Miten uusperhe matkustaa?

  • Viestiketjun aloittaja Kaikesta saa vääntää
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Meidän tärkein tehtävä aikuisina uusperhekuviossa on varmistaa että kaikki voivat niin hyvin kuin mahdollista. Jos etälapsi loukkaa mielensä siitä, ettei pääse isän kanssa matkalle muiden mukana, ihmiset näyttävät täällä vain ajattelevan, että kyse on siitä että lapsi kiukuttelee ja että kestettävä on. Kuitenkin etälapsen asema uusperheessä voi joskus olla epäselvä ja herkkä. Lapsi voi saada aivan oikea haavan sismpäänsä siitä, että hänet jätetään syrjään. TÄTÄ on mielestäni varottava!

Kyllä uusperheessä on edettävä myös lapsia kuunnellen, vaikka he eivät päätöksiä teekään. Tiedän esim. että lapsi kaipaa myös aikaa isänsä kanssa kaksin, joten he lähtevät myös joskus kahdestaan vaikka kalastamaan mökille. Tiedän ja näen lapsesta kuinka tärkeitä nämä hetket ovat. En usko, että lapsi vain haluaa ahnehtia itselleen matkoja, jos haluaisi isän kanssa reissuun. Hän vain haluaa tuntea olevansa samanarvoinen kuin muutkin ja yhtä tärkeä -ja että se osoitetaan myös konkreettisesti.
 
meillä
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meidän tärkein tehtävä aikuisina uusperhekuviossa on varmistaa että kaikki voivat niin hyvin kuin mahdollista. Jos etälapsi loukkaa mielensä siitä, ettei pääse isän kanssa matkalle muiden mukana, ihmiset näyttävät täällä vain ajattelevan, että kyse on siitä että lapsi kiukuttelee ja että kestettävä on. Kuitenkin etälapsen asema uusperheessä voi joskus olla epäselvä ja herkkä. Lapsi voi saada aivan oikea haavan sismpäänsä siitä, että hänet jätetään syrjään. TÄTÄ on mielestäni varottava!

Kyllä uusperheessä on edettävä myös lapsia kuunnellen, vaikka he eivät päätöksiä teekään. Tiedän esim. että lapsi kaipaa myös aikaa isänsä kanssa kaksin, joten he lähtevät myös joskus kahdestaan vaikka kalastamaan mökille. Tiedän ja näen lapsesta kuinka tärkeitä nämä hetket ovat. En usko, että lapsi vain haluaa ahnehtia itselleen matkoja, jos haluaisi isän kanssa reissuun. Hän vain haluaa tuntea olevansa samanarvoinen kuin muutkin ja yhtä tärkeä -ja että se osoitetaan myös konkreettisesti.
Tää oli hyvä kirjotus. Olen sun kanssa just samaa mieltä. =)
 
meillä
Alkuperäinen kirjoittaja :
jaamme osan reissuista. Meillä on pikku perheet kummallakin tahollamme ja perheemme ovat erittäin tärkeitä tukipilareita lapsille. Ei ole lasten eriarvoistamista, että he tietävät, ketkä ovat ensisijaisesti vastuussa heistä (lähivanhemmat), vaan se luo tasaisuutta ja turvaa. Teemme tapaamisten aikaan kumpikin tahollamme reissut koko porukalla (4lasta) ja sitten vuoden mittaan pikkuperheellä (2 lasta)omia pikku reissuja. Meillä puhutaan lapsille asiat selkokielellä ja siksi he tietävätkin, että heitä rakastetaan ja heistä huolehtii kaikki aikuiset, mutta ensisijaisesti lähivanhemmat. Lapset eivät päätä kuka menee reisssuun kenen kanssa, vaan he kaikki lähtevät yhteen pidempään reissuun meisän kanssa ja sitten isänsä kanssa omat reissut. Odottavat jokavuotista Suomenkiertuetta ja huvipuistoa sekä toista mummilaa, ja kertoilevat toisilleen muista reissuista, missä ovat pikkuperheillä käyneet.
Sittten vielä me hoidamme parisuhdetta ihan kahdestaan tehtävillä reissuilla, joten kyllähän sitä reissataan:)
Tähänkin yhdyn. Näin meilläkin toimitaan.
 
