Miten te ulkoilette teidän pienempien taaperoiden kanssa? Mitä teette?

Ehkä taas hieman uusavuton ja hölmö kysymys, mutta tosiaan, touhuiletteko te ulkona muutenkin kuin vain unilenkillä? Meillä siis ei, kaksi lenkkiä teen, jolloin tarkoituksena on nukuttaa lapsi. Ei siis mitään tutustumista maisemiin eikä leikkimistä. Meillä poika 1v. eikä kävele vielä. Konttaa kyllä, mutten ole koskaan vielä laskenut maahan tuolla ulkona Ollaanko me jotenkin varovaisia? Varmaan päiviin saisi jotain mielekästä kun vähän ulkonakin oltaisiin, mutta mitä tuolla loskassa voi tällaisen mönkijän kanssa tehdä?

 

Mä annan meidän 1v taaperon taapertaa minne tykkää ja itse kävelen perässä (siis jos ollaan puistossa) Välillä vaan kävellään ja välillä ihmetellään liukumäkiä ja muita juttuja mitä puistossa on. Kyllä nyt ois aikalailla korkea aika päästää se mukelo tutustumaan vähän tähän maailmaan...oppis ehkä nopeemmin käveleenkin! Niin ja tää ilma tietty on vähän ikävä jos on konttailija...mut sitten kuivemmalla ainakin kannattais antaa mennä vaan.

 

Kyllä pitää ruveta keksimään jotain. Meillä täällä ei ole oikein puistoja eikä sellaisia varsinaisia lasten paikkoja lähellä kun maalla asutaan. Pihassa tolkuttomasti lunta ja loskalätäköitä. Vaan kurapuku on kai jo postissa tulossa

 

Meillä on kaikki n. 6-kuisesta asti siellä maassa möyriny.... =)

 

Maahan vaan ja menoksi! Ei tuon ikäinen edes tartte mitään lastenpuistoa, ne lätäköt, lumi, risut ja ruohonkorret riittää kyllä. Ja sit mielikuvitusta vaan ja joku lelu tarvittaessa välillä sisältä mukaan.

Oppii liikkumaankin pikemmin, kun pääsee harjottelemaan ja itse tahtomaan eteenpäin, myös ulkona!

 

Meillä on kaikki n. 6-kuisesta asti siellä maassa möyriny.... =)

Samoin!

 

Eikun ulos vaan konttailemaan. =) Kurahousut ja kurahanskat vaatteiden päälle niin ei kastu pahemmin. Esikoinen ulkoillu ihan vauvasta lähtien ja heti kun lähti liikkeelle niin möyrinyt maassa. Ja voi sitä riemua kun on löytynyt joku ihana kukka tai ruohontupsu. Kiviäkin muutamat oon suusta kaivanut. Oli kyllä kesälapsi joten siinä mielessä oli helppo antaa olla maassa ihan pienestä lähtien. (Täyttää nyt tulevana kesänä jo 5 v). Kuopus on talvilapsi joten hän pääs maahan möyrimään 5 kk iässä. (Täytti kk sit 2 v)

 

meillä ikää 10kk ja vaunuissa vaan "joutuu" ulkoilut viettämään...kun ei vielä konttaa, eikä nouse pystyyn...ihan ryömivää en ole viitsinyt tuonne lumeen/jäähän/loskaan laittaa
Kumpa vaan alkaisi nyt se kevät jo pikku hiljaa tulemaan, saisi tuon pikkuisen tuonne maahan mylläämään Keinua on kyllä kokeiltu monesti ja siinä viihtyy.

 

Meillä 1v. tytön mieluisin juttu on keinuminen. Vaikka meillä kävelläänkin niin silti tossa moskakelissä kupsahtelee epätasaisessa maastossa (puistossa/kerrostalon pihalla) kumoon,siitä sit joko nousee tai konttaa jos ei viitti nousta. Meillä tommoset pihaulkoilut kestää noin puoli tuntia. Vaunulenkkeillään (ja siinä samassa kävelee itekin) toki joka päivä, useimmiten sopivasti niin että ollaan eka leikitty muualla,syöty lounas ja sit vaunuissa nukahtaa ainoille päikkäreilleen.

