Mua säälittää kaikki teinivanhemmat.:(

itse tänään säälin vatsassa olevaa vauvaa kun näin yli 40 vuotiaan raskaana olevan naisen... argh..

 

No en ollut ihan teiniäiti kun sain lapseni (20v.) mutta kyllä minusta on ihan mukavaa että lapseni on jo aikuinen kun olen itse vasta 40-vuotias. En millään jaksaisi teini-ikäisten kansa taistelua enää viisikymppisenä. Mä en ymmärrä taas niitä jotka haluavat tehdä iltatähden nelikymppisenä....

 

Mulla useampi kaveri, jotka saaneet ekan lapsensa siinä n. 16-vuotiaana. Ei heissä ole mitään säälimistä. Jotkut jo yli 30v ja edelleen saavat lapsia, saman miehen kanssa.

Mistä te oikein löydätte näitä useampia alle 20-vuotiaina lapsen saaneita? Tilastojen mukaan alle 1% alle 20-vuotiaista naisista on saanut lapsen.

Tilastokeskus -

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2009 kaikkiaan 164 053 iältään 15-19-vuotiasta naista. Näistä 162 600 oli lapsettomia. Yhden lapsen äitejä oli 1369. Kahden lapsen äitejä oli 80 ja kolmen lapsen äitejä 4.

 

Ei 40 vuotias vielä vanha ole, eikä 50 vuotias. Eläke-ikäkin koittaa vasta n.65 vuotiaana, moni nainen tekee sitä ennen työkseen raskasta hoitoalan työtä. Sehän on lepoa, jäädä kotiin vauvaa hoitamaan 40 vuotiaana. Talouselämä alkaa olla hyvässä balansissa ja pahin menovaihe on takana, on aikaa jäädä rauhassa kotiin vauvaa hoitamaan. Itsellä kokemusta äitiydestä niin alle 20v kuin n. 40v.

 

itse tänään säälin vatsassa olevaa vauvaa kun näin yli 40 vuotiaan raskaana olevan naisen... argh..

No sittenhän minulla riittää säälijöitä, kun ensimmäisen sain alle 18 vuotiaana ja viimeisen 40 vuotiaana Voi teitä, toivottavasti elämä opettaa.

 

[QUOTE="vieras";24066129]No sittenhän minulla riittää säälijöitä, kun ensimmäisen sain alle 18 vuotiaana ja viimeisen 40 vuotiaana Voi teitä, toivottavasti elämä opettaa.[/QUOTE]

17 v pidin 28vuotiaita toooosi vanhana. Yli 20v minulla oli eka ikäkriisi. 30 luulin, että elämä on pian ohi, elämä alkoikin vasta 34v Nyt 40v, minusta vasta 80v on vanha. Tunnen monta liki 70v "nuorta".

Nämä 40v äitiyttä kauhistelevat, odottakaas vaan kun itse täytätte 40v.. olo on sama kuin 30 v tai 20v. Ei tunnu sen vanhemmalle, viisautta vain on tullut

 

Mun mielestä harva 15-vuotias on kypsä edes seksiin - saati sitten vanhemmaksi.

 

Mä en kenenkään säälejä oo tarttenut
Hyvin olen jaksanut hoitaa lapsiani ja "uhrata" nuoruuteni...
Taloudellisia ongelmia ei ole ollut ja en ole ikinä katunut sitä,että olen nuorena saanut lapsia.

Niin ja olin 16 v. kun aloin ensimmäistä odottaa,kerkesin tosin 17 v. täyttää ennen kuin tyttö syntyi..

Katsoin profiilisi. Ehkä kuitenkin tarvitsisit sääliä, vaikket sitä itse huomaakaan. Jos olisin karaoke-emäntä niin en kokisi, että talouteni olisi turvattu.

 

Älä turhaan sääli, sain esikoiseni 16vuotiaana, nyt minulla on kaksi lasta (2v poika ja 7kk tyttö)
Energiaa on yllinkyllin touhuta lasten kanssa, päivääkään en pois vaihtaisi.. Nyt olen siis 18v. Enemmän säälittää se kun n.40v äidit kuvittelevat jollain ihmeen tavalla olevansa parempia äitejä, ja katsovat kaupassa halveksuen lapsiani ja minua kun vastaan tulee.. Neuvolassa minua on kehuttu usein siitä kuinka hyvä äiti olen, ja ovat myöntäneet että ensin ajattelivat että kuinka pärjään lapsien kanssa.. Turhaan murehtivat

 

Katsoin profiilisi. Ehkä kuitenkin tarvitsisit sääliä, vaikket sitä itse huomaakaan. Jos olisin karaoke-emäntä niin en kokisi, että talouteni olisi turvattu.

