Miten te olette valinneet lapsellenne nimen?

Tuntuu kamalan vaikealta taas.. Miten te olette valinneet omallenne nimen? Netistä, nimikirjoista, ihan omien mielikuvien mukaan, suvusta..? Onko nimellä erityinen tarina?

 

Ihan mielivaltaisesti.

Kalenterin nimilistasta poimittu omat suosikkimme ja sitten ollaan niistä valittu =)

Toiset nimet on valittu niin, että nimisuosikeista on valittu sellaiset nimet jotka ovat myös jollakin läheisellä tai sukulaisella. Esikoisen "Aleksanteri" on parhaan ystäväni mukaan, kuopuksen "Ilmari" taas on isoisäni toinen nimi.

 

fiiliksen mukaan, suvusta napattuja toisia nimiä, nelosen kohdalla oli niin vaikeeta löytää nimi mikä oli ok molempien mielestä että se riitti kriteeriksi. kolmosen nimi oli vitsi mikä sitten oikeestikin iski molempiin.

 

Miehen suvussa on ollut perinteenä antaa tytöille S:llä ja pojille A:lla alkavat nimet ja päätettiin tehdä samoin. Helpotti kovasti, kun ei tarvinnut lukea kuin kahden kirjaimen kohdalta almanakkaa Kaikille kolmelle löytyi hyvät nimet (tyttö ja 2 poikaa). Tytön toinen nimi tulee yhdestä lastenkirjasta ja ollut mun lemppari pienestä pitäen. Keskimmäisen toinen nimi oli mun isän toinen nimi. Kolmonen sai edesmenneen isosedän nimen ja toka nimi alkaa samalla kirjaimella kuin isoveljelläkin.

 

odotusaikana molemmat keräili kivoja nimiä (kirjoitettiin muistiin siis) ja sitten lopulta käytiin yhdessä molempien listoja läpi. Tuuria oli kun löytyi paljon samoja nimiä molemmilta, joten loppupeleissä valinta kävi helposti. Meillä nimen takana ei ole mitään erityistä tarinaa, oli vaan molempia miellyttävä nimi ja sopi hyvin lapselle

 

Nimiä heiteltiin miehen kanssa ilmaan raskaus aikana, mutta ei sen vakavampaa keskustelua käyty. Yhtenä aamuna rv 37 herätessä vain tiesin mikä tulee meidän tytön nimeksi ja se sopi miehellenikin (hän päätti sitten toisen nimen). Nimi ei ollut käynyt kummankaan mielessä aikaisemmin. Ja ihan nimensä näköinen tyttö sieltä syntyikin.

Koiran (nyt jo 8 vee) nimi tuli samalla tavalla.. yhtenä aamuna vain tiesin sen ja ilmoitin kasvattajalle (ja miehelleni).

Nyt olen raskaana toista kertaa ja jotenkin luotan siihen, että joku aamu minä vaan tiedän lapsemme nimen...

 

Tytölle etunimi löytyi helposti kun lapsen isällä ja minulla oli sama suosikki. Pojan etunimi tuli yhdestä piirretystä, kun kuulin tämän nimen niin se vaan kolahti. Pojalle toinen nimi tuli isältä. Heillä siis sama toinen nimi. Tytön kohdalla toiset nimet löytyi nimikirjoista.

 

se tuli heti raskaus aikana mieleen, ja sen kyllä sitten otettiinkin. en mistää almanakasta kato nimiä. Lapsen nimiä ei löydy ees suomen almanakasta

 

Selattiin sukukirjoja, mikä oli aika kannattavaa puuhaa, sieltä pongattiin vaihtoehdot, jotka sopivat molemmille. Tiedettiin, että halutaan joku vanhahko mutta harvinaisempi nimi, niin tämä oli oikein hyvä keino... Valitut nimet 1800-luvulla olleita, joita en ole hirveästi kuullut ja maistraatin nimitiedon mukaan viime aikoina hyvin harvinaisia.

 

Ihan vaan mieltymyksen perusteella. Ja perheen kulttuuricocktailia ajatellen, vähän jotain pientä kirjainkikkailua miettien (kaikilla lapsilla M-alkuinen turkkilainen nimi yhtenä nimenä), kolmannet nimet jokaiselle suvusta.

Nimen/nimien merkitys on myös ollut meille tärkeää.

 

Esikoiselle oli todella vaikea löytää nimi josta molemmat tykkäisivät. Nimi oli kompromissi, mulle mieluisampi kuin miehelle.

Toisen ja tällä erää kuopuksen kohdalla nimi vaihtui ristiäispäivänä. Olin raskausaikana saanut tietyn nimen päähäni ja oltiin tyytyväisiä valintaan. Mutta ristiäisiä edeltävänä iltana satuin katsomaan leffan josta bongasin nimen enkä saanut rauhaa yöllä/aamulla. Ja sain käännettyä miehenkin mielen ja olen ollut erittäin tyytyväinen että näin tein. Nimi on aivan loistava, kuvaa lapsen luonnetta paremmin kuin hyvin.

 

Ekalle mä en oikeastaan valinnutkaan (paitsi toiset nimet) vaan lapsen isän heitosta nimi vaan jäi ja kun sattuu olemaan yks sarjakuvahahmokin samanniminen niin meille kiikutettiin jo synnärille kortteja ja tavaraa joissa oli ko. hahmon kuva. Siitä se vaan jäi. Toinen nimi oli vaan kiva ja kolmas suvusta.

Toisen nimi on vaan mun mielestä aina ollut kiva, toinen nimi oli alkuun vitsi mutta hetken makusteltuani alkoi kuulostaakin kivalta (ja poika itse tykkää siitä ja käyttää mm. jossain peleissä nimenään), kolmannen nimen näin alkuraskaudessa unessa.

Kolmannen nimi on itseasiassa sama kuin mun ekan koiran kennelnimi (koiraa kutsuttiin lyhyemmällä nimellä), toinen nimi tulee yhdestä laulusta ja kolmas kaksiosainen nimi on vähän kuin suvusta (mutta vastakohta) ja sellainen jonka oon teinistä alkaen päättänyt antaa tyttärelleni.

Neljännen nimi vaan tuntui jo odotusaikana kivalta ja kun poika syntyi niin oli vaan niin nimensä näköinen ettei muuta voinut kuvitellakaan, toinen ja kolmas nimi suvusta.

Viidennelle mä olisin halunnut ihan toisen nimen mutta mies ei voinut sietää sitä niin päädyttiin kompromissiin (eka ja viimeinen kirjain on sentään samat), toinen nimi vaan sopii siihen ja on kiva, kolmas kaksiosainen nimi on suvusta ja toisena osana se sama kuin isosiskollaan.

Kuudes on tulossa, tytölle ois ollut ihan täydelliset kaksi ekaa nimeä mielessä (Noomi Neonilla ja joku kolmas) mutta pojasta taitaa tulla nimetön, mikään ei tunnu hyvältä, onneksi on vielä 4kk aikaa miettiä.

 

Esikoisen nimi: oln päättänyt jo 14-vuotiaana, ja nimi on edesmenneen isomummun nimi. Tytön toinen nimi on pikkusiskoni etunimi

Tulevan lapsen etunimen mies sai työkavereidensa kanssa päättää- siihen ei taida olla sen kummoisempaa tarinaa. Mutta lapsen toinen nimi on annettu mun lapsuuden lempisadun mukaan