Mitkä asiat yllättivät synnytyksessä POSITIIVISESTI?

Kun aina kuulee että se oli niin karseeta ja kamalaa ja telkussa ne aina huutaa kitarisat vilkkuen ponnistusvaiheessa, niin kertokaas nyt mikä teidät yllätti positiivisesti koko synnytyksessä? mikä oli helppoa, mikä ei sattunutkaan, miten teitä kohdeltiin jne. Tarkoitus olisi siis tehdä positiivinen ketju, kaikki kurjat kokemukset voi raapustaa johonkin ihan muualle tällä kertaa kiitos

 

heti synnytyksen jälkeen lupasin, että kyllä mä tän toistekin teen, eli ei se nyt kovin kurjaa ollu mutta se on niin yksilöllistä, ei voi ikinä tietää!

 

Mulla ainakin on viidesti kipu loppunut kokonaan siihen kun vauvan saa ulos ja rinnalle.

Ilokaasu, ja jos josrain tuntuu ettei se auta niin pyytäkää säätämään tai säätäkää itse kovemmalle, moni kätilö laittaa alkuun sen tosi pienelle ja mulla ei ainakaan silloin tunnu missään.

Henkilökunta (kätilöt, lääkärit, opiskelijat, lastenhoitajat) ovat 99% ollet aivan ihania ja mahtavia.

 

Ekassa synnytyksessä se, että sain olla aktiivinen ja puuhailla salissa mitä huvittaa.

 

oli kivaa kun oli helppoo. Ponnistusvaiheet molemmissa alle 15min (toisessa 5min), ei mitään repytymiä, ompeleita.. Tuntui luonnolliselta tapahtumalta, Tykkäsin synnyttää, ei ollut ollenkaan kauheaa tarkennukseksi, että ekassa otin epiduraalin ja ilokaasua, toisessa vain ilokaasua alle 30min ennen ponnistusvaihetta

 

Ilokaasu! Ehdottomasti paras aine ikinä! Ja auttoi mulla kyllä myös kipuun

 

se kun pääsin vihdoin ja viimein synnytyssaliin ja sain ilokaasua ja epiduraalin. Sen jälkeen tunsin ensimmäistä kertaa 45 tuntiin, että minulla on vihdoinkin homma hanskassa. Pystyin kontrolloimaan ilokaasulla kipua ja supistuskivut olivat siedettävällä tasolla. Ponnistusvaiheen koin samasta syystä positiivisena kun pääsin tekemään itse jotain vauvan syntymisen eteen.. Tiesin heti miten ponnistaa oikein ja kätilökin sanoi, että ihan kuin olisin tehnyt saman ennenkin. Olen liikunnallisesti lahjakas ja hallitsen hyvin kroppani, joten siitä oli varmasti apua. Sattuihan se ihan helvetisti ja taisin ärjyäkin vähän välillä, mutta minusta tuo loppu oli parasta.

 

Se, että välilihan repeäminen ei tuntunutkaan yhtään miltään. Olin etukäteen kuvitellut kaikkia kauheita, miten tunnen repeäväni jne, mutta ei sitä siinä tohinassa huomannutkaan

 

Että se loppui joskus No, yllätys oli että molemmat synnytykset meni tosi nopsaan ja en revennyt ollenkaan ja toivuin tosi nopeesti.

 

Mulla meni kaikki niin hyvin kun vaan voi toivoa. Kohtelu oli erinomaista (vaikka erikseen vielä muutama tuttu varoittelikin tuosta ko. sairaalasta), kätilöt ja lääkärit ihania ja tsemppaavia. Minun toiveet otettiin heti huomioon kun sisälle synnärille menin. Erittäin positiivista oli kivunhoito. Kylpy ja epiduraali auttoivat tosi hyvin, missään vaiheessa ei tullu sellasta tunnetta, että nyt en enää hallitse tilannetta ja kipua, vaan se kipu saatiin niin hyvin pois, että pystyin täysin keskittymään varsinkin ponnistusvaiheeseen Nopea, kivuton synnytys takana eikä mitään pahaa sanottavaa ole koko sairaalareissusta!

Mä kyllä uskon, että näihin positiivisiin kokemuksiin vaikuttaa aika pitkälti myös oma asenne. Jos sinne synnärille menee jo naama sillä kuuluisan eläimen värkin näköisenä, karjuen ja huudellen kirosanoja niin todennäköisesti henkilökunta muodostaa sinusta jo sillä sekunnilla tietyn kuvan ja sitä kuvaa on aika vaikea muuttaa vaikka oma asenne synnytyksen aikana muuttuisikin. Mutta siis pointtina se, että positiivisella asenteella synnyttämään, luottakaa hoitohenkilökuntaan, antakaa synnytyksen viedä mukana ja edetä omassa tahdissa niin kaikki menee varmasti hienosti ja hyvin

 

se, että tehtiin yhdessä lekurin kanssa päätös sektiosta, joka pelasti henkeni.

