Miten teillä yksinhuoltajat menee?

mielenkiinnosta kyselen miten teillä kullakin menee?? montako lasta ja lapsien ikä? oletteko ollut alusta alkaen yh? auttaako isä/äiti?
Mä näillä näkymin pian rupean elämään pojan kanssa kahden ja mietin miten siitä selviän... kertokaa omia tarinoita miten arki sujuu, onko omaa aikaa...ym :flower: <br><br>

 

Mulla 2 lasta toinen jo 15v ja nuorempi 11/2 vuotias ja nuoremman kans olen alust asti ollu yksin ja vanhemman siitä kun oli hiukan vajaa vuoden. Hyvin ollaan pärjätty. Ei ole äiti tai isäni auttamassa. isä nyt auttaa sen verran et korjailee pyörii ym mitä en itse osaa.

 

sitä siis tarkoitin isän/äidin auttamisella että auttaako lapsenne toinen vanhempi lasten hoidossa??

 

No vanhempi joskus käy isällään mutta harvemmin. nuoremman isä ei ole kuvioissa ollenkaan. Siis eipä oikeastaan isistäkään ole apua.

 

mulla poika kohta kaks vuotta.olen ollut yh siitä kun poika oli 1v 4kk.hyvin on mennyt. isä on lapsen elämässä mukana,jokatoisen vkolopun hänellä.paljon paremmin voidaan niin minä kuin poikakin.omaa aikaa minulla on nytpaljon enemmän kuin silloin kun lapsen isän kanssa yhdessä asuimme.

 

Yh oon ollu het lapsen synnyttyä.Omaa aikaa on illat kun poitsu on mennyt yöunille ja harvoin on yön hoidossa siskollani(ehkä n.1kerta/2kk).Isä käy välillä katsomassa poitsua meillä,mutta luonaan ei pidä.Ja silloin kun käy katsomassa,niin hoidan kahta lasta(poitsua ja isää)Mut ei valittamista,elämä on.

 

Olen ollut Yh vuoden verran nuorin oli 6kk ja vanhin 2,5 vuotta. Hyvin toisaalta on mennyt, kuopus vaan sairastellut hyvin paljon, enemmän kuin laki sallisi, joten masennuksen sain koska vaikka lasten isä ottaakin lapsia luokseen niin se on vain se 4päivää kuukaudessa, Kuopus oli tosiaan aika pieni eron sattuessa mutta tuntee kyllä isänsä, joten ei ole ollut pelkoa etteikö tuntisi

 

Olen 10 kk vanhan pojan yh. Isä ei ole kuvioissa mukana millään lailla. Ihanaa ja kamalaa on ollut. Äitiys on ihanaa, lapsi kultamuru, mutta väsymys loputon. Lapsella oli koliikki ja vieläkin heräilee noin viitisen kertaa yössä. Onneks mummosta on apua.

Hyvin menee kuitenkin ja elämä on mukavaa

 

kahden lapsen (4v ja 2v) kanssa elellään, isä on hyvin vähän tekemisissä tapaamiset ovat valvottuja isän päihteiden käytön takia. kohta 3 vuotta olen yh ollut ja kaikki on sujunut hyvin, kiitos omien vanhempieni, jotka ovet olleet tukemassa paljon! :heart: omaa aikaa on riittävästi niin että itse pääsen harrastamaan ja myös käymään ulkona viikonloppuisin. siihen apuna on ollut opiskelijatyttö joka tulee hätiin kun pyydän =) . että hienosti menee vaikka rahasta tiukkaa tekeekin silloin tällöin..

 

mulla on 5v ja 7v lapset.lapset asuu vk:n isällään ja vk:n mun luona.hyvin on tälläinen järjestely toiminut.pystytään lasten isän kans sopimaan kaikki asiat ilman riitoja.
erottiin ex:n kans 4/05 ja aluksi lapset näki isäänsä vain joka toinen vk:nloppu.

 

Olen nelikymppinen 4 lapsen yh, ja suurimmaksi osaksi olen aina ollut lasten kanssa yksin. Normaalia elämää vietetään, itse opiskelen, samoin vanhin lapseni. Loput lapset ovat koululaisia, nuorin aloittaa ekaluokan elokuussa. Elämä on normaalia ylä-ja almäkeä iloineen ja suruineen.

