Perhevalmennuksessa Tuplabogey tosiaan oltiin keskiviikkona.
Oli sellainen luentotyyppinen ja ekan kerran teema oli parisuhde ja sen muuttuminen vauvan tultua. Otsikkona oli kahdesta tulee kolme ja teki mieli huikata, että tai neljä.
Varmaan riippuu tosi paljon luennoitsijasta, mutta meillä oli sellainen oikein kokenut ja pätevän oloinen vanhempi nainen. Tosi hyviä juttuja käytiin mun mielestä läpi ja kiva, kun joku ulkopuolinen kertoo, niin miehetkin ottaa ehkä paremmin vastaan. Hyviä vinkkejä ihan arkeen, miten pitää huolta suhteesta ja huomioida kumppaniakin, vaikka vauvat viekin paljon aikaa. Tavallaan itsestäänselvyyksiä monet, mutta pieni muistutus ei tee yhtään pahaa. Ja henkisesti voi vähän valmistautua siihen, että niin ikävä tutkimustulos kuin se onkin, niin parisuhdetyytyväisyys laskee ensimmäisen vuoden aikana ensimmäisen lapsen tultua. Hyvin sanoi tämä luennoitsija, että koittakaa muistaa sen olevan normaalia, älkää säikähtäkö muuttuneita tunteita ja alkako sen vuoksi epäillä, että tuliko valittua ihan väärä kumppani perheen perustamiseen.
Seuraavalla kerralla teemana on sitten isäksi ja äidiksi kasvaminen ja varhainen vuorovaikutus, varmasti mielenkiintoista sekin.
Yammi tuosta
identiteetin tukemisesta. Ainakin sellaset muistuu nyt mieleen, että jo vauvavaiheessa pitäisi järjestää niin, että kaksoset on pieniä aikoja erillään. Ei liikaa eikä pitkiä aikoja, mutta esimerkiksi ottaa vain toinen kauppaan mukaan yms. Ite aattelin jossain vaiheessa alottaa ainakin babyjumpan ja pyytää mun eläkkellä olevaa isää hoitamaan aina toista tytöistä sillä välin. Se olis sit ainakin yks juttu kerran viikossa. Sitten tietty kylvetykset yms. on helppo ja hyvä toteuttaa yksi vauva kerrallaan. Yksilölliset erot tulee kuulemma paremmin huomatuksi, kun viettää lasten kanssa kahdenkeskisiä hetkiä ja sitä kautta niitä erilaisia persoonallisuuksia on helpompi tukea. Toki paljon tulee tietenkin tehtyä asioita molempien lasten kanssa, mutta jos edes jotain pieniä juttuja yrittäisi puuhailla erikseen.
Sillä oli itseasiassa merkitystä tuohon
kielelliseenkin kehitykseen. Eli mitä enemmän katsekontaktia vanhempi ottaa samalla kun puhuu ja mitä enemmän puhuu yksikössä, niin sitä parempi. Se on varmasti aika haastavaa, kun on väsynyt ja tulee muutenkin varmaan puhuttua vauvoille paljon yhtä aikaa ja monikossa, eikä katsekontakti keskity vain yhteen kerrallaan, mutta voihan sitä yrittää.
Niin ja tietty valjastaa kaikki mahdolliset lähipiiristä mukaan.Eli mummit ja kummit lukemaan, loruttelemaan ja leikkimään aina yhden lapsen kanssa kerrallaan.
Siitä myös jossain mainittiin, että kannattaisi kutsua vauvoja paljon omalla nimellä jo alusta asti. Oppivat tunnistamaan nimensä tosi varhain. Niin ja ei pitäisi vertailla lapsia toisiinsa. Siinä nyt ainakin jotain, mitä on jäänyt noista opuksista itelle mieleen.
Bumblerideista: Käytiin testailemassa niitä tuolla vauvaliikkeessä, ei siis ulkona kuitenkaan. Hyvin tuntuivat liikkuvan ja pyörät vaikuttavat riittävän isoilta ja kestäviltä. Ne saa myös lukittua edestä, etteivät lähde viettämään sivuille lumessa tai vaikeammissa maastoissa. Kaupoissa pyörivät kyllä tosi kevyesti ja helposti tuon 360 astettakin.
Rattaiden leveys oli muistaakseni 74,5cm ja kasattuna menivät myös tosi pieneen, eli hyvin mahtuivat auton takaosaan. Mittailin tuossa meidän ulkovaraston- ja kotioven ja tuntuvat olevan jotain standardimitoitusta eli leveys oli 75cm... Saa nähdä kuinka tiukille menee. Vararatkaisuna mulla on sitten autotalli.