Kunhan lumi sulaa ja tasapaino on himpun parempi, lähetään vaikka pöpelikköön kattomaan ruohonkorsia. Ei minusta tällaset 1-vuotiaat joka hetki tartte leluja, ympäristön tarkkailukin on jännää noille.

 

Meillä tyttö lähti kävelemään n. 1 v 4 kk ja konttaamaan/ ryömimäänkin tosi myöhään. Mutta ulkoiltiin silti paljon myös hereilläoloaikaan; kunnon vehkeet päällä sai mennä ja touhuta säällä kuin säällä. Edelleen nauttii ulkoilusta nyt 2 v 4 kk eikä ole väliä onko pouta vai sadesää. Kaksi kertaa päivässä ulkoillaan myös meillä 1 - 1,5 h, kesäaikaan enemmänkin.

En itseasiassa edes oikein muista miten pienestä taariaisesta asti ollaan ulkoiltu maassa möyrien, mutta jos en kovin väärin veikkaa niin ainakin jo puolivuotiaasta...

Mukavia ulkoiluhetkiä reippaan raikkaassa kevätsäässä!

 

Me alotettiin puistoilu noin 10 kk iässä syksyllä. Sillon toki oli helpompaa mm. vaatetuksen kannalta. Tyttö ei tuolloin vielä kävelly, ei ees ollu kenkiä, vaan villasukat oli alkuun jalassa. Lähinnä kiikkui ja pienestä liukumäestä laitoin selälleen laskemaan. Alkuun oltiin varmaan vaan alle puol tuntia. Siitä pikku hiljaa ollaan lisätty puistoilua. Tyttö oppi kävelemään n. 11 kuisena. Toki alkuun ei talvella edes osannut lumessa kävellä. Nyt on 1v 3 kk ja tarpoo jo pienessä hangessa. Välillä suosikkipuuhaa oli liukumäestä laskeminen, kun oppi ite kiipeemään sinne. Nyt viime viikolla oppi pitämään lapiosta kiinni ite, niin nyt suosikkipuuhaa on lumen laittaminen sankkoon. Ja palloo potkitaan myös ym. Ja puistossa ollaan yleensä noin 1-1,5h aamupäivisin.

 

meillä tuo 1v2kk on jo muutaman kuukauden möyrinyt maassa ja noin 2 vkoa sitten alkoi kävely sujua ulkonakin,sisällä on kävellyt 11kk asti.!se on kyllä helpottanut paljon ja kun vielä lumet sulaa että pääsee leikkipihassa kävelemään ja hiekkalaatikolle niin siitä se riemu repee =)
tykkää keinua ja laskea liukumäkeä mut yleens' vaan taaperretaan pitkin pihaa ja tutkitaan lunta

 

Hyvinkin voi kävelemätön mönkiä maassa. Meillä ollaan 8kk saakka ulkoiltu maasta käsin ja nyt 1v4kk on innokas ulkoilija.
Sopivat vaatteet päälle ja märässäkin voi kontata. Me ollaan puistossa tai sitten kävellään ympäriinsä rattaiden kanssa. Poika kävelee pitkälle muttei jaksa sitten kävellä takasinpäin.

 

Konttaavan laittaisinkin HETI maahan, mutta kun ryömii vasta...eihän se pääse reppana edes ryömimään noissa toppavetimissä
Noh, kaipa se tuosta jossain vaiheessa oppii konttaamaankin..

 

Meilla tytto 1v4kk ja sellainen koheltaja etta ma en tieda mita tehda... Olen antanut kontata kurat ja lumet ym ja muutenkin en turhaan suojellut, mutta nyt kun kavely jo sujuu niin tuntuu etta aina sattuu ja tapahtuu. Nyt en uskalla enaa antaa juoksennella muuta kuin jos itse olen ihan lahella. Tuntuu kauhealta kytata joka askelta, mutta kun ei tunnu olevan minkaanlaista itsesuojeluvaistoa meidan neidilla. Kateellisena katselen muiden pikkutaaperoita, jotka natisti ja HALLITUSTI touhuilevat.

