieltä kyllä se onnen ja läheisten läsnäolon rikkaus kyllä aina paista.

Jos käymme kysymässä perheneuvolasta mikä on monen lapsiperheen kriisin syy vastaus on: Taloudelliset ongelmat, kouluttamattomuus, työttömyys ja näiden lieveilmiöt kuten alkoholismi, perheväkivalta jne. Loistaako tässäkin taas se elämän rikkaus, jossa rahalla ei ole mitään tekoa?

Raha ei tee kenestäkään suoraan onnellista. Mutta jos kykenee laskunsa maksamaan ja elämään ilman ihan jatkuvaa sinnittelyä niin kyllä se stressi nyt vaan vähenee siitä elämästä. En tarkoita siis sitä että onni tulee tavarasta tai matkoista, vaan sitä että jokaisella ruokakauppassa käynnillä EI tarvitse laskea päässään riittääk rahat vai ei...

 

Mun äitini oli aika köyhä yksinhuoltaja. Enkä mä siitä nyt ihan kamalasti kärsinyt. toki mulla oli kavereita, joiden vanhemmat oli huomattavasti rikkaampia tai joilla oli kumpikin vanhempi tuomassa rahaa talouteen (ja näin ollen heillä oli perheenä enemän rahaa käytettävissä) ja tietsti oli joitain asioita mitä en pystynyt tekeen vaikka kaverit tekikin. Mutta hei, se ON elämää, kaikkea ei yksinkertaisesti voi saada vaikka kuinka haluaisi ja se pätee vielä näin aikuisenakin. ja mä nostan mun äidilleni hattua, että vaikka hän joutuikin välillä sanomaan että joku juttu ei onnistu kun ei ole rahaa, niin useat jutut silti onnistui, koska äiti laittoi ne onnistumaan

Tällähetkellä me ollaan itsekin perheenä suhteellisen köyhiä koska kumpikin aikuisista työskentelee. Ja kyllä mua suoraansanoen vituttaa takuta kela ja työkkärin kanssa niistä etuuksista jotka mulle kuuluu ihan sillä perusteella että käyn koulussa ja itseasiassa suoritan enemän opintopisteitä mitä opintotukivaatimuksena olisi. odotan sitä aikaa, että ollaan niin "rikkaita", ettei tarvitse ottaa kelalta mitään muuta vastaan kun automaattisesti tilille joka kk kilahtava lapsilisä.

 

Kaikki ihmiset ei oo samanlaisia.
Itse en ota stressiä, eikä mua haittaa jos en saa kaupasta ostettua vaikka kalliimpia merkkejä. Riittää kun saa vuokran maksettua ja jotain suuhun pantavaa.
Lapsena ei myöskään haitannut vaikka esim. metwurstiviipaleet piti laittaa kolmeen osaan, että riitää kauemmin. Meillä oli niin paljon mielikuvitusta ja leikkejä, että ei tullut edes ajatelleeksi mitään kalliita leluja tai harrastuksia.

 

Jos on aina ollut köyhä niin ei ole tietoa paremmasta?

Itse elin köyhän lapsuuden. Mieheni on taas yrittelijäästä perheestä ja aina ovat pyrkineet parempaan. Aluksi pidin tuollaista turhana, mutta nyt asenne on alkanut tarttumaan minuunkin ja olen alkanut nauttimaan saavutetuista etuuksista.

 

[QUOTE="haha";25527053]Niin, koska sä haluat olla sitä mieltä. Usein köyhyys jättää arvet lapseen, mutta itsekkäästi et halua uskoa. "tykätään" siitä vaan mikä silittelee omaa päätään.[/QUOTE]

Tollasessa tapauksessa perheessä on jotain muitakin ongelmia, kuin vain se raha. Tai vanhemmat tekevät jotain väärin.