Mitenköhän tässä pitäisi suhtautua

..miehellä on joku kriisi - perhe-elämä ei nappaa ja on alkanut elää elämäänsä sinkkuystävänsä vierellä. Ihanaa, että miehellä on läheinen ystävä, mutta kun mies elää ihan fyysisesti sitä "sinkkuelämää" ystävänsä kanssa. Ei kai nyt petä varsinaisesti, mutta muuten elää kuin sinkku. Meillä on koleme pientä lasta ja mua on alkanut masentamaan

 

täh?
miten voit katsella tuollaista miestä

 

Anna kun arvaan. Vain sulla on ollut vauvakuume ja vain sinä elät lasten kanssa ja väität että mies "ei halua osallistua" tai "ei osaa" vaikka todellisuudessa olet niitä kamalia naisia jotka omii äitiyden itselleen juuri tuollaisin seurauksin.

 

Anna kun arvaan. Vain sulla on ollut vauvakuume ja vain sinä elät lasten kanssa ja väität että mies "ei halua osallistua" tai "ei osaa" vaikka todellisuudessa olet niitä kamalia naisia jotka omii äitiyden itselleen juuri tuollaisin seurauksin.

Siis häh? Mun vika siis?
Kyllä se kuule niin on, että mies vastaa kaikkiin kutsuihin, että kyllä hän pääsee, mutta vaimo ei kun sillä on ne pienet lapset.

 

kevätmasennus?? ongelmia parisuhteessa? omia huolia joista ei vaan pysty puhumaan? joskus noi omat huolet riittää eksyttämään sen hyvänkin miehen pois kiitoradalta ja se pitää vaan hellästi sinne palauttaa...

 

Miten se palautetaan ennen kuin on liian myöhäistä? Apua!

 

Miten se palautetaan ennen kuin on liian myöhäistä? Apua!

Kysäise siltä mieheltäsi muistaako se että sillä on perhekin

 

Kyllä se kuulemma muistaa perheensä, mutta kun vaan iski vapaudenkaipuu kahden päivän ristelyn jälkeen.....
Ei ole kai vaikea mun arvata missä mennään

 

Mä tiedän mihin tää johtaa vielä, mutta mies ei halua ymmärtää itseään. Kaikkien on kai tehtävä ne klassiset virheensä. Tässäkö siis vaan katselen vierestä kun perhe tuhoutuu?