No jos kysymykseen vastaan niin mitas me muuta kuin kavellaan paikasta toiseen ja ihmetellaan kaikkea. Aikaisemmin kontaten ja nyt todella paa edella rymistellen. Lelut ei kiinnosta paitsi jos ne on muiden =) Pari kertaa tunnin ulkoiluja mennaan, lahinna kavelya ja kynnysten kiipeilya, valilla vahan keinutaan... Valilla riemusta kiljuen jahtaa puluja. Nauttii kovasti.

 

Tänään sitten oltiin... Sylissä käveltiin pihaa ympäri -lunta mua puoliväliin pohjetta. Vähempilumisella paikalla istui poika tumput suorana valtaisan vaatepakettinsa sisällä. 'Kaadoin' siitä konttausasentoon, niin alkoi itkemään. Että niinkin riemukasta oli meillä :kieh: Joo, ei saanut meikäläistä innostumaan tästä touhusta tässä säässä vielä ihan 100 prosenttisesti, mutta ehkä se tästä... B)

 

Meidän tyttöä vein päivittäin ulos alle 1-vuotiaana, silloin kun osasi jo kontata. Kyllähän se siellä aina maailmaa ihmetteli ja leikkipuistossa tutki liukumäkeä ja sellaista. Mutta selvän eron huomasin, että sen jälkeen kun oppi kävelemään, niin alkoi viihtyä ulkona aivan eri tavalla. Ennen istui lopulta paljon paikallaan ja halusi kotiin. Nyt kun kävelee, niin ei malttaisi mitenkään lähteä pois =)

 

Meidän esikoistyttö, marraskuussa syntynyt, tykkäsi ulkoilusta kesällä ja syksyllä kevyemmissä vaatteissa kun sai nurmikolla konttailla. Mutta kun tuli kylmemmät ilmat ja täytyi pukea paksumpi haalari ja tukevammat kengät, niin ei tullut mitään... juuri kävelemään oppinut tyttö yritti kävellä niissä tamineissa, ei tullut kuin itku ja megaraivari. :kieh: Aina välillä koitettiin ulkoilla mutta viiden minuutin päästä sai kantaa raivoavan tytön sisälle. Joten meidän ulkoilut jäi, kunnes tyttö oppi liikkumaan ulkotamineissaan paremmin, ja sen jälkeen ulkoilusta tulikin taas kivaa. =)

Nyt tuo 1v1kk poika osaa jo kävellä ulkovaatteissaankin ihan hyvin, on osannut jo jonkin aikaa. Mutta tuossa ryömimis- ja konttailuvaiheessa ei paljon ulkoiltu, lähinnä kyllä siitä syystä kun muksut oli jatkuvasti kipeänä, aina jompikumpi vähintään. Nyt terveempänä ollaan päästy ulkoilemaankin paremmin. =)

Meillä kyllä molemmat nukkuivat (ja pienempi edelleen) päikkärinsä ulkoilmassa joten eivät nyt ihan sisällä ole näivettyneet kuitenkaan.

Mutta ap:lle... jos ulkoilu tuottaa hankaluuksia eikä lapsi siitä tykkää kun ei pääse liikkumaan, niin odottele vaan rauhassa, tilanne ratkeaa kyllä itsestään kun kevät tulee ja vaatteet vähenee. =)

 

Meidän konttaava ei suostu pihalla konttaamaan vaan melko pian alkaa huuto. Kävelyttämällä vaan menisi hissun kissun

 

Mutta ap:lle... jos ulkoilu tuottaa hankaluuksia eikä lapsi siitä tykkää kun ei pääse liikkumaan, niin odottele vaan rauhassa, tilanne ratkeaa kyllä itsestään kun kevät tulee ja vaatteet vähenee. =)

