Mua vähän ärsyttää yksi lapseton ystäväni..

Hän aina puhuu jostain perhetuttavastaan joka raskaana ollessaan oli niin kipeä ettei voinut tehdä mitään, ystäväni mielestä teeskenteli. Oli kuulemma jatkuvasti myös pois töistä sairauslomalla raskausaikoinaa, koska selkä oli kipeä, kuulemma vaan teeskenteli. Okei, en tunne tätä raskaana ollutta ihmistä, voihan hän valehdella, mutta kun tälle mun ystävälle on vaikea selittää kun OIEKASTI ihmiset voivat mennä heikkoon kuntoon raskaudaikana, varsinkin selkä voi vaivata niin ettei töitä pysty tekemään. Ystäväni kertoo myös ylpeänä muista kavereistaan jotka aivan viimesillään jaksoivat ja pystyivät nostelemaan 20 kilon laatikoita tuosta noin vain, alusta loppuun kunnon fyysistä työtä. Okei, jotkut voivat pystyä, mutta eivät kaikki ja jotkut haluavat olla ehkä vähän varovaisempiakin raskausaikana, olen yrittänyt selittää, mutta raskaus ei ole ystäväni mielestä sairaus, millään tapaa. HUOH! Ystäväni myös "leuhkii" sillä kun hänet ja veljensä on laitettu "suoraan synnäriltä" päiväkotiin, koska hänen vanhempansa olivat tottuneet tekemään työtä.. Okei, ajat ovat olleet erit, mutta kun ystäväni peilaa kaikkea tähän päivään. Miettii tulevaa että jos saa lapsen, hän ehkä vaivoin jaksaa olla sen 9 kk kotona ja pakko on päästä töihin, hän meinaa olla ihan synnytykseen asti töissä, käydä pulauttamassa lapsen ja olla melkein heti valmis töihin... HUOH! Joissain asioissa on niin helppo päättää asioita ja suunnitella kaiken etukäteen, mutta sit kun ne on edessä, voivat asiat olla aivan päälaellaan! Ja pilke silmäkulmassa olen ystävälleni sanonut että no, katsotaan sitten kun saat sen lapsen, pystytkö jättämään sen heti vauvana päiväkotiin, vai olisko sitä kiva kasvattaa kotona vaikka 2 vuotta... Ihan vain tämmöstä purinaa ja purkausta Helpottipas!

 

Mun yksi lapseton kaveri päivitteli kun hänen työkaverinsa on raskaanaollessaan niin huonossa kunnossa koko ajan. Toimistotyötätekevät molemmat, mutta keverini ihmettelee kun tämä työkaverinsa on vähän väliä saikulla (oksentelee kuulemma niin paljon ), selkä kipeä ja ilmeisetsi supistelee. Ja väsynytkin kuulemma on (hyvänen aika sentään) ).
Tämän kaverini mielestä ihmisenhän kuuluisi kukoistaa, voida hyvin, olla energinen juuri siksi että ON raskaana, on ilmeisesti lukenut jostain näin. Kehoitin häntä olemaan kovasti kommentoimatta tämän työkaverinsa tilaa ja vointia, sittenpä vasta näkee ja tietää jos ja kun itse samassa tilanteessa.

 

Kuulostaa oudolta Kaikkea ei välttämättä tajua ennenkuin sen itse kokee. itselläni nyt vasta rv 8 ja olen joutunut viimeisen viikon olemaan sairaslomalla koska olen oksentanut ihan koko aika eli kyllä se vaan näyttää ajavan huonoon kuntoon toisia.

 

Luoja mistä noita ihmisiä sikiää....Tziiz!!!

 

Onpas kaverisi ollut ilkee.. Lapsettomat ei aina tajua, miten monivaiheista on perheellisen elämä.
Joo, mullekki sano yks lapseton, että ostatte talon ja kalliin auton, vaikka iso perhe
meillä.
Sitten valitti että kallista maksella taloo ja autoo.
Oli änkeemässä kyläileen vaikka olimme aamusta lähdössä reissuun ison perheemme kanssa, sanoi ettei yhtään häiritse meitä, puhutaan yö ja sit voitte hyvällä mielellä lähtee.
Sanoin ettei käy.
Sit olimme kerran vuokranneet mökin ja menimme lasten kaa pieneen mökkiin, täti oli levitelly huulipunansa ja vaatteensa pitkin huonetta,millekkään muulle ei riittänytkään sitten tilaa..
Lapsista sanoi että kasvatettava kunnolla että aina pitää totella vanhempia, miksi en ole osannut kasvattaa niin, että aina tottelee.
Sanoin ettei aina helppoa..huoh..toivottavasti osaa kasvattaa hyvin mahdolliset tulevat lapsensa.