Mä teen karaoke hommia vain keikkahommina..mulla on myös vakkari työ ravintolassa..

 

itse tänään säälin vatsassa olevaa vauvaa kun näin yli 40 vuotiaan raskaana olevan naisen... argh..

Miksi?

 

Älä turhaan sääli, sain esikoiseni 16vuotiaana, nyt minulla on kaksi lasta (2v poika ja 7kk tyttö)
Energiaa on yllinkyllin touhuta lasten kanssa, päivääkään en pois vaihtaisi.. Nyt olen siis 18v. Enemmän säälittää se kun n.40v äidit kuvittelevat jollain ihmeen tavalla olevansa parempia äitejä, ja katsovat kaupassa halveksuen lapsiani ja minua kun vastaan tulee.. Neuvolassa minua on kehuttu usein siitä kuinka hyvä äiti olen, ja ovat myöntäneet että ensin ajattelivat että kuinka pärjään lapsien kanssa.. Turhaan murehtivat

Ahaa, ihanaa kun saa paskaa niskaan jos sattuu olemaan 40v ja vieläpä äiti No tuletpa itse kokemaan saman parinkymmenen vuoden päästä. Kuuntelet, kuinka kaksikymppiset pitävät sinua itserakkaana halveksujana Oletkos varma, ettei ne vastaantulevat lapsettomat 25 vuotiaatkin halveksi teitä, vai onko vika vain meissä nelikymppisissä äideissä ?

 

[QUOTE="Hyrrä";24063378]Mä tiedän erään tapauksen jossa teinityttö pamahti paksuksi. Nyt sen tytön äiti hoitaa lapsenlastaan kun tyttö hyörii kylillä viikonloput entiseen malliin... [/QUOTE]

Minä myös kuulin yhden tämän suuntaisen tapauksen.. tosin en tiedä kenen hoteissa lapsi nykyään on, mutta en usko kummankaan vanhemmista parantaneen tapojaan. Toki se on mahdollista, mutta sen verran kun tätä äitiä ala-ja yläasteilla tunsin niin tiedän että ei sitä ainakaan koulu kiinnostanut, vaan ihan muut jutut... samaa vikaa isässäkin vissiin.

Mutta, jos pystyy oikeasti olemaan hyvä äiti(/isä) lapselleen, niin mikäs siinä. Vaikka kyllä mua jollain tapaa vähän suretti/ihmetytti/tms. yksikin tapaus, jossa äiti tuli raskaaks joskus yläasteen loppuessa (no ei sillä ainakaan ammattia vielä ollut), ja miehen lähtiessä armeijaan sillä oli kaks pientä lasta (toinen taisi olla vuoden tai toinen 2?) hoidettavanaan... tai sillain mietti sillon että mitenköhän se jaksaa. Mutta ihan hyvin ne vissiin selvisivät sitte kuitenkin.

 

Minä en mielestäni katso halveksuen yhtään ketään. Tässä iässä on vieläpä aika vaikea sanoa, kuka on 18-vuotias ja kuka 28-vee. Välillä menee kovastikin vikaan. Mutta mikä oikeus teillä nuorilla äideillä on kaataa meidän niskaamme? Onko se teiltä pois, jos nelikymppinenkin jaksaa pienen lapsen kanssa?

 

aina sanotaan että nuorena jaksaa. niin jaksaa mutta minun mielestäni silloin kuuluu jaksaa tehdä jotain ihan muuta kuin perustaa perhettä! ja tarkoitan tällä siis oikesti niitä teinejä alaikäisiä nuoria. kyllä niitä lapsia ehtii tehdä ja sitä perhe-elämää ehtii elää vähän myöhemminkin kuin heti kun on oppinut mitä niillä sukuelimillä voi tehdä.

 

[QUOTE="aapee";24066580]aina sanotaan että nuorena jaksaa. niin jaksaa mutta minun mielestäni silloin kuuluu jaksaa tehdä jotain ihan muuta kuin perustaa perhettä! .[/QUOTE]

Toki. Mutta itse olen saanut nauttia matkustelusta, ollaan asuttu ulkomailla, on opiskeltu. Koettu, nähty ja eletty täysillä..lasten kanssa.
Sekä minä että puolisoni ollaan oltu vapaita menemään myös omia menojamme mutta aika pitkälti ollaan tykätty tehdä asioita nelisteen muksujen kanssa.
Ainahan sitä joskus tulee piipahdettua baareissa, festareilla tms. ilman lapsia mutta eiköhän useimmat perheelliset ikään katsomatta välillä vie lapset yökylään.

Enkä siis siltikään julista teiniäitiyden paremmuutta mutta haluan kertoa oman onnellisen "tarinani".

