Mitenhän tekis, auttakkee!

Meijän oli tarkotus huomenna viedä lapset mummolaan yökylään ja lähteä ite elokuviin ja syömään, edellisestä kerrasta on jo melkein pari vuotta aikaa.

Asiasta sovittiin miun vanhempien kanssa yli viikko sitten, kaiken piti olla okei. Vaan tänä aamunapa äiti laitto viestiä, ett on kyllä lauantaille niin paljon hommaa ett voiskohan meille sopia joku muu ajankohta. Soitellessa sitten selviskin, että kaikki nää hommat (kaiken maailman talkoot ja kissanristiäiset) on ollut jo yli kuukauden tiedossa ja jos meillä nyt jotain sovittua menoa on, niin tietenkin lapset voi heille tulla. Äänensävy kertoi kyllä paljon siitä ettei tuo vaihtoehto mikään paras ole.

Minuu niin suunnattomasti ottaa päähän, ett ensin luvataan ja sit viime hetkellä perutaan. Ja oon muuten aika täpinöissäni tästä ollut. Muuten ei tässä mitään ongelmaa ois, mutta seuraavan kerran mieskin kerkiää mukaan ens talvena. Eikä ketään muuta ole joka noita lapsia vois hoitaa.

Pitäskö miun nyt vaan ilmottaa ett viedään lapset sinne, vai antaa koko homman olla ja tyytyä siihen ettei myö miehen kanssa päästä muutamaan vuoteen mihinkään keskenään.

 

Veisin ja toteaisin etten ehtinyt muuttaa suunnitelmia noin lyhyellä aikataululla.

 

Onpa kurjaa, että ensin luvataan ja sit perutaan. Miks ihmeessä piti luvata, jos kaikki noi
menot oli jo tiedossa? :headwall: Näyttääkö vanhempas lapsille, että niillä olis ollu muutakin
tekemistä kuin hoitaa lapsia ja niiden peruminen ärsyttää? Jos pystyy pitämään ärsytyksen
sisällään, voisin viedäkin kun kerran on luvattu ja seuraava mahis on sit 6 kk päästä. Mut jos
osoittavat mieltään lapsille, jättäisin viemättä.

 

veisin lapset heille hoitoo ja sanoisin, että olisivat ilmoittaneet ajoissa.

 

Veisin lapset hoitoon ja mummolle narsisseja ja suklaamunia kiitokseksi, meillä se toimisi hyvin

 

Viet vaan lapset sinne niinkuin on sovittukin.

 

Veisin lapset hoitoon hyvällä omallatunnolla.Sovittu mikä sovittu. Olis aukonut turpansa aiemmin.

 

Onkohan meillä sama äiti...Ei oo tommonen mikään uus temppu nimittäin hällekään.
Tosin yleensä se "ois sillon paljon kaikkea tekemistä"-narina alkaa vähän aiemmin kuin sinä päivänä kun oltais viemässä lapsia, mut kuitenkin...ensin luvataan ja sit ollaankin vähän niin ja näin... :hug:
Eikö sen vois sanoa jo suoraan sillon kun kysytään, eikä ensin lupautua??:kieh:

 

Lapset lähtis menoihin mukaan, enkä usko ett äiti näyttäs harmiaan lapsille.

Mut miun mieltä kalvaa se ett äitille se ois tosi raskas päivä, kun ei miun siskokaan ole auttamassa. Ja isällä nyt aina on jotain parempaakin tekemistä, kun lapsenlapset. Se kehittää aivan varmasti ihelleen kunnon stressin kun ei voikkaan yhtenä yönä nukkua vähintään 10h ja seuraavana päivänä pitäs reissuun lähteä.