Se ei kylläkään oo lämmin, mut josko sit kylmillä keleillä ottais vaunukopat sisään, niin ei tarvi vauvoja ulos lähtiessä kylmiin koppiin laittaa...
Ne ratasosat meni
Yammi mun mielestä kyllä ihan kunnolla makuuasentoon, en nyt oo enää varma, että menikö ihan täysin vaakatasoon, mutta sillain, ettei varmasti unia häiritse. Pyöristä en oo oikein kuullut muilta kokemuksia...
Oli muuten ihan älytön toimitusaika niissä, kun halusin muun väriset kuin mustat. Vasta 15.10. tulevat Suomeen ja siitä seuraavalla viikolla tänne meille, eli vauvat saattavat hyvinkin tulla jo sitä ennen.
Noh, ei me niitä varmasti ekoina viikkoina tarvita, kun vauvoja ei voi vielä paljon viedä ulos, varsinkaan jos sattuis tuleen talvi aikaisin. Mutta hyvä silti, että ne nyt vihdoinkin tilasin!
Liikkeistä Tuplabogey & Yammi: Voi niitä tuli kyllä itsekin odotettua kuin kuuta nousevaa!
Eikä yhtään auttanut, kun jo viikolta 15 kyselivät niistä joka ultrassa. Aina vaan vastasin, et "no en mä oikein tiedä
".. Ja ei sitä kyllä tiennytkään. Oli ne alkuun niiiiin pieniä hipasuja ja tosi harvoin tunsin mitään. Mulla alkoi ihan kunnolla tunnistettavia ja säännöllisiä liikkeitä tuntua vasta tosi myöhään. Oisko ekoja tullut 20 viikon tienoilla ja sellasia ihan selkeitä vasta rv22 alkaen. Se oli kyllä vähän huolestuttavaa ja kurjaa, kun mietti että onko jokin vialla, kun ei vieläkään tunnu mitään. Toki noi pienimmät kuplinnat ja hipasut on voinut mennä ihan ohi ja toisaalta taas jotkut tuntemukset olleet jotain muuta. Mene ja tiedä. Mutta kyllä ne sieltä alkaa sitten aikanaan.
Nyt jyskyttävät ja mylläävät jo niin kovaa, että vaikka se on samaan aikaan ihanaa, niin välillä kyllä jo vähän epämukavaakin, kun tuntuvat tulevan vatsasta läpi.
Ainoa mistä oon välillä vähän huolissaan on toisen vauvan rauhallisemmat liikkeet... Riippuu toki aina vauvan sen hetkisestä asennosta ja mulla vaikuttaa myös toi edessä oleva istukka, mut hetkittäin sitä säikähtää. Oon vaan yrittänyt lohduttaa itteäni, että toisella tytöistä on vaan varmaankin rauhallisempi temperamentti ja se on oikeestaan ihan hyvä juttu tulevaa hullunmyllyä ajatellen.
Ultrassa oltiin myös eilen ja neidit olivat kasvaneet hyvin. Keskikäyrällä mennään ja symmetrisesti kasvavat. Painoa nyt jo lähes 1600g, eli hurja alkaa olla kasvuvauhti. Ja sen kyllä huomaa kiristävässä nahassa ja vatsan hirmuisessa kasvussa. Huhhuh, kyllä mä välillä mietin, että miten sitä selviää, jos nää sinne 38 viikolle menee!
Ai niin, piti mainita vielä tosta
unettomuudesta, joka mulla on ollut nyt viime viikkoina aika pahaakin. Usein valvon klo:03-04:ään ja sit taas välillä nukahdan kyllä illalla, mutta heräänkin sitten ihanasti joskus aamuyöllä eikä unta enää millään!
Tästä tuli sitten eilen lääkärille mainittua ja antoivat mulle unilääkettä mukaan. Noh, olivatkin sitten niin tehokkaita pillereitä, että riitti kun laittoi ne illalla yöpöydälle!
Kevyesti tuli uni ja sellaset lähemmäs 10h yöunet parilla heräämisellä. Taidan pitää ne siinä yöpöydällä jatkossakin!
Pikkuhiljaa pitäis lähteä lounaalle johonkin. Miehelläkin tänään harvinainen arkivapaa, niin pitää tuota parisuhdettakin koittaa huoltaa juuri saatujen oppien mukaan.
Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!
Ilona & tytöt 30+1