Miten tutista eroon?

Poikani on nyt 1,8 vuotta ja tuti on yhä vaan rakkaampi. Käytössä enää yksi kun muut on oikeasti vaan kadonneet. Ulkona ei olle tutia syöty reiluun puoleen vuoteen mutta sisällä koko ajan. Tiedän tutin haitat varsin hyvin mutta en vaan kestä kuunnella jatkuvaa tutti kiukkua.

 

tutti jäi oikeasti vahingossa kyläreissulle,mutta päätettiin ettei sitä enään haeta. Selitin pojalle vain,että tutti jäi sinne,kun itse jätit. Pari ensimmäistä yötä oli hieman vaikeampia,muttei kuitenkaan pahoja,vaikka meilläkin oltiin kova tutin syöjä ja kotona tutti oli jatkuvasti suussa. Oikeastaan koko homma sujui yllättävän helposti ja poika oli silloin vajaat 2 vuotta.

 

Meillä tutti jäi kokonaan pois n. viikko sitten, tyttö on 1.4v. Mitään ongelmaa asiasta ei tullut, yhtään ei sitä ole tuntunut kaipaavan. Varauduin kuuntelemaan itkua, mutta ei sitä sitten tullutkaan.

Varmaan tärkeintä olis se, että sä itse jaksat luopua tutista. Jos lapsesi on todella kiinni tutissa, ei luopuminen varmaan suju itkutta. Itkua ja kiukkua voi olla jonkun aikaa ja kun kiukku tulee, niin silloin tarttis sulta löytyy voimia suunnata lapsen mielenkiinto muuhun kuin tutin kaipuuseen, tarjota tilalle jotain mielenkiintoista. Ekaksi ajattelisin, että koittaisit saada lasta unohtamaan päivätutin ja antaisit unitutin vielä olla, mutta toisaalta jos lapsi on todella kiinni tutissa, niin voipi olla parempi kerta rytinä ja kadottaa tutti kertaheitolla. Mutta sitten sun tarvii tosiaan varautua jaksamaan kuunnella (todennäköisesti) muutaman päivän tutin kaipuu -itkua. Todennäköistä on, että mitä vanhemmaksi lapsi pääsee, niin sitä vaikeampaa tutista luopuminen on. Sen vuoksi meillä tutti lähti näin aikaisin.

Mutta tosiaan olemme yksilöitä kaikki ja näin meillä...

 

Muutama viikko sitten kun oltiin mummolareissulla.tutti kiinnitettiin puuhun narulla ja sanottiin että äitipupu hakee tutin pupuvauvalle. Pari päivää ja yötä sitä itkettiin ja vieläkin joskus tyttö itsekseen puhuu että oonan tutti on pupuvauvalla.. Tyttö tänään 2-vuotias. Mukava tarina kertoa sitten seuraavalle lapselle että isosiskonlin tutti vietiin pupuvauvalle ja nyt on sinun vuoro, koska olet jo tarpeeksi iso! =)

 

Meillä esikoinen jätti tuttinsa 2,5v:na eläintarhassa karhuille ja kuopus 2v1kk ikäisenä joulupukille. Suht' hyvin tutista luopuminen onnistui. Parina ensimmäisenä yönä kuopuksen vieressä piti olla niin kauan, että nukahti.

 

Ensin yksi tutti meni rikki (äiti leikkasi salaa tutin rikki, niin julmalta kuin se itsestäkin tuntuu) ja viikon päästä toinen. Päiviksi olin valinnut suht leppoisat päivät ja pidin huolen, että tyttö ei ollut väsynyt ko. hetkellä. Tytölle (2v) oli kerrottu ennakkoon, että tutit eivät kestä loputtomiin, koska ovat niin kovassa käytössä. Olivat siihen asti vain unitutteina ja väliajat "hiirivauvoilla lainassa" = kaapissa. Yhdessä niitä sitten ihmeteltiin kuinka ne olivatkaan menneet huonoiksi. Kysyin, että mitäs niille nyt tehdään, niin vastaus oli "roskikseen" ja sinne laittoi aivan itse. Eikä mitään itkuja silloin eikä myöhemmin. Oltiin juteltu etukäteen myös se, että mikä auttaa uneen kun tuttia ei enää ole. Meidän tytöllä rakas unilelu auttaa. Ihmettelen vieläkin, kuinka helposti kaikki kävi. Pidin ennakoon julmana ajatusta leikata tutteja, mutta meille se kuitenkin tuntui luontevimmalta ja tyttö oli mitä ilmeisemmin kypsä luopumaan tutista.

