Miten YH voisi saada 16-vuotiaan teininsä kunnioituksen siten, että teini tottelisi äitiään?

Oletteko katsoneet sitä Ankara isäntäperhe-ohjelmaa, jossa kaksi kuritonta teini-ikäistä lähetetään jonnekkin puolelle maailmaa todella tiukkakuriseen perheeseen. Teinit ovat viikon verran tuolla perheessä ja jo heti ensitapaamisesta lähtien perheiden kuri tulee selväksi usein sääntökirjojen kanssa. Monesti nämä tiukat perheet vaativat lapsiaan/teini-ikäisiään tekemään suurimman osan kotitöistä, opiskelemaan ahkerasti ja elämään muutenkin siveellisesti.

Lähes aina nämä rangaistukset suorittaa perheen isä ja sen vuoksi en osaa ottaa tuosta ohjelmasta oikein mitään neuvoja. Tottahan toki mies on melkeinpä aina naista vakuuttavampi kun puhutaan kurinpidosta teini-ikäisille. Teinille äiti yksin on usein saman kokoinen tai jopa pienempi kuin teini itse. Miehet ovat yleensä massiimisempia. Siitäkö se lienee johtuu. Tuntuu niin neuvottomalta.

Tätä on jatkunut yläasteen alusta lähtien. 16-vuotias tyttäreni ei usko mitään mitä sanon. Koulu- ja tätä nykyä lukiomenestys on todella alhaista. Hylättyä hylätyn perään. En näe hänen oikeastaan koskaan opiskelevan, joten mikäs ihme tuo. Tyttö valvoo kaikki yöt ja muutenkin elää todella laiskasti. Kaikki kotityöt teen minä, ei usko mitään mitä sanon. Miten ihmeessä voisin ansaita teinini kunnioituksen niin, että hän tottelisi minua?

 

Sano tytöllesi, että tuossa on ovi, jos et tee mitään kotitöitä ja koulunkäynti ei kiinnosta. Älä tee hänelle ruokaa tai anna rahaa tai osta vaatteita. 16-vuotias on jo melkein aikuinen ja olet antanut hänen elää liian vapaasti. Lopeta hemmottelu ja pidä tiukka kuri, kaverit ei saa käydä kylässä ja hän ei saa olla ulkona myöhään viikonloppuisin tai et päästä häntä sisälle yöksi. Itse mulla oli tuonikäisenä vaikea olla kotona ja onneksi sain olla viikot asuntolassa, kun olin lukiossa. Viikonloput olin kotona maaseudulla. Mulla ei ollut viikkorahaa, sain vaatteita ostaa kun halusin, äiti antoi rahaa. Kesäisin karkasin omille teilleni ikkunasta salaa ja liftasin eri paikkoihin, koska kesällä meilläpäin ei kulkeneet linja-autotkaan. Lukion jälkeisenä kesänä pääsin kuukauden ajaksi interrailille ystäväni kanssa ja sen jälkeen vanhempani kustansivat minut kansanopistoon syksyksi.

Kysy tyttäreltäsi mitä hän aikoo opiskella ammatikseen ja haluaako joskus esim. harrastaa jotain tiettyä tai matkustella. Kotitöistä voit maksaa hänelle vähän rahaa, jos haluaa säästää jotain omia menoja varten. Pysy tiukkana ! Eikö hän tapaa koskaan isäänsä ? Puhu, että ammatti pitää jokaisen opiskella, ei kukaan voi koko ikäänsä vain työttömän olla. Hän saattaa olla masentunut, sitten pitää teidän käydä vaikka yhdessä puhumassa jonkun psykologin tms. kanssa. Tulevaisuutta pitää suunnitella nuoren ihmisen ! Niin ja rajoita netin käyttöä, esim. et maksa sitä tai irrotat johdot yöksi.

 

Entä jos puhuisit ihan asialliseen sävyyn, ilman sen suurempaa "nyt alkaa tiukka kuri" -asennetta ja sanoisit, että olet huolissasi lapsesi tulevaisuudesta, sillä pian hänen pitäisi pystyä jo elämään omillaan, mutta nyt näyttää siltä, ettei hän kykene siihen. Kysy, miten voisit auttaa häntä itsenäistymään, sillä äidin helmoista on jokus lähdettävä. Kysy myös, missä hän näkee itsensä vaikka viiden vuoden päästä: aikooko hän opiskella vai olla työelämässä? Miten hän luulee pääsevänsä tavoitteisiinsa? Jonkinlaisia tavoitteita täytyy olla, muuten jämähtää paikalleen, eikä lapsesi varmaankaan halua ikuisesti olla äidin passattavana.

Eräs neuvolapsykologi puhui luennolla siitä, että murrosikäisen kanssa pelkät rangaistukset ja kuri eivät ole riittäviä, sillä tärkeintä olisi saada nuorelle heräämään sisäinen motivaatio toimia niin, että hän saa rakennettua elämästään arvokkaan ja elämisen arvoisen. Ulkoa tulevat vaatimukset ja oletukset eivät edistä tätä, vaan saattavat lamaannuttaa ja ahdistaa. Tämä oli minulle uusi ajatusmalli, ja yritän sitä nyt itsekin pohtia ja soveltaa oman 13v. lapseni kanssa. Jos hän ei lue kokeeseen, sanon ettei se minun elämääni mullista, mutta onko hänellä itsellään mukava olo mennä kokeeseen, johon ei ole lukenut riittävästi?

Selvä juttu on se, että äiti ei voi lapsensa puolesta kasvaa ja aikuistua. Aina voi kuitenkin kertoa omista kokemuksistaan ja sillä tavalla kenties ansaita arvostusta. Kannattaa tehdä selväksi se, että omasta elämästä jokainen kantaa itse vastuun ja sinäkin olet käynyt elämässä läpi rankkoja asioita päästäksesi tähän pisteeseen, jossa olet nyt - kuten jokainen aikuinen.

 

Miks pitää väkisin sitä lukiota käydä? Jospa tyttö haluais itelleen ammatin. Oisko ammattikoulu parempi vaihtoehto?

Tuli mulle vaan mieleen et ei se lukia peruskoulun jälkeen ole se ainoa vaihtoehto.Kaikilel se ei ole vaihtoehto ollenkaan.:ashamed: