Mites nuo UusPerhejutut on yleensäottaen sujuneet

Minä kun olen, valitettavasti, nähnyt aika paljon senkaltaista, että avioeron jälkeen syöksytään suinpäin uuteen suhteeseen ja monesti niissä on käynyt aika ikävästi, elikkä on saatu huonompi tilalle.

 

Minä vaihdoin parempaan. Ja todellakin ihana mies onkin. Osaa niin luonnollisesti olla mun lasten kanssa, vaikka ei omia olekaan. Pääsen mihin vaan käymään ilman lapsia ja tämä ei ollut mahdollista lasten isän kanssa, koska hänellä oli aina omia menoja ja tärkeämpiä sellaisia. Jos halusin ystävieni kanssa ulos iltaa istumaan niin ystävät soittivat exälleni suoraan, että hakevat minut 10min. päästä. Eipä kehdannut mies kavereille sanoa, etten pääse.
Onneksi nykyisen miehen kanssa kaikki on toisin. Yhdessä mennään eteenpäin, yhdessä katsotaan elämää samaan suuntaan. :heart:

 

Parempaan vaihdoin myös minä ja sain uusperheen kaupan päälle, eikä ole valittamista.

Edellisen kanssa olin 10 vuotta ja nyt tämän nykyisen kanssa olen ollut kohta 10 vuotta ja voin sanoa että liitot on kuin yö ja päivä ( ja nykyinen liito on päivä )

Miehen poika on ollut aina tosi kiva ja ollaan tultu toimeen hyvin, olen aina alusta asti myös hoitanut häntä miehen vuoro työn takia.

Miehen exän kanssa on aika ajoin ongelmia mutta sekin vain lujittaa meidän suhdetta kun tuetaan toisiaan hänen haukkujaan vastaan.

Päivääkään en vaihtaisi pois enkä myökään poikapuoltani, hän on aina tervetullut meille.Parempaa miestä en voisi löytää

 

mennyt. Minäkin sain paremman miehen kuin mitä lapseni isä oli. Nykyinen mies osallistuu lapsen hoitoon ja yhdesä olemiseen. Lapsen oma isä kun ei pidä yhteyttäkään kuin kerran kuussa jos sitäkään. Lapsi sopeutunut hyvin ja tulevat juttuun uuden mieheni kanssa. Elämä hymyilee

 

Mä asuin eroni jälkeen lapseni kans 1,5 vuotta kahdestaan ja ajattelin sen olevan raskasta koulun ja töiden ohella. Toista se on nyt kun ollaan asuttu 1,5 vuotta kolmestaan uuden avomieheni kanssa, se se vasta on super-raskasta!!! Yrittää nyt sitten olla sekä yh-äiti (sillä vastuu ja huolenpito säilyy vain minulla) ja samalla avovaimo, jolta sekä lapsi että mies hakee kilpaillen huomiota ja jotka ovat molemmat mustasukkaisia mikäli huomiota antaa toiselle liikaa... Harva mies ottaa toisen lapsen niinsanotusti omakseen ja mun mielestä sitä ei voi vaatiakkaan, sen täytyy lähteä miehestä itsestään. Kuinkahan kauan sitä kannattaa odottaa ennenkuin antaa periksi ja jatkaa lapsen kanssa kahdestaa? Sillä monen "roolin" vetäminen ei tuo onnea kenellekkään.

 

Parempaan vaihdoin, ehdottomasti. Ja vaikka suht onnellinen perhe ollaankin, niin asiat voisivat olla paremminkin. Esikoinen ei ole edelleenkään, viiden vuoden jälkeenkään hyväksynyt miestäni täysiarvoiseksi perheenjäseneksi tai vastuulliseksi vanhemmaksi. Ja se hiukan hiertää. Toinen ongelma on se, että reilun kahden vuoden sisällä on esikoinen saanut toisen uusioperheen jossa ennestään pari poikaa ja lisäksi on syntynyt 3 uutta sisarusta. Sopeutuminen tilanteeseen on ollut hällä todella vaikeaa. Kuten myös se, että isä on nykyään enemmän kuvioissa mukana, mistä johtuen meidän perhe on hänen mielestään tosi huono. jne.

 

Mä asuin eroni jälkeen lapseni kans 1,5 vuotta kahdestaan ja ajattelin sen olevan raskasta koulun ja töiden ohella. Toista se on nyt kun ollaan asuttu 1,5 vuotta kolmestaan uuden avomieheni kanssa, se se vasta on super-raskasta!!! Yrittää nyt sitten olla sekä yh-äiti (sillä vastuu ja huolenpito säilyy vain minulla) ja samalla avovaimo, jolta sekä lapsi että mies hakee kilpaillen huomiota ja jotka ovat molemmat mustasukkaisia mikäli huomiota antaa toiselle liikaa... Harva mies ottaa toisen lapsen niinsanotusti omakseen ja mun mielestä sitä ei voi vaatiakkaan, sen täytyy lähteä miehestä itsestään. Kuinkahan kauan sitä kannattaa odottaa ennenkuin antaa periksi ja jatkaa lapsen kanssa kahdestaa? Sillä monen "roolin" vetäminen ei tuo onnea kenellekkään.

Auts... hankala tilanne. Mun mies pitää nuorempaa lastani kuin omaansa (pojan isä ei ole kuvioissa) mutta vanhempi poikani aiheuttaa jatkuvasti jotain närästystä, mies on mustasukkainen sekä siitä että saan olla pojan kans aina (hänen lapset meillä viikko-viikko systeemillä eli puolet ajasta) että sitten siitä että poika on tärkeä ja välillä suunnittelen senkin kans asioita.
HUOH.

 

Meidän uusperheelämää sujui ihan hyvin siihen asti kun me saatiin yhteisiä lapsia.Murkku ikäisillä oli vaikeaa hyväksyä tämän ja alkoi todellinen sota ja perhemme jakautui todella kahtia.Minun lapsilla ei ole omaa isää kuvioissa mukana joten se varmasti vaikutti asiaan.Pikkuhiljaa ollaan menossa kohti parempia aikoja , vanhin lapsista on jp lentännyt perästä.Tässä suhteessa vasta tiedän mikä on parisuhde ja minulla on ihanaa mies !