 

Ihmisillä tapana haukkua muita ennenkuin on itse samassa tilanteessa... Monessa asiassa sama kaava. haukutaan muita ja sitten huomataan että itsekin valitetaan loppujen lopuksi samasta asiasta. Kyllä me ihmiset ollaan tyhmiä

 

Hmm. Tätä palstaa lukeneena ei naisen välttämättä tarvitse olla edes lapseton ajatellakseen noin.. Siis aika moni ajattelee juuri noin jos ne omat raskaudet on sujuneet ongelmitta ja itse on voinut olla töissä ihan loppuun asti ilman ainuttakaan saikkupäivää.. En tiedä millä sanalla tämmöisiä ihmisiä pitäisi kuvata jotka ei osaa ajatella tilannetta omalle kohdalle..? Siis että oikeasti voikin olla raskaana siinä kunnossa että ei pysty siihen työhön tai elämään normaalisti vaikka raskaus ei varsinaisesti olekaan sairaus..

 

Mun lapseton sisko tiesi kaiken paremmin lapsen kasvatuksesta kuin minä, neljän lapsen äiti, aina siihen asti kunnes sai oman esikkonsa. Ja voi sitä natinaa kun asiat ei nyt menekkään niinkuin hän on suunnitellut!

 

Mun mielestä se just on kummallisinta tässä kun tuo ystäväni ei ole haluamassa edes lasta moneen vuoteen! Silti jaksaa jauhaa tuollaisia... Helppoa se on puhua kun ei ole ymmärrystä oikeasti ja silvusta vaan katselee. Lasten kanssa tämä ystäväni tulee erittäin mainiosti juttuun, jaksaa leikkiä ja temuta lasten kanssa, opettaa aina jotain kivoja uusia asioita ja semmoisia juttuja mistä lapset tykkäävät, loruttaa ja laulattaa Se on ihanaa, mutta sit noi muut jutut, hoijoi...

 

No semmosta. =)

Jotkut on.

 

Pääosin samaa mieltä, mutta kyllä niitäkin ihmisiä löytyy minusta liikaa, joille raskaus on hyvä syy ottaa niin paljon sairauslomaa kuin ikinä vain saavat. Minullekin hoettiin töissä, että sinuna jäisin kyllä sairauslomalle, enkä riskeeraisi mitään, vaikka neuvolan lääkäri oli todennut, että minun supistukseni olivat vaarattomia eivätkä olleet aiheuttaneet mitään muutoksia kohdunkaulassa. Olin raskausaikana sairauslomalla vain silloin kun lääkäri itse sitä suositteli ja synnytin lapseni 4 päivää lasketun ajan jälkeen. Jos olisin kinunnut, niin olisin varmaan saanut enemmän sairauslomaa niiden muutaman viikon lisäksi kun kaikenlaisia oireita oli, mutta minulla ei ollut kanttia sellaiseen, vaikka ihan mielellään kotona olisin ollutkin. Jotkut ovat enemmän työihmisiä, mutta ei sen pitäisi överiksikään mennä. Yksi työkaverini oksensi vaikka kuinka monta kertaa päivässä, mutta sinniteli töissä. Minä en olisi jaksanut sellaista.

 

tästä nyt joku suuttuu, mutta on oikeasti niitäkin jotka saikuttaa ihan vaan siks kun raskaana se on niin helppoa... ja raskaushan ei ole mikään sairaus, pelkästään raskauden takia ei sairaslomaa saa vaikka jotkut niin luulevatkin. terv. terkkarissa töissä ja niitä saikulomaa hakevia usein näkevä.

 

Hmm. Tätä palstaa lukeneena ei naisen välttämättä tarvitse olla edes lapseton ajatellakseen noin.. Siis aika moni ajattelee juuri noin jos ne omat raskaudet on sujuneet ongelmitta ja itse on voinut olla töissä ihan loppuun asti ilman ainuttakaan saikkupäivää.. En tiedä millä sanalla tämmöisiä ihmisiä pitäisi kuvata jotka ei osaa ajatella tilannetta omalle kohdalle..? Siis että oikeasti voikin olla raskaana siinä kunnossa että ei pysty siihen työhön tai elämään normaalisti vaikka raskaus ei varsinaisesti olekaan sairaus..

Noh..joudun tunnustaa että hieman ihmettelen kyllä sitä, että monet työkaverit heti plussattuaan alkavat valittaa sitä sun tätä ja ovat yhtenään saikulla.

Kyllä muakin välillä väsytti ja kolotti, mutta töissä jaksoin loppuun asti. Kun mun lapsi oli raskausaikanani sairas (yli 10 vuotias, josta ei saanut enää palkallista lomaa) niin jäin sitten palkattomalle. Eräs myös raskaana oleva työkaverini ihmetteli "tyhmyyttäni" kun en mennyt lääkärille valittamaan jotain "raskausvaivaa" ja saanut sillä livulla jäädä kotiin hoitamaan kipeää lasta. Ei sopinut mun omalletunnolle!

 

raskaus on niiin oma maailmansa, ei siitä voi oikeasti tietää mitään millaista se on ennen kuin itse kokee sen. Ja jokainenhan sen kokee siltikin erilailla..

tuli mieleen kans yks lapseton tuttu, joka kerran jossain isoon ääneen kertoi kaveristaan joka oli synnytyksen jälkeen laihtunut 20kg, ja kertonut syyksi imetyksen. Tuttu naureskeli että juu, sillähän sitä laihtuukin, hehhehhee..

tietämättömyyttä vaan.

 

tästä nyt joku suuttuu, mutta on oikeasti niitäkin jotka saikuttaa ihan vaan siks kun raskaana se on niin helppoa... ja raskaushan ei ole mikään sairaus, pelkästään raskauden takia ei sairaslomaa saa vaikka jotkut niin luulevatkin. terv. terkkarissa töissä ja niitä saikulomaa hakevia usein näkevä.

Kyllä minäkin tiedän että se on helppoa ja ihan varmasti näitä ihmisiä on, mutta mun mielestä ne asiat on jokaisen henk. koht. asioita. Joku voi olla huvikseen saikulla raskausaikana ja joku ihan oikeasti aiheesta saikulla raskausaikana, mutta silti, jokainen tekee oman työnsä ja on siitä saikulla silloin kun on.

 

......
Juuh.. ja toiset kuvittelee vielä kun vauva on syntynyt, että jokaisen lapsen kanssa voi lähteä suoraan synnäriltä 10 tunnin ajomatkalle Leville ja takaisin, koska meidän Errrrkki oli niin ihana vauva.
Toisten vauvat ei ole samanlaisia, eikä lapset eikä raskaudet.
Tän kun kaikki älyäis, niin älyäisivät että ollan ihan yksilöitä jokainen.

 

raskaus on niiin oma maailmansa, ei siitä voi oikeasti tietää mitään millaista se on ennen kuin itse kokee sen. Ja jokainenhan sen kokee siltikin erilailla..

tuli mieleen kans yks lapseton tuttu, joka kerran jossain isoon ääneen kertoi kaveristaan joka oli synnytyksen jälkeen laihtunut 20kg, ja kertonut syyksi imetyksen. Tuttu naureskeli että juu, sillähän sitä laihtuukin, hehhehhee..

tietämättömyyttä vaan.

Tästä tietämättömyydestä mieleeni tuli, että tämä minun ystäväni suureen ääneen on sitäkin mainostanut kuinka HEIDÄN SUVUSSAAN kukaan ei saa raskausarpia... Ihan kuin sekin noin meinisi..

Mutta sitten tämmöstä pohdiskelin että mua vähän pelottaa tämän ystävän puolesta jo valmiiksi, että jos hän joskus sattuukin sen lapsen haluamaan ja hänen raskausaikansa olisikin vaikka ihan kauhea! Siis että joutuisi olemaan pois töistä, vaikka sairaalassa makaamassa puolet raskausajasta tai jotain.. Hirvittää toisaalta kun toinen luulee olevansa niin rautainen ja uskottelee itselleen kaikkea, mutta jos niin ei sitten käykkään... Voihan sitä pikkaisen masentua kun huomaa ettei olekaan niin täyttä rautaa :/

 

Hmm. Tätä palstaa lukeneena ei naisen välttämättä tarvitse olla edes lapseton ajatellakseen noin.. Siis aika moni ajattelee juuri noin jos ne omat raskaudet on sujuneet ongelmitta ja itse on voinut olla töissä ihan loppuun asti ilman ainuttakaan saikkupäivää.. En tiedä millä sanalla tämmöisiä ihmisiä pitäisi kuvata jotka ei osaa ajatella tilannetta omalle kohdalle..? Siis että oikeasti voikin olla raskaana siinä kunnossa että ei pysty siihen työhön tai elämään normaalisti vaikka raskaus ei varsinaisesti olekaan sairaus..

