Muistatteko millaista on olla lapsi?

Mä oon useasti pohtinut, että miten joku ei voi muistaa millaista on olla lapsi.. Mun mielestä on käsittämätöntä että sellaisia ihmisiä on. Eivätkö nämä ihmiset ole sitten eläneet lapsuuttaan lapsena, vaan "pienenä aikuisena" tai jotain?

 

En oikeastaan muista. Jossain vaiheessa vaan unohdin. Ehkä joskus selviää, miksi.

 

Mä muistan lapsuudesta lähinnä pieniä pätkiä sieltä täältä ja joitain tunteita, joita liittyi kodin ilmapiiriin ja tiettyihin asioihin.
Ja muistan lapsuuden lähiökaveripiirin, mitä leikittiin yms. Mutta en mä varsinaisesti muista millaista oli olla lapsi?

 

Muistan, oikeastaan hyvin tarkastikin. Yritän ajatella sitä paljon, jotta osaisin ajatella pienenkin lapsen näkökulmasta ja ymmärtää paremmin lapsiani. Muistan eri ikäkausienkin ajatukset ja sen miltä mikäkin kohtelu tuntui ja analysoin miten se vaikutti ja kannattaako käyttää ko keinoja jne. Toivottavasti en koskaan unohda se helpottaa minusta äitinä, tätinä, siskona ja serkkuna oloa kun lapsia ovat.

 

Minäkin usein pohdin miksi aikuiset eivät muista millaista on olla lapsi. Olisi lapsillakin helpompaa jos aikuinen tajuaisi lapsen maailmaa paremmin. Itse muistan noin 3-vuotiaasta alkaen asioita ja tapahtumia sekä tunteita ym. hyvinkin selkeästi. Muistan todella hyvin ko. asioita verrattuna esim. samanikäisiin aikuisiin kavereihin verrattuna. En tiedä miksi...

 

Muistan kyllä. Olen itsekin miettinyt miten jotkut ei muista ala-aste ajoistakaan oikein mitään.

 

Muistan, oikeastaan hyvin tarkastikin. Yritän ajatella sitä paljon, jotta osaisin ajatella pienenkin lapsen näkökulmasta ja ymmärtää paremmin lapsiani. Muistan eri ikäkausienkin ajatukset ja sen miltä mikäkin kohtelu tuntui ja analysoin miten se vaikutti ja kannattaako käyttää ko keinoja jne. Toivottavasti en koskaan unohda se helpottaa minusta äitinä, tätinä, siskona ja serkkuna oloa kun lapsia ovat.

Samaa mieltä! Käytän tätä ajattelua lähes päivittäin lapseni vuoksi

 

Muistan tarkalleen hajuja, makuja, ääniä, tunteita ja näkymiä noin 2-vuotiaasta. Tärkein syy lienee se, että meille äiti jatkuvasti, koko lapsuuden ajan puhua pälätti minulle "muistatkos kun aamulla, kun eilen, silloin kun serkku tuli kylään, muistatkos sen pallon jonka löysit..."

 

Muistan. Olin aika arka lapsi. Muistan, miltä tuntui, kun jossain tilanteessa hävetti tai pelotti. Muistan toki positiivisiakin asioita ja tunteita .

 

Oi muistan toki siksihän olenkin kuin elementissäni esim töissä, saan siis maksun siitä että heittäydyn leikkiin täysillä.
Eikä siitä lapsellisuudesta haittaa ole kotonakaan. Viimeksi tänään pääsin täysillä leikkimään tytön kanssa jäällä.

 

Muistan. Mies taas ei muista. Ehkä se siis onkin niin kylmä, kova ja haluaa heilua piiskan kanssa.

 

Muistan, oikeastaan hyvin tarkastikin. Yritän ajatella sitä paljon, jotta osaisin ajatella pienenkin lapsen näkökulmasta ja ymmärtää paremmin lapsiani. Muistan eri ikäkausienkin ajatukset ja sen miltä mikäkin kohtelu tuntui ja analysoin miten se vaikutti ja kannattaako käyttää ko keinoja jne. Toivottavasti en koskaan unohda se helpottaa minusta äitinä, tätinä, siskona ja serkkuna oloa kun lapsia ovat.

No siis, mulla on aika sama juttu.

En sinäänsä muista tapahtumia mutta muistan miltä millainenkin kohtelu tuntui, miten vaikeaa oli välillä käsittää jotain asiaa ja miten ihanaa oli kun joku selitti sen minulle juurta jaksain eikä vaan olettanut mun käsittävän. ym.

Mä kyllä välillä mietin että toisaalta on kyllä vähän taakkakin se, että muistaa ja analysoi niin paljon..