meillä
Alkuperäinen kirjoittaja star:
Alkuperäinen kirjoittaja meillä:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Alkuperäinen kirjoittaja meillä:
No säälikää samalla Afrikan nälkäänkuolevia lapsia, ja vaikka Suomessa asuvia ydinperheiden pahoinvoivia lapsia. Ei uusperheellisyys ole tae siitä että huonosti pyyhkii. Availkaapa vähän silmiänne ja puhukaa asiasta kokemusta omaavien kanssa. Moni lapsi tykkää kun on kaksi kotia ja useasti ovat myös onnellisia siitä että äiti ja isä ei enää tappele.
Voi luoja sentään. Kärsiikö minun oma lapseni myös siitä kun äiti ja isä käykin välillä kahdestaan jossain ja lapsi on mummolassa?
Ehdottomasti kyllä!

No kärsiköön. Vastoinkäymisiäkin kuuluu elämään ja ne kasvattaa. mitähän neitistä kasvais jos meidän talossa tehtäis aina asiat niinkuin hän haluaa? Vois olla aikusena vaikeeta.
Sitten pitäisi järjestää myös niin, että isä lähtee kaksin reissuun etälapsen kanssa ja kun teidän lapsenne haluavat mukaan, otat asenteen, että "kärsikööt, vastoinkäymiset kuuluu elämään".

Siis on ihan ok, jos vanhemmat lähtevät kaksin reissuun tai sitten niin, että osa lapsista tulee tällä kertaa mukaan ja toiset pääsevät seuraavalle reissulle. Mutta on aika julmaa kertoilla etälapselle reissusta, jolle isä lähtee "oikean perheensä" kanssa...tällöin tehdään harvinaisen selväksi, että hän ei kuulu perheeseen ja isä, jonka pitäisi olla ihan yhtä paljon hänen kuin sisarustenkin isä, lähtee mieluusti reissuun ilman tätä ytä lasta. :(

Mulle ei olisi ok, jos mulla olisi kaksi lasta ja toista lasta jätettäisiin pois ulkomaanmatkoilta ja muilta reissuilta, mutta toinen pääsisi aina mukaan.Kaikki kärsimys ja varsinkaan epäoikeudenimukaisuus ei kasvata pätkän vertaa - mitään muuta kuin katkeruutta!!! :(
Kyllä, jos mieheni haluaa mennä lastensa kanssa matkalle hän on mielestäni ilman muuta siihen oikeutettu, tää olis oikeastaan vain suotavaa aina välillä. Ja ei meidän yhteisen tarvi joka reissulle päästä, ei todellakaan. Näinhän sitä vietetään ydinperheissäkin laatuaikaa joka lapsen kanssa kerrallaan, tai no ainakin se olis hyväksi.
 
"näin meillä"
Meillä on matkustettu/matkustetaan yhdessä ja erikseen. Enkä todellakaan usko kenenkään pahoittaneen mieltään. Miehen esikoinen on nyt 19-vuotias ja meidän yhteiset ovat 8- ja 6-vuotiaita. Ennen näiden yhteisten syntymää matkustimme sekä kahdestaan miehen kanssa että yhdessä miehen kanssa ja mies teki välillä kahdestaan matkoja esikoisen kanssa.

Yhteisten syntymien jälkeen/pikkulapsiaikana minä ja mies emme oikeastaan matkustelleet kahdestaan tai pienten lasten kanssa (siitä olisi ollut enemmän vaivaa kuin iloa), mutta mies matkusteli edelleen välillä kahdestaan esikoisensa kanssa. Minä katsoin sen ajan oikein mielelläni pienempien perään, koska mielestäni isä-poika -laatuaika on tärkeää. Nyt kun miehen esikoinen on täysi-ikäinen, he tekevät edelleen yhdessä välillä reissuja, eikä se kyllä haittaa näitä nuorempia ollenkaan. Eikä esikoista haittaa meidän reissumme (jotka ovat vielä tällä hetkellä huvipuisto/eläintarha/yms.-painotteisia). Olemme toki myös viettäneet vuosien aikana paljon aikaa kaikki yhdessä perheenä ja isoveli on pienemmille sisaruksille tosi tärkeä. Luulisin että ydinperheissäkin pyrittäisiin yleensä viettämään laatuaikaa kunkin lapsen kanssa erikseen hänen ikätasolleen sopivalla tavalla? Etenkin jos ikäero on niin iso.
 
vieras_
Minulla ei ole uusperhettä, mutta lasteni isällä. Lapset asuvat joka toisen viikon isänsä luona. Kesällä lapset lomailevat isänsä luona 4 viikkoa ja minun kanssani 4 viikkoa. Kaikki isommat lomareissut ex järjestää aina niin, että yhteiset lapsemme pääsevät myös mukaan. Ovat perhe, johon myös meidän lapset kuuluvat ja matkustavat perheenä. Toki joskus tulee jotain mökkikäyntejä, että lapset ovat minulla eivätkä näin ollen pääse toisen perheensä mukana. Itse matkustelen pääasiassa lasten kanssa. Pari kaupunkilomaa olen tehnyt ystävien kanssa ilman lapsia.
 