Noh..joudun tunnustaa että hieman ihmettelen kyllä sitä, että monet työkaverit heti plussattuaan alkavat valittaa sitä sun tätä ja ovat yhtenään saikulla.

Kyllä muakin välillä väsytti ja kolotti, mutta töissä jaksoin loppuun asti. Kun mun lapsi oli raskausaikanani sairas (yli 10 vuotias, josta ei saanut enää palkallista lomaa) niin jäin sitten palkattomalle. Eräs myös raskaana oleva työkaverini ihmetteli "tyhmyyttäni" kun en mennyt lääkärille valittamaan jotain "raskausvaivaa" ja saanut sillä livulla jäädä kotiin hoitamaan kipeää lasta. Ei sopinut mun omalletunnolle!

Ja kuka sinut tyhmyydestä palkitsi..

 

tästä nyt joku suuttuu, mutta on oikeasti niitäkin jotka saikuttaa ihan vaan siks kun raskaana se on niin helppoa... ja raskaushan ei ole mikään sairaus, pelkästään raskauden takia ei sairaslomaa saa vaikka jotkut niin luulevatkin. terv. terkkarissa töissä ja niitä saikulomaa hakevia usein näkevä.

Peesi.

Enkä tarkoita arvostella niitä, jotka ihan oikeasti tarvitsevat saikkua, mutta kun valitettavasti näkee niin paljon muitakin. Esim. kaverin äippäloma alkoi syyskuun alusta ja kertoi heti alkuraskaudesta ottaneensa kesäloman kesäkuuksi (kun jaksaa vielä reissata ja liikkua). Kun kysyin, että miksei halunnut lomaa elokuulle siten, että olisi jäänyt lomalta suoraan äippälomalle, niin kaveri vastasi (siis helmikuussa) hakevansa elokuun saikkua vaikka "ennenaikaisten supistusten vuoksi". Sillä tavalla saa kuulemma olla lähes koko kesän kotona

 

Itselleni raskaus aika oli helppo ja "kukoistin", mutta hyvin tajuan, että kaikilla ei ole näin. Ehkä ärsyttää sellaiset jotka valittaa muutenkin joka kivusta niin raskaana jos ovat niin ei tiedä onko tosi vai samaa ruikutusta.

 

Se olisi hienoa jos joskus tulisi vaikka joku sellainen lehtijuttu mikä kertoisi myös raskauden varjopuolista. Saisi sellaiset (ja ehkä vähän minunkinlaiset) lapsettomat ihmiset (ja mahdollisesti miehet) avaamaan silmiään ja ajattelemaan asiaa.

Ainakin tämä aihe sai näkemään jutun uudessa valossa.

 

ehkä tässä voi olla sellanenkin puoli että toiset kestää kipua enemmän kuin toiset. esim, ne joilla kivuliaat menkat ja migreeni. he ovat" tottuneet" kipuihin ja sietävät ehkä enemmän raskauden tuomia kolotuksia. mulla itselläni on kaksi tytärtä joista toinen juuri ei kestä pientäkään naarmua tai kolotusta. ollaan jo suurinpiirtein kuolemaa tekemässä, "rinsessa". toinen taas ei itke vaikka kuinka saa muksuja ja kopsuja, "duudsoni".

 

se voi kaveris mieli muuttua kun kokee itse raskauden ja äitiyden yleensä lapsettomilla on just oikeet mielipiteet

 

Ihan sama miten kaverisi äiti on toiminut, mutta nykyään ei ole oikeutta kunnalliseen päivähoitoon kuin vasta sitten kun vanhempainvapaat on loppu, eli jotakuinkin silloin kun lapsi on 9kk ikäinen. Jos sitä ennen aikoo töihin mennä on itse hankittava ja kustannettava hoitaja lapselle.

 

Mun raskaus meni todella hyvin, alkuraskauden väsymyksen ja lievän (en oksentanut kertaakaan) pahoinvoinnin jälkeen kukoistin, juuri kuten ap:n kaveri oli jostakin lukenut. Ei tullut raskausarpia (ainakaan vatsaan ) ja viikolla 39 juoksin vielä busseja kiinni ja kannoin muuttolaatikoitani.

Mutta kyllä mäkin sen tiedän, ettei se aina mene niin. On niitä joilla pahoinvointi kestää loppuun asti, supistelee rv 20 asti pahaenteisesti, on raskausmyrkytyksiä ja selkä kipeänä. Mä itseasiassa yllätyin miten hyvin raskaus mulla sujui.