Samaa mieltä! Meillä sama tilanne kuin ap:llä, lapsi 1v1kk ja ulkoilut rajoittuu kaksiin päikkäreihin vaunuissa. Pari kertaa laitoin talvella vähäksi aikaa pulkkaan ja vedin pitkin pihaa, mutta enpä tiedä, "saiko" lapsi siitä mitään, ilme oli ainakin koko ajan totinen, ei itkenyt mutta ei hymyillytkään. Ja samoin pari kertaa laskin maahan kontalleen, koska ei vielä osaa kävellä. No huutohan siitä tuli eikä senttiäkään liikkunut mihinkään päin. Joten olen ajatellut, että kyllä me siellä ulkona ehditään vielä olemaan ihan tarpeeksi, kun tuo nyt ensin kasvaa ja alkaa kävelemään jne. Saa kuitenkin päivittäin raitista ilmaa ja tosiaan kun siirrytään kevyempään vaatetukseen, on varmasti mukavampaa alkaa tutkia ympäristöä, kun ei ole ihan michelin-ukkona siellä. Että näin meillä

 

meillä lähti vasta tyttö 1v2kk kävelemään,syksyllä meni jo hoitoon,joten maassa konttasi pitkät matkat (kurahousut jalassa ja kurarukkaset kädessä).ja tykkäsi kovasti.
nyt 1v6kk ikäsenä viihtyy tosi paljon ulkona,lähestulkoon joka kerta saa huudon kanssa sisälle viedä.
viikonloppuisin ollaan aamuin illoin n.1-1½h ulkona.siellä hää kävelee ees taas,pikku lapiolla tonkaa lunta,työntää potkuria,käydään kävelemässä,potkuri ajelulla.ym.
arkena ulkoilut hoituu hoidossa.

 

Harvoin meilläkään on ulkoiltu kuin päikkäreitä (nyt 13 kk). Tyttö ei vaan viihdy toppapuvussa. Sisälläkin se vaan tönöttää haalarissaan naama mutrulla, vaikka sisävaatteissa jo hiukan kävelläänkin (kengissä ja kengittä). Mutta kaipa se meilläkin alkaa, kunhan saadaan tuota vaatemäärää inhimillistettyä lapsen kokoon nähden.

Meillä tirppa on luonteeltaan harkitsevainen eikä hän vielä ole mieltynyt ulkoiluun. Kerran-pari viikossa olen viime kuukaudet kokeillut, mutta tullut sitten sisään vartin-puolen tunnin päästä, kun tyttö tahtoo olla vain sylissä ja siinäkin on totinen. Maassa lapsi siis huutaa niin, että pikkulinnut tippuu puista.

Mutta korvauksena päikkärit ei suju kuin ulkona.

 

No onneksi sentään tuli jokunen muukin mielipide kuin että ulos vain. Ajattelin että me ollaan ihan tosissaan oltu outoja ja pidetty lasta sisällä vaikka olisi jo ulos pitänyt mennä =) No en nyt ihan tosissani ottanut, mutta kuitenkin...
Kesää odotellessa! Ihanaahan se varmaan sitten on tollasen taapertajan menoa seurata. Nyt on vähän tylsä vierestä katsoa kun toinen pönöttää maassa vaatepallona ilman sen suurempaa riemua.

 

Me ulkoillaan kohta 1v2kk:n kanssa päivittäin kaksi kertaa. Aamulla .n puoli tuntia ja illtapäivällä saman verran. Käydään puistossa keinumassa ja möyrimässä maassa. Jos yitän käydä pelkästään vaunukävelyllä niin suuttuu jos ei sen päätteeksi pääse keinumaan.. (eli joskus mennään sit kovan huudon kera sisälle... )
Päiväunet meidän neiti nukkuu sisällä omassa sängyssä.
Jos ei pääse päivällä ulos niin on selvästi kiukkuisempi koko päivän.

 

Lapset ovat ihan pienestä pitäen erilaisia, joten mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Eiväthän aikuisetkaan ole kiinnostuneita tai pidä samoista asioista. Uskoisin että jokainen äiti tuntee oman lapsensa parhaiten ja havaitsee nopeasti minkälainen ulkoilu sopii tälle. Joku taapero tykkää möyriä lumisohjossa kontillaan, toiselle se on epämiellyttävää ja ehkä vähän pelottavaakin. Meillä tyttö tykkää kovasti keinumisesta, pulkalla laskemisesta ja maailman ihmettelystä rattaista käsin. Mutta lumessa kontallaan nujuaminen paksussa talvipuvussa ei häntä innosta. =)