 

Olen ollut yh viime helmikuusta asti. Mulla on 2 vuotta täyttävä poika. Olen tasapainoillut opiskelun, työn ja pojan kanssa aika lailla yksin. Välillä pojan isä auttaa, mutta ei säännöllisesti. Olemme hyvissä väleissä ja erokin oli aika lailla yhteinen päätös..Onhan siinä lapsen kasvatuksessa enemmän paineita kun on yksin, mutta huonot välit saman katon alla toi vielä enemmän paineita, lapsikin alkoi olemaan hermostunut...Mielestäni yh:si ajautuminen ei ole paha asia, tällä hetkellä haluan keskittyä poikaan kun ei tarvitse ihmissuhdeongelmia miettiä..Tsemppiä kaikille äideille

 

Ensimmäinen poika oli 1kk kun erosimme, toisen isän pistin mm pettämisen takia pihalle jo raskausaikana.

Yksin olen siis ollu käytännöllisesti kattoen koko ajan. Hyvin on menny, väsymykseen sain kodinhoitajan käymään kerran viikkoon. Isompi lapsi isällään 3vk-2kk välein, pienemmän isä ei halua olla tekemisissä.

Nyt kuviossa yh-isä, saa nähdä mitä syntyy neljän lapsen kans.. Lapset viihtyy hyvin keskenään, pääasiassa neljän kans on helpompaa kuin kahden. Ei tarvii toimia ohjelmatoimistona. <br><br>

 

kaksi lasta ja olen ollut yh alusta alkaen. Ja hyvin on pärjätty.

 

Minulla ainakin menee hyvin nyt. Lapsi oli puolvuotias kun sen isä lähti etsimään hauskempaa elämää.
Hyvissä väleissä ollaan exän ja lapseni äitipuolen kanssa, jelppivät aina kun apua tarvitsen, ja tietenkin ovat lapseni toinen koti.
Jokatoinen vkl tyttö nyt siellä on ollut, välillä useemminkin, miten vain haluan ja sovitaan. (Ne pitäisivät tytön vaikka kokonaan jos vaan suostuisin, mutta en tietenkään suostu). :heart: Että vapaa-aikaa on vaikka lehmät söis, joten tämä "elämäntapa" sopii minulle, sillä tartten paljon omaakin rauhaa olla vaan.

Mitäs vielä.. Ai niin, tyttö on nyt 3v ja hoidossakin on käynyt jo 2vuotta syksyllä.
Kun jäin yh:ksi, menin heti väsyneenä sossuun ja sanoin että tarvitsen ehdottomasti hoitoapua, ja niinpä tyttö sai hoitopaikan 1vuotiaana, jossa se on käynyt 2-3 päivänä viikossa.
Alussa elämä oli h.elvettiä kun jäin vauvan kanssa kaksin, itkin ja söin suklaata, ja terveys petti henkisen romahduksen myötä. Mutta onneksi ne ajat ovat ohi, ja elämästä on päinvastoin tullut paljon parempaa kuin se oli avoliitossa. "suosittelen". :flower: <br><br>

 

Hei vaan!
Minun erostani tulee syyskuussa kuluneeksi yksi vuosi. Raskasta on ollut käydä eroprosessia läpi arjen pyörittämisen lomassa. Nyt tietysti on jo vähän tasaisempaa ja äitikin on onneksi jo vähän tasaisempi kuin alussa, mutten sanoisi että hyvin menee. Arki pyörii kyllä omalla painollaan, ja lapset voivat hyvin, mutta kaikki tuntuu jokseenkin tyhjältä. Sama elämä jatkuu, mutta ilman miestä. Se kai tässä on pahinta, että jäi tähän yksin. Lapsista on vaikea iloita, vaikka tiedän että ne ovat parasta mitä voisi toivoa. Silti ahdistaa tämä elämä. Olo on usein helpottunut vain silloin, kun on jossain menossa...tavallaan tuntee elävänsä silloin. Nyt ei kyllä enää huvittaisi tuo bailaaminenkaan enää.
Olen kyllä lähdössä syksyllä opiskelemaan, että saan jotain uutta sisältöä elämääni. Tuskin sekään helppoa tulee olemaan, mutta onpahan ainakin muuta ajateltavaa ja uusia haasteita.
Lasten isä on kyllä mukana lasten elämässä ja suhteellisen säännöllisesti hän lapsia hoitaakin. Myös molemmat isovanhemmat ovat suurena apuna. Silti en osaa olla tyytyväinen. :ashamed:
Mutta ei kai se elämänilo palaudu kuin ajan kanssa, pikkuhiljaa. Ei vaan jaksaisi odottaa sitä päivää, että on hyvä olla.

