Mitenkä selvitä elämän vaikeimman asian kanssa?

Miten olette selvinneet jostakin vaikeasta teitä ohdanneesta asiasta? Jostain tragediasta, jolle ette ole itse voineet mitään?

Minä en nyt oikein pääse yli enkä sinuiksi yhden asian kanssa, koskee lastani. En pääse ollenkaan sinuiksi tämän asian kanssa...

 

En ole päässytkään ja ne on mielenterveysongelmat ja suhteet vanhempiin.

 

Mitä tapahtui? Anna ajan rauhassa kulua.

 

Aika auttaa. Ei välttämättä hyväksymään asiaa, mutta elämään sen kanssa.

 

Ajan kanssa. Helpottaa ainakin.

 

Kai lähinnä aikansa sitä kiukuttelemalla, suremalla, itsesäälissäkin rypien on jotenkin alkanut asiota hyväksiä ja lopulta nähdä että elämä nyt jatkuu sittenkin. Ja huomata että niitä hyviä juttuja sattuu silti. Se puhuminen, puhuminen ja taas puhuminen...

Näin omalla kohdallani. Tietty kipu ja suru on toki jäänyt jne, mutta nyt ekan kerran meni vuosipäivä (3v tapahtuneesta) paremmin, ilman isoja ahdistuksia.

 

Mitä tapahtui? Anna ajan rauhassa kulua.

Lapsellani ilmeni parantumaton sairaus, vamma. Siihen ei kuole (onneksi) , mutta se vaikeuttaa elämää niin tavattoman paljon, että jossain vaiheessa saattaa lapsi joutua laitoshoitoon, isompana tosin. Vammaa voidaan kyllä kuntouttaa joissain rajoissa. silti niiiin väärin. Kestämätön ajatus.

 

Miten olette selvinneet jostakin vaikeasta teitä ohdanneesta asiasta? Jostain tragediasta, jolle ette ole itse voineet mitään?

Minä en nyt oikein pääse yli enkä sinuiksi yhden asian kanssa, koskee lastani. En pääse ollenkaan sinuiksi tämän asian kanssa...

Meillä lapsi saattohoidossa. Nyt on pakko jaksaa, mutta en tiedä miten sitten selviää myöhemmin.

 

mikä vamma sellainen on?

 

Miten olette selvinneet jostakin vaikeasta teitä ohdanneesta asiasta? Jostain tragediasta, jolle ette ole itse voineet mitään?

Minä en nyt oikein pääse yli enkä sinuiksi yhden asian kanssa, koskee lastani. En pääse ollenkaan sinuiksi tämän asian kanssa...

Meillä lapsi saattohoidossa. Nyt on pakko jaksaa, mutta en tiedä miten sitten selviää myöhemmin.

Hei! Olen tavattoman pahoillani puolestanne. En osaa muuta sanoa. Voimia teille.

 

Mitä tapahtui? Anna ajan rauhassa kulua.

Lapsellani ilmeni parantumaton sairaus, vamma. Siihen ei kuole (onneksi) , mutta se vaikeuttaa elämää niin tavattoman paljon, että jossain vaiheessa saattaa lapsi joutua laitoshoitoon, isompana tosin. Vammaa voidaan kyllä kuntouttaa joissain rajoissa. silti niiiin väärin. Kestämätön ajatus.

Ihminen sopeutuu vaikeisiinkin asioihin, vaikka se alkuun tuntuisi ihan mahdottomalta. Paljon voimia sinulle!

 

Mitä tapahtui? Anna ajan rauhassa kulua.

Lapsellani ilmeni parantumaton sairaus, vamma. Siihen ei kuole (onneksi) , mutta se vaikeuttaa elämää niin tavattoman paljon, että jossain vaiheessa saattaa lapsi joutua laitoshoitoon, isompana tosin. Vammaa voidaan kyllä kuntouttaa joissain rajoissa. silti niiiin väärin. Kestämätön ajatus.

sis onko hänellä diabetes? eiköhän se ole parhaiten hoidettuja sairauksia nykyään. piece of cake. ihan eri asia jos lapsi olisi sairastunut mieleltään tai olisi päihderiippuvainen. nämä eivät saa hoitoa vaan halveksuntaa terveydenhoitojärjestelmältä ja yhteiskunnalta.

 

Selvisin eräästä vaikeasta asiasta viemällä sitä eteenpäin niin paljon kuin mahdollista ja näin pääsin tavoitteeseeni(pelasti lähes elämäni). Toisesta vaikeasta asiasta pääsin eroon käymällä terapiassa ja käyttämällä lääkkeitä.

 

Mitä tapahtui? Anna ajan rauhassa kulua.

Lapsellani ilmeni parantumaton sairaus, vamma. Siihen ei kuole (onneksi) , mutta se vaikeuttaa elämää niin tavattoman paljon, että jossain vaiheessa saattaa lapsi joutua laitoshoitoon, isompana tosin. Vammaa voidaan kyllä kuntouttaa joissain rajoissa. silti niiiin väärin. Kestämätön ajatus.

Pahoitteluni. :hug:

Saanko kysyä onko kysymys ihan vauvasta vai onko tuo ilmennyt vasta isommalla lapsella? Jos näin niin osasitteko epäillä mitään vai tuliko ihan yllätyksenä?

 

Kun antaa ajan kulua ja joku päivä huomaa ettei se kaatanutkaan maailmaa.
Voimia :hug:

 

Tuossa tapauksessa varmasti aika, tieto ja vertaistuki.

Valitettavasti vain sairauksien (vamman) kohdalla käänne huononpaan tai esim. laitoshoidon tarve aiheuttaa kriisin uudelleen.

 

Ei ole diabetes ja kyse on pikkulapsesta (ei siis mitään päihdejuttuja), mutta en nyt halua enempää tästä puhua kuitenkaan. Kiitos teille vastanneille.

 

Ei ole diabetes ja kyse on pikkulapsesta (ei siis mitään päihdejuttuja), mutta en nyt halua enempää tästä puhua kuitenkaan. Kiitos teille vastanneille.

Ok.

Minulla on kaksi lasta joilla on molemmilla omat vammansa. Esikoisella selvisi jo pian syntymän jälkeen (down) joten oli sinänsä helppo ja selkeä juttu. Ei kerennyt edes tuudittautua ajatukseen terveestä lapsesta, vamma oli "tuttu" ja helposti todettavissa sekä lapsi itse hyväkuntoinen.

Toinen lapsi sai autismidiagnoosin 3v, tosin kehitysviivettä oli alkanut ilmetä jo siitä puolen vuoden iästä ja paljon huolia ja epävarmuutta sekä ihan pelkojakin oli mahtunut matkalle. Lopulta kuitenkin diagnoosi oli hänenkin kohdallaan helpotus kun sai vihdoin selkeyttä asioihin ja tytölle apua. mutta kyllähän se tietty veti hetkeksi takin tyhjäksi, jos niin voi sanoa.

Elämä kuitenkin jatkuu ja siitä voi nauttia koko perhe. Tietty huoli lasten tulavaisuudesta varmaan kulkee aina mukana vähän isompana mitä terveiden lasten kohdalla, mutta samalla osaa myös iloita pienemmistäkin jutuista.