Mua ärsyttää, ollu ihan kamala päivä ja mä oon ollu ihan kamala... :(

Suurinpiirtein ensimmäiset asiat mitkä mies pisti merkille kun alettiin seurustella olivat ne, että mulle EI kannata puhua n.varttiin heräämisestä ja mä oon nälkäsenä kiukkunen.

Heräämistä ei elämässään pysty välttämään, joten parempi vaan pysyä pois silmistä se VARTTI pliis, mutta nälkää pystyy pitään loitolla syömällä tarpeeks usein....

No, tänään oli aivan suorastaan vittu päivä töissä enkä ehtinyt edes syömään.
Kaikki on menny tänään päin persiitä mikä vaan voi mennä ja olin ihan ranteet auki-meiningillä kun vihdoin -tehtyäni tunnin ylitöitä- pääsin kotiin.

Ilmoitin sitten ystävällisesti perheelleni, että mä en sitten ole aamun jälkeen syönyt mitään, että aivan jäätävä nälkä ja pinna TODELLA kireellä, et ei sit mitään ylimäärästä pälinää pliis!!

No mitä tekee molemmat, mies ja lapsi?! Päläpäläpäläpälä-arvaa mitä-et ikinä usko- päläpäläpälä-sit se sano sillai ja päläpäläpälä.
Puhuivat parhaimmillaan jopa päällekkäin.

Sit mulla kuulu päästä sellanen pikkiriikkinen PIMMMM ja karjasin et olkaa nyt #&%/%(# vieköön hetki hiljaa!! Mun on pakko saada ruokaa ennenkun pystyn kommunikoimaan teidän kanssa.... :ashamed:
Siitä ne sit lähti pihahommiin ja nyt on kaikilla paha mieli... :ashamed:

Mies väittää et mä oon maailman ainoa ihminen jolla hitsaa heti kiinni kun on nälkä tai jos joku tulee selvittään heti heräämisen jälkeen jotain...? :ashamed:
OLENKO?

 

Et oo :hug:

 

Minä oon hirviö jos mulla on nälkä. Silloin ei kiinnosta yhtään mikään ja ärsyttää tasan kaikki. Ei sille voi mitään muuta ku syödä ja odottaa, että olo helpottaa - ja helpottaahan se.
:hug:

 

Et ole!!! Mä oon nälkäisenä ihan hirviö, samoin väsyneenä, mutta se väsymys tulee yleensä vasta illalla tai sit päiväaikaan jos on mittavammin univelkaa. Mies on se aamuäreä, tosin se on niin pihallakin ekan puoli tuntia heräämisestä että ei kyllä edes kannata yrittää kommunikoida kun ei siitä ole mitään apua...

 

"Älä sure, ota keksi." :hug:

Meil on lähes koko suku samanlaisia, joten et todellakaan ole ainoa. Pinna palaa jos ei saa ruokaa just oikeella hetkellä ja aamusin ei tarvi tulla puhumaan ennen ekaa kahvikupillista.

 

Muhun pätee myös toi nälkä homma. Jos haluaa lähestyä nälkäistä minua, kannattaa se tehdä ruokalautanen kädessä.

 

Mun äiti usein naureskelee et oon ihankun isäni, et ei tosiaan kannata lähestyä ilman ruokaa jos ollaan nälkäisiä...
Äiti onkin oppinut jo et jos soittaa mulle ja vaan urahdan puhelimeen, niin sanoo et mee syömään ja soitellaan sitten
Mut mun mies ei näiden 7vuodenkaan aikana oo sitä tajunnu, inttää vaan vastaan et "ei kukaan voi olla tommonen" ja törkkii jatkuvasti kepillä jäätä... Ja sit suuttuu kun mulla palaa käpy.
Lapsikin tietää et aamusin ei kannata alkaa selvittään vaan antaa mun keräillä itteni ennenkun avaa sanaisen arkkunsa..

 

Mies väittää et mä oon maailman ainoa ihminen jolla hitsaa heti kiinni kun on nälkä tai jos joku tulee selvittään heti heräämisen jälkeen jotain...? :ashamed:
OLENKO?

Et ole. Olen samanlainen. Kun nälkä pääsee liian kovaksi, alkaa raivo kasautua sisällä. Ja se kasvaa jokaisesta asiasta. Esim. kun yrittää sitten viimein laittaa sitä ruokaa itselleen, niin kaikki asiat keittiössä alkavat vituttaa, ja pahasti. Se raihvo kehkeytyy kaikesta ihan olemattomasta: veden hitaasta kiehumisesta, väärän kokoisesta kauhasta, ärsyttävän mallisesta kattilasta. KAIKKI alkaa vituttaa, niin tavarat, asiat kuin ihmisetkin.

 

Vartin hiljaisuus.

Se pelastaa paljon.

Mulle ei tarvitse puhua mitään varttiin, kun kotiudun (koulusta, töistä, kauppareissulta). Ja kun siivoan, kannattaa olla hiljaa myös.

Mun poika taas on "hyvä ruoka, parempi mieli"- sorttia. Se kilahtaa vain nälkäisenä.

 

Mä oon aamusin kun persiisiin ammuttu karhu, onneks anoppi sai miehen opetettua jo aikaa sit sen ettei just heränneelle naiselle kannata puhua oikeestaan mitään jos välttää voi