 

mulla on 7vuotias ja 1 vuotias tyttö. Vanhempi käy isällään joka toinen vkonloppu ja näin kesällä on noin puolet ajasta isällään. Nytkin on lähdössä isänsä kanssa kierteleen suomea. Nuorin ei juuri ole isällään. Isä käy kattoon tyttöä silloin ku ehtii ja kerran kuukaudessa tyttö on mummolassa (isänsä vanhempien) luona vkonlopun. Mulla on äiti joka auttaa paljon tyttöjen hoidossa.
Olen ollu yh jo siitä asti ku vanhempi tyttö oli 3vuotias. Ja hyvin menee :wave:

 

Ihan hyvin menee. Olen ollut yksinhuoltaja kohta 2-vuotiaalle lapselleni alusta asti.
Lapsi ei tapaa isäänsä lainkaan.

Omaa aikaa saan silloin kun lapsi menee yöunille.
Isovanhempien luona kyläillään usein, mutta aina yhdessä. Hoidossa lapseni ei ole vielä ollut. Jahka hän tuosta vielä vähän kasvaa ovat isovanhemmat halukkaita hoitamaan häntä silloin tällöin.

Koska en ole ollut parisuhteessa lapseni elinaikana en osaa sanoa onko yksinhuoltajan arki sen rankempaa kuin kahden huoltajan perheessä.

 

Lapseni on 1v3kk. Lapsen isän jätin kaksi kk ennen laskettua aikaa, kun selvisi, että hän eli lähestulkoon kaksoiselämää ja oli päihteiden väärinkäyttäjä. Tämä mies ei ole siis koskaan edes lasta tavannut: luojan kiitos.
Lapsen ollessa 3kk palasin yhteen entiseni kanssa- tämän suostuttelujen ja lupausten jälkeen!, jonka kanssa olin ollut niin lukiossa kuin vuosituhannen vaihteessa muutaman kk:n ja aina oltiin "sovittu", että yhteen palataan, kun ollaan "valmiita". Kaiken kummallisen sattuman jälkeen todellakin palattiin yhteen, kun poikani oli 3kk ja nyt olimme 11kk yhdessä. Kaiken piti olla selvitettävissä- sovimme näin jo alussa, kun lapsenkin elämä kyseessä!!, mies tiesi, että edellisen kohtelun jälkeen tarvitsen tarapian, jota saan pois "traumat" ja että haluan päästä takaisin työelämään, jottei ole paineita raha-asioista eikä työttömyydestä (eka kerta). Nyt vaikka olen käynyt terapiassa vasta 4kertaa ja työt alkaa vasta 3vkon päästä, mies päätti juuri tänään luovuttaa ja jätti meidät. Olen aivan hajalla enkä ymmärrä, en mitenkään!!, miten hän saattoi luovuttaa tässä vaiheessa :'(

 

Tänään jo törkimys tuli takaisinpääsyä ruikuttamaan!

 

\

Tänään jo törkimys tuli takaisinpääsyä ruikuttamaan!

rekisteröidy jos haluat jutella yyveenä :wave:

 

\

\

Tänään jo törkimys tuli takaisinpääsyä ruikuttamaan!

rekisteröidy jos haluat jutella yyveenä :wave:

mitä tarkoittaa jutella yyveenä? =)

 

hyvä että suurimmalla osalla menee hyvin yksinhuoltajana,niin ei ole aina.Itselläni on kaksi poikaa 7 ja 9 vuotiaat ja aika vilkkaita luonteeltaan..joten koville joutuu,välillä miettii miten jaksaa seuraavan päivän,naapurit ei helpota sitä tilannetta mitenkään,päinvastoin.
yksi päivä tuli sanomaan että poikani on jäänyt kiinni pullojen rikkomisesta pihalla,okei,pidin lapselle saarnan ja poikani keräsi sirpaleet pois..
sama äiti oli taas muutaman päivän päästä ovemme takana ja nyt sen takia että samainen poikani oli tehnyt lasten tatuointikoneella kuvia hänen tyttönsä jalkaan ja kun heillä oli synttärit alkamassa ja miten nyt saa jalan puhtaaksi kun tulee vieraita..ok..taas sama saarna lapselle ,näin ei tehdä.miten muut yh:t ,tuleeko teille ikinä sanomisia,olen varma että jos minulla olisi mies,niin ei tulisi niin helposti sanomaan ja olisi jäänyt moni itku itkemättä.. :'(

 

\

\

\

Tänään jo törkimys tuli takaisinpääsyä ruikuttamaan!

rekisteröidy jos haluat jutella yyveenä :wave:

mitä tarkoittaa jutella yyveenä? =)

Yksityisviestillä, joka löytyy tosta alhaalta, profiilin vierestä

 

ok kiitos . yritin jo kolmeen otteeseen, siis kolmena eri päivänä, muttei onnistu-herjaa muka että s-postios.puuttuu tai on virheellinen eikä näin edes ole

meni vähän ohi ketjun aiheen, pahoittelut!