 

Pystysektio ja seuraavana aamuna 06 am liikkeellä. Kävelin katsomaan vauvaa teho-osastolle 700 m ja takaisin. No problems. Toivuin pikavauhtia siitä sektiosta.

 

se että se oli paljon helpompaa mitä oli kauhutarinoissa annettu ymmärtää. kivuttomampi ( ei siis tarvinnu kipulääkkeitä)

 

Epiduraali.

 

Mua yllätti positiivisesti se miten nopeasti ne tunnit kuluivat ja se, että kipu oli hallittavissa ilman kivunlievitystä. Ammeessa olin kylläkin muttta muuten meni ilman puudutteita. 9 tuntia kesti lapsiveden menosta (vedet meni kotona) kun vauva syntyi.

 

Ilokaasu on loistava keksintö tai ainakin se helpotti oloa molemmilla kerroilla. Positiivisesti yllätti myös se, ettei se oikeasti ollut läheskään niin roisia menoa kuin monesti olin kuvitellut. Kaipa sitä aina ja kaikkialla kerrotaan vaan ne ikävät asiat ja oma ennakkokäsitys oli linjaa "verta ja suolenpätkiä". Omalla kohdalla erityisen positiivista oli myös se, että molemmat synnytykset olivat tosi nopeita.

 

n.2kk sitten synnytin ja se oli kaikinpuolin positiivinen kokemus. kivut oli siedettäviä- en tarvinnut kivunlievitystä. koko homma oli 2 tunnissa ohi. ihanat hoitajat ja kaikki :heart: sit vielä erittäin ihanaa, kun pääsin vauvan kanssa kotiin 8h synnytyksestä. sairaalassa olin yht.n.9 tuntia.

 

Vauva.

Se oli niin rakkautta ensi silmäyksellä, että vaikka mä osasin ennakoida rakastavani lasta ja tuntevani suojelunhalua, se valtava tunne heti lapsen synnyttyä kun hänet nostettiin vatsallani vei kyllä meiltä molemmilta jalat alta. Ihan parasta koko maailmassa!

 

se että toisen kohdalla ponnistusvaihe kesti vain 10min ja eikä tullut repeytymiä kuten ed.kerralla. Vaikka kipu oli hurja se loppui kuin seinään ponnistaessa. Ihan uusi kokemus sekin!+ Ihana kätilö <3

 

Synnytys oli paljon hallitumpi tapahtuma kuin osasin ajatella etukäteen ja se toi turvan tunnetta ja luottamusta niin itseen kuin sairaalan henkilökuntaan. Kipu taas oli paljon pahempi kuin osasin kuvitellakaan, mutta muuten kaikki meni niin sujuvasti (ja nopeasti), että kun synnytys oli ohi, mulla oli jopa vähän hölmistynyt olo.

 

Epiduraali, molemmilla kerroilla helpotti kipua heti, avasi kohdunsuun ja muksut maailmassa alle kolmessa vartissa ( siis ei kaksoset) Eikä laittaminen edes sattunut niin paljoa kun peloteltiin, oli vain vähän epämiellyttävää.

 

Opiskelijat ovat joka kerralla olleet ihania ja olin yllättynyt että se vauva kuitenkin tuli ulos...

 

Se yllätti erittäin positiivisesti, että selvitin molemmat kaksi synnytykset ilman mitään kivunlievystä. Olen normaalisti hyvin kipuherkkä, mutta juuri synnytykset selvitin luonnollisesti, siitä olen ylpeä! Muutenkin, ne olivat ihan oikeasti hienot kokemukset. Sekä se, että en revennyt lainkaan, ei tarvinnut siis laittaa ainuttakaan tikkiä. Se oli myös iso helpotus.

 

Kätilöt olivat aivan ihania, sain ponnistettua vartissa ilman minkäänlaisia nirhaumia/repeytymiä yli nelikiloisen esikoistyttöni. Kaikki sujui älyttömän hyvin ja kipua tunsin oikeestaan vaan kun supistukset alkoivat mutta kun sain epiduraalin niin nekin kivut kaikkosi. Toki synnytys kesti aika kauan (12h) mutta ihana mieheni jaksoi koko ajan kannustaa vaikka olimmekin aika väsyneitä.Osastolla oleminen oli mukavaa ja hoitajat olivat auttavaisia.

 

Oikeestaan koko homma.
Kätilö oli mukava sekä koko toimitus rauhallinen. Olin kuvitellut, että salissa pyörii useampi hoitaja, on hirveä kiire ja synnyttäjä huutaa.