Niiinpä
Meille kaikki lapset kuuluu perheeseen. Sekä minun, että mieheni lapset. Joko reissuun lähdetään ilman lapsia tai kaikkien halukkaiden lasten kanssa.
Ilman miestäni matkustaessa, tulee ainoastaan minun lapset mukaan. ( syynä se, että lapsia on paljon. Vastuu yms. asiat tulee vastaan)
 
Meillä pyritään järjestämään reissut niin että kaikki pääsee mukaan. Nyt lomailen omieni kanssa, mies on töissä. Reissulle ei olla lähdetty, mutta ehkä seuraavalla lomarupeamalla sitten lähden omieni kanssa. Miehen lapset tulee tänne tänään, vaikka mies onkin huomenna vielä töissä, koska pyysin, tykkään olla hänen lastensa kanssa.

Mun mielestä, silloin kun uusperheeseen ryhtyy, ei voi ajatella enää sun lapset/mun lapset, vaan ne on kaikki yhteisiä. Toki ongelmia on kun kaikki ei aina ole samaan aikaan paikalla, mutta aina voi koittaa järjestää niin että reissut tehdään yhdessä. Jos nyt sattuu sitten niin, ettei kaikki pääse reissuun, niin sitten ei pääse.

Toisaalta, saatan kyllä lähteä reissuun niinkin, että otan vain yhden lapsen mukaan. En siis aina ota edes omiani kaikkia mukaan, vaan vain yhden. Koska joskus on kivempi tehdä jotain vain yhden kanssa. Mutta voisin kuvitella että lähden päiväreissulle vaikka vain miehen lasten kanssa, ja omat ei pääse. Semmosta se vaan välillä on.
 
Meillä näin
Meillä uusperhe, ja vanhin lapsi on minun edellisestä avoliitosta. Lapsi asuu meidän kanssa ja on ihan kun mieheni lapsi. Me matkustetaan joka vuosi 1-2 kertaa ulkomaille, kerran talvessa lappiin ja kesät veneillään. Ja lapsi on meidän mukana, totta kai.
Kun ollaan reissussa, pitää vain tehdä muutoksia suunnitelmiin lapsen isä-viikonloppuihin jne.
 
maa aam
Alkuperäinen kirjoittaja äitipuoli;15981261:
No, meillä kaikki lapset lasketaan kuuluvaksi meidän perheeseen ja siten myös ilman muuta tulevat lomille mukaan (jos pääsevät). Miehen lapsi on osa meidän perhettä, eikä siis joku ulkopuolinen, jonka aikaa isänsä kanssa säännöstellään. En tunne tarvetta työntää lasta äidilleen, ettää saisimme olla "vain meidän perheen kanssa". Tämä lapsihan kuuluu meidän perheeseen!!

Tämä oli mulle itsestäänselvää, kun aloitin suhteen miehen kanssa, jolla oli jo lapsi. Tiesin ilman muuta, että he tulevat pakettina. Lapsi ei saa olla äitipuolen mielestä taakka, jota pitää välillä sietää omassa kodissani. Jos en olisi lasta täysin hyväksynyt, en olisi jatkanut suhdetta.

Äidin kanssa mulla on oikein asialliset välit, olemme kumpikin joustavia ja mukavia toisillemme.

Mikä katkeruus lapsella olisikaan, kun näkee isänsä matkustavan uuden perheensä kanssa, mutta itse ei pääsisi mukaan! Kauheaa..
Tässä minusta ainut järkevä ja oikeudenmukainen suhtautumistapa. Ihan järkyttävää lukea noita "vain oman perheen kesken". Etälapsi on omaa perhettä, sillä hän on toisen vanhemman lapsi! Aikuistukaa hyvät ihmiset.
 

Yhteistyössä