 

Meillä poika oli 1v 11kk kun vappuna heitti itse tutin harakkavauvoille pellolle. Oikeastaan söi vain unilla tuttia sitä ennen, olisi kyllä syönyt koko ajan jos olisi annettu. Vajaan viikon ajan silitettiin yöunille, päiväunille nukahti itekseen, tosin aika kauan kesti nukahtaminen. Parisen kertaa huuteli yöllä, mutta muuten meni tosi hyvin. Ja pidin kanssa tosi tärkeenä sitä, että poika itse heitti sen pois ja tajusi että tuttia ei enää ole =)

 

Miellä tutti vietiin kaverin vauvalle. Puhuttiin jo pojalle,joka elokuussa täyttää 2v,että sitten ku kaveri tulee vauvan kanssa kotia,pitää tutit viedä sinne.(kaveri oli sillo 7.nellä kuulla)No,vauva syntyi ja ne pääsivät kotia,me kerättiin tutit pussiin ja vietiin vauvalle ja piste.Ekana yönä ei ollu mitään ongelmaa,toisena yönä poika mylläs koko sängyn ku etti tuttia mutta ku sitä ei löytyny hän jatkoi unia.Tästä tapauksesta on nyt 2viikkoa,eikä oo tuttia kaivannu,vaikka on muilla nähny tutin suussa. =)

 

Meillä jätettiin tutti vain antamatta yksi päivä. tyttö oli 1v3kk ku emme enää antaneet sitä. eikä ole sen jälkeen enää edes halunnut sitä. ongelmia ei ollut. nukkumaankin meni tosi hyvin ilman tuttia. Paljon helpompaa nyt kun ei tarvitse tuttia muistaa ottaa joka paikkaan mukaan.

 

Meilläkin "luovuttiin" tuteista kun lapset oli 1v3kk, minä vain otin ne pois käytöstä. Siihen loppui kitinät päivisin, vaikka olin ajatellut juuri toisin päin. No, onhan nuo nyt jo keksineet uudet syyt kitistä

 

Meiltä hukku viimenen tutti ja ei sitä ole kaivannut.Poika sillon 1v6kk...Rättiä halus myös "halata" nukkumaan mennessään mut lopetimme sen myös tosta noin vaan ja poika halaa nyt peittoaan... =)

 

No sattuipa sopiva ketju tähän iltaan. Tänä aamuna päätin,että nyt ei enää tuttia anneta meidän 1v 10 kk pojalle.Tutti oli tosi tärkeä.Imi aina kun sai sen käsiinsä.Haki sitä itse sängystä ja kiipesi pöydiltä ottamaan,ja sai isoveikatkin huijattua itkullansa antamaan sen piilosta.TÄmän viikon päätin,että saa sen vain kun on sängyssään.No alkoi kömpimään sänkyyn sitä imemään,vaikka hällä vielä korkealaitainen sänky. Sitten kun isoveikka tänään kiipesi kirjahyllyn ylimmältä hyllyltä antamaan tutin itkevän veikan suuhun,päätin suutuspäissäni,että nyt se loppui kokonaan.Mitään satuja en jaksanut tässä väsymyksessä keksiä.Sanoin vaan,että isot pojat ei ime tuttia.Isot pojat sahaa ja hakkaa nauloja,kuin Puuha Pete (hänellä nyt sängyssä Puuha Pete lakanat ja ulkona kulkee pieni vasara,nippu nauloja, ja pieni saha kädessä ja hakkaa niitä laudan pätkiin)
Päiväunille temppuiltiin 2 tuntia ja sitten nukahti vartiksi.Mun piti olla rauhottamassa vieressä,mutta loppujen lopuksi nukahti itsekseen,huudeltuaan ensin äitiä puolisen tuntia ihan taju parkissa (siis huom ei huutanut tuttia vaan äitiä )
Nyt yöunille vietyäni kysyi kerran tuttia,mutta sanoin,että nyt ei enää imetä tutteja meillä,vaan nyt on apina ja rätti unikavereina. Istuin vieressä sen aikaa,että alkoi mennä horteeseen.Sitten nousin pois ja sanoin,että nyt nukutaan,hyvää yötä.Katsotaan miten ensi yö sitten menee.
Mutta minäkin huomasin,että niiden 15 min päikkäreiden jälkeen poika oli paljon hyväntuulisempi kuin kertaakaan koko viikossa.Ei ollut sellaista pientä kitinää,niinkuin koko viikon on ollut sen antamattoman ja kielletyn tutin takia.Koko illankin oli kuin itse aurinkoinen.Äidin sydän tässä särkyy varmaan enemmän,kun toinen niin lutusena kysyy tuttia...
Tulipas romaani,mutta purkauduinpa