 

Mä en kenenkään säälejä oo tarttenut
Hyvin olen jaksanut hoitaa lapsiani ja "uhrata" nuoruuteni...
Taloudellisia ongelmia ei ole ollut ja en ole ikinä katunut sitä,että olen nuorena saanut lapsia.

Niin ja olin 16 v. kun aloin ensimmäistä odottaa,kerkesin tosin 17 v. täyttää ennen kuin tyttö syntyi..

jos ei ole taloudesta tarvinnut huolehtia 17-vuotiaana olet ilmeisesti elänyt joko perheen tai miehen tai miehen perheen rahoilla?

se ei kerro mielestäni kovin vahvasta itsenäisestä pohjasta vanhemmuudelle.

 

Onhan niitä hyvinkin pärjääviä teiniäitejä, mutta kyllä ensimmäinen ajatus on että "mitähän tuosta tulee" kun alta 20-kymppisen äidin näkee. Tähän syynä ihan se, että työn kautta on tullut nähtyä mikä siihen teiniäitiyteen useimmiten ajaa. Ei suinkaan se että oltaisiin ikätovereihin nähden jotenkin niin hirveän kypsiä, vaan yleensä juuri päinvastoin. Taustalla usein epävakaat kotiolot, itsekin liian nuorena isäksi ja äidiksi tulleet vanhemmat, lähipiiri joka ei arvosta koulutusta, epäusko omiin mahdollisuuksiin onnistua opinnoissa ja työelämässä. Lapsia hankitaan koska halutaan ehdotonta rakkautta edes joltakulta koska kotona ei rakasteta. Koska ei ole opiskelupaikkaa eikä tulevaisuudensuunnitelmia ja lapsen tekeminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin olla tekemättä mitään. Koska toivotaan vauvan kautta kaverien ihailua ja kateutta joita ei muilla keinoin saa tai ainakaan usko saavansa. Koska toivotaan lapsen pitävän muuten ehkä heikoissa kantimissa olevan parisuhteen kasassa.

Parhaassa tapauksessa lopputulos on silti ihan hyvä jos sinnikkyyttä riittää, mutta kurjat ovat lähtökohdat teinivanhemmuuteen suurimmalla osalla.

 

Toki. Mutta itse olen saanut nauttia matkustelusta, ollaan asuttu ulkomailla, on opiskeltu. Koettu, nähty ja eletty täysillä..lasten kanssa.
Sekä minä että puolisoni ollaan oltu vapaita menemään myös omia menojamme mutta aika pitkälti ollaan tykätty tehdä asioita nelisteen muksujen kanssa.
Ainahan sitä joskus tulee piipahdettua baareissa, festareilla tms. ilman lapsia mutta eiköhän useimmat perheelliset ikään katsomatta välillä vie lapset yökylään.

Enkä siis siltikään julista teiniäitiyden paremmuutta mutta haluan kertoa oman onnellisen "tarinani".

Kirjoitinkin tossa aikaisemmin että en ylestä, koska on myös näitä hyviä tarinoita.

 

[QUOTE="vieras";24066621]jos ei ole taloudesta tarvinnut huolehtia 17-vuotiaana olet ilmeisesti elänyt joko perheen tai miehen tai miehen perheen rahoilla?

se ei kerro mielestäni kovin vahvasta itsenäisestä pohjasta vanhemmuudelle.[/QUOTE]

lisätään vielä tai valtion rahoilla.

 

[QUOTE="vieras";24066621]jos ei ole taloudesta tarvinnut huolehtia 17-vuotiaana olet ilmeisesti elänyt joko perheen tai miehen tai miehen perheen rahoilla?

se ei kerro mielestäni kovin vahvasta itsenäisestä pohjasta vanhemmuudelle.[/QUOTE]

Kyllä mä olen taloudestani huolehtinut
Eikä ole kenenkään rahoilla tarvinut elää...

Vieläkään en vanhemmiltani ole euroakaan pyytänyt/ottanut rahaa vastaan.
Mieheni teki töitä,kun minä olin kotona lapsen kanssa ( mikä lienee aivan normaalia ),minä jatkoin koulua ja menin töihin,kun tyttäremme täytti kolme...

Minut on myös opetettu säästämään pienestä pitäen..ja töitä olen tehnyt 14 vuotiaasta asti...(kyllä sitä rahaa on säästössä jos ei nuorenakaan kiinnosta kaikkea laittaa kurkusta alas....)
Minut on myös opetettu elämään varojeni mukaisesti...joten ei ole tarvetta ostella "turhuuksia" jne..
Minut on myös opetettu pitämään tuloista ja menoista kirjaa...jotta tiedän missä mennään...

