Mitenhän kauan pää kestää ilman ystävää/aikuiskontaktia?

Laskin tuossa että oon ollu nyt 12 päivää ihan vaan lasten kanssa 24h vuorokaudessa. Mulle ei oo soittanut sinä aikana kukaan muu kuin mun äiti pari kertaa. Olen toki käynyt lasten kanssa kaupassa, mutta eihän siellä tuttuja tapaa. Parina päivänä yritin soittaa viidelle kaverille, että olisin tullu käymään, se ei vaan koskaan käy kellekkään.
Niin ja lapsia on siis 4. Välillä tuntuu että mä luhistun tänne mökkiin. Mies lähtee aamulla ennenkuin herätään ja tulee yöllä kun jo nukutaan.

Jos edes joskus vois jutella jonkun täysi-ikäisen kanssa...

 

Eipä taida täälläkään olla kohtalotovereita.

 

voi sentään, rankkaa. eikö teillä asu sukulaisia lähellä? missä päin asut? niin ja iso :hug: ja mulle saa laittaa yv jo haluaa mä olen yhden 10kk pojan äiti ja toista lasta ollaan yrittämässä.. niin siis sulla on kavereita mutta ne ei koskaan kerkee tulemaan esim. teille..

 

:hug: No ei se kauan pää sellasta kestäkään. seinät kaatuu kohta päälle sulla. Ja tosiaan ei se oo sama että tapaa kaupassa "moro" tuttuja tai äitiä, mummia vaan....kyllä se kaveri pitää olla. Mut tässä sulle ainakin palstaystävä :flower:

 

Siis mulla olis polla lahonnut jo vuorokauden jälkeen

Saistko pesueen kasattua jonnekkin kylään?

 

Mulla kesti likipitäen 4 kuukautta ja sen jälkeen hajosi!

 

No tämä palsta lasketaan kontaktiksi Riippuu ihan ihmisestä mitä han vaatii.

 

No jos miestä tai kaupankassaa ei lasketa, niin en miekään välttämättä edes näe muita aikuisia ihmisiä jopa kuukauteen...
Mökkihöperö erakko. :xmas:

 

Siis mulla olis polla lahonnut jo vuorokauden jälkeen

Saistko pesueen kasattua jonnekkin kylään?

No ollaan kyllä yritetty pariinkin otteeseen ja moneen eri paikkaan, mutta kun se ei käy niille toisille koskaan. Tai sitten pelkää ottaa tälläista laumaa kylään

 

No jos miestä tai kaupankassaa ei lasketa, niin en miekään välttämättä edes näe muita aikuisia ihmisiä jopa kuukauteen...
Mökkihöperö erakko. :xmas:

Samat sanat täällä!
Puhelin pirajaa niin harvoin, että se saattaa olla monta päivää takin taskussa, eikä siihen kukaan ole ollut soittanut sinä aikana.

 

Siis mulla olis polla lahonnut jo vuorokauden jälkeen

Saistko pesueen kasattua jonnekkin kylään?

No ollaan kyllä yritetty pariinkin otteeseen ja moneen eri paikkaan, mutta kun se ei käy niille toisille koskaan. Tai sitten pelkää ottaa tälläista laumaa kylään

Entä päivätapahtumiin yms? Mulla on kaikki kaverit töissä päivät, ja päivät nimenomaan käy tylsiksi. Illalla mies on kotona. Mun isä käy noin kerran viikossa täällä päästämässä mut uimaan, lenkille yms. Sit käydään pari kertaa viikossa avoimessa päiväkodissa missä käy kivaa porukkaa. Mutta kyllä mullekin tää palsta tarjoaa kontaktia. Ihan oikeita ihmisiähän täällä kuitenkin ollaan.

 

Mulla menny parhaillaan jopa 6kk ja pää tosiaan jo sekoamispisteessä...

 

Oletko mistä?

Täällä olis kohtalotoveri.

 

Mites tuollainen tilanne? Käykö miehes kaukana töissä vai rakennatteko parhaillaan? Oisko mahdollisuus perhekerhoihin ym?

 

Jos kokeilist käydä perhekerhossa? Jos siihen mahdollisuutta? Hyvä että on ystäviä mutta itse olen kanssa luovuttanut ja siirtynyt sinne vaikka ei sieltä ihan ystäviä tipu mutta edes muutaman sanan vaihdettua saa niin riittää. Koeta kestää. Aikansa kaikella.

 

No jos miestä tai kaupankassaa ei lasketa, niin en miekään välttämättä edes näe muita aikuisia ihmisiä jopa kuukauteen...
Mökkihöperö erakko. :xmas:

Samat sanat täällä!
Puhelin pirajaa niin harvoin, että se saattaa olla monta päivää takin taskussa, eikä siihen kukaan ole ollut soittanut sinä aikana.

Juu ei mullekaan juur muut soittele kun lehtikauppiaat, ja niin epätoivoinen en vielä ole että alkaisin niitten kans höpötellä. :xmas:

 

Mulla on vaan yks lapsi, mutta aika pitkälti ollaan tytön (11kk) kanssa vaan kaksin. Mies on milloin mitenkin päiväsaikaan töissä ja aina illat töissä, eli se on joskus aamulla ja joskus päivällä kotona. Siihen lähinnä meikäläisen aikuiskontaktit rajoittuu Ja kohta sekin lähtee vielä opiskelemaan, jolloin on päivät koulussa ja illat töissä!

Toki me käydään taloyhtiön pihalla ja puistossa leikkimässä ja kerran viikossa srk:n avoimessa kerhossa, mutta mä oon kai sitten niin huono tutustumaan ihmisiin. En vaan osaa alottaa juttua, kun tuntuu, että joka paikassa on jo valmiit piirit, joihin ei mahdu mukaan. Muutama hyvä ystävä mulla on, mutta nekin toisessa kaupungissa ja lapsettomia. Välillä tää tilanne tuntuu tosi ahdistavalta, kun ei oo oikein ketään, kenen kanssa vois puhua aikuisten asioista. Ja toki me miehen kanssa puhutaan, mutta on se eri asia, jos olis myös joku hyvä kaveri/ystävä lähellä, joka olis samassa elämäntilanteessa. Ja lapsikin rupee olemaan sen ikäinen, että olis kiva käydä vaikka kylässä tms., että sais toisten kanssa leikkiä/olla.

Meni siis vähän ohi aiheen, mutta mä olen käytännössä kestänyt jo tuon 11 kk, taidan olla kohta yhteiskunnan hylkiö :'(

 

Missäs päin asustelet ? Varo vaan ettet saa kohta kyläilykutsua