 

[QUOTE="aapee";24066634]Kirjoitinkin tossa aikaisemmin että en ylestä, koska on myös näitä hyviä tarinoita.[/QUOTE]

Kirjoitat kuitenkin aika alentavaan ja vihamieliseen sävyyn, siksi halusin puolustella.
Mutta samoilla linjoilla olen kuitenkin ettei teininä pidä ehdoin tahdoin perhettä perustaa kun se tuntuu olevan niin helvetin vaikeaa ihan kypsilläkin aikuisilla rämpiä lapsiperheen arjessa ja pitkässä parisuhteessa.
Itse olisin ehdottomasti kokenut jääväni tärkeistä asioista paitsi nuoruudessa jos ei oltais matkusteltu ja miehen työn perässä muutettu ulkomaille.

 

[QUOTE="vieras";24066641]lisätään vielä tai valtion rahoilla.[/QUOTE]


Juu ensimmäisestä sain ja saan vieläkin lapsilisän
Toisesta saan myös lapsilisää..
Toisesta olen hakenut kotihoidontukea...jota saan.

Ja olenkin varmaan ainoa äiti joka näistä "etuuksista" "nauttii" ?

 

Kyllä mä olen taloudestani huolehtinut
Eikä ole kenenkään rahoilla tarvinut elää...

Vieläkään en vanhemmiltani ole euroakaan pyytänyt/ottanut rahaa vastaan.
Mieheni teki töitä,kun minä olin kotona lapsen kanssa ( mikä lienee aivan normaalia ),minä jatkoin koulua ja menin töihin,kun tyttäremme täytti kolme...

Minut on myös opetettu säästämään pienestä pitäen..ja töitä olen tehnyt 14 vuotiaasta asti...(kyllä sitä rahaa on säästössä jos ei nuorenakaan kiinnosta kaikkea laittaa kurkusta alas....)
Minut on myös opetettu elämään varojeni mukaisesti...joten ei ole tarvetta ostella "turhuuksia" jne..
Minut on myös opetettu pitämään tuloista ja menoista kirjaa...jotta tiedän missä mennään...

ja tietysti niitä onnistumisia on, en sitä kiellä. mutta koetko ikinä että olisit menettänyt nuoruutesi? siis itse miellän asian näin, että nuorena opiskelu, työnkin teko, matkustelu, ulkona käyminen, seurustelu, harrastaminen ja nämä muut perinteiset jutut on hyvä tehdä kun on vielä "irti" siitä klo 8-16 rutiinista ja pakosta raahautua töihin joka päivä. jos olet jo 14 v aloittanut, koetko koskaan, että olisit halunnut elää huolettomammin hieman vanhemmaksi? työtä kuitenkin ehtii tehdä koko elämän, aina sinne hautaan asti.

 

[QUOTE="vieras";24066699]ja tietysti niitä onnistumisia on, en sitä kiellä. mutta koetko ikinä että olisit menettänyt nuoruutesi? siis itse miellän asian näin, että nuorena opiskelu, työnkin teko, matkustelu, ulkona käyminen, seurustelu, harrastaminen ja nämä muut perinteiset jutut on hyvä tehdä kun on vielä "irti" siitä klo 8-16 rutiinista ja pakosta raahautua töihin joka päivä. jos olet jo 14 v aloittanut, koetko koskaan, että olisit halunnut elää huolettomammin hieman vanhemmaksi? työtä kuitenkin ehtii tehdä koko elämän, aina sinne hautaan asti.[/QUOTE]

Mä en koe menettäneeni mitään...
Kyllä mä olen mennyt nuorena...vaikka olen töitä tehnytkin..
Ja kyllä mä pääsen vieläkin menemään,JOS niin joskus haluan..Harvemmin vain tekee mieli lähteä minnekkään ja jos lähden niin useimmiten selvinpäin karaokea laulamaan tms..
Mä pääsen myös harrastamaan vaikka joka ilta lenkkeilyä ja pari kertaa viikossa salille ja potkunyrkkeilyyn..
Se riittää mulle.
Mä ehdin matkustella ym sitten,kun mun lapset ovat aikuisia..

Tää on mun elämää,enkä vaihtais päivääkään pois siitä.
Enkä sano,että aina olisi ollut helppoa,mutta ei elämä ole ikinä eikä sen kai ole tarkoituskaan olla..
Vaikeudet on tehty voitettaviksi...

Minulle on aivan sama minkä ikäisenä ihmiset tekevät lapsensa,jos vain niistä pystyvät huolehtimaan..Ei ole multa pois jos joku saa lapsen 40 vuotiaana tai jos joku saa lapsen 16 vuotiaana...