Muistokirjat johon kirjoiteltiin värssyjä ja liimailtiin kiiltokuvia. Muistatteko niitä, 60-luvulla syntyneet?

  • Viestiketjun aloittaja "vierailija"
  • Ensimmäinen viesti
"vierailija"
Oliko sinulla sellaista? Niitä ei tehty tavallisista ruutuvihkoista, vaan kirjakaupoissa myytiin tällaisia kirjoja joissa luki kannessa "muistoja" tms.
Sitten niitä kierrätettiin kavereilla, sukulaisilla, opettajillakin. Jokainen kirjoitti sinne jonkun "muistovärssyn" ja liimasi kiiltokuvan. Joku piirsi kuviakin, jos viitsi ja osasi.

Muistan vielä joitakin niistä runoista ulkoa. Aikuiset yleensä kirjoittivat tämäntapaisia:

"Viel on sulla leikin aika, aika armas lapsuuden. Sulle loistaa taivaan tähdet, siintää saaret satujen"
"Kevät kukkia kylvää sun tielles, elo eessäsi hymyilee. Oi säilytä lapsenmieles, vaik´vuodet ne vaihtelee"

Me lapset taas kirjoittelimme toisillemme tällaisia:

"Kun ruusu kuihtuu niin hoida liljaa, kun äiti suuttuu niin ole hiljaa!"
"Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on taskussa avain ja lukko. Sillä se sitoo ystävät yhteen, niinkuin maamies pellolla lyhteen"
"Ole aina iloisella päällä, niinkuin kissa liukkahalla jäällä"

Harmi, että oma kirjani on hukkunut. Tuli vaan mieleeni tämä, kun kävin siskollani ja lueskelimme hänen muistokirjaansa. Siinä oli minunkin kirjoittamani värssy ja olin liimannut siihen kiiltokuvan, jossa oli kana ja tipuja :)
 
"Tupuna"
Mulla on tallella vielä. Luenpas sulle muutaman kauniin värssyn.

Kun sinä Tupuna ukkelin otat,
niin ota oikein reilu.
Ettei se sitten elämän varrella
sinne tänne heilu.
O
Lehmän paska lepikossa
ompi haisevainen.
Sinä hyvä Tupuna
olet samanlainen.
O
Sun ystäväsi armaasi,
mä aina olla tahtoisin.
En koskaan olla tahtoisi
sulle uskoton ja petturi.
Murhe murtais mieleni,
jos kuolo sinut korjaisi.
Jos aina oisit luonani,
se oisi ainoo iloni.

Jos et ystävä olekaan,
lue jokatoinen rivi vaan.
O
Kun kuljet metsätietä,
niin älä kompastu.
Jos näät sä Timon siellä,
niin älä rakastu.
O
Sinä muistoa minulta pyysit,
mitä muistoksi antaisin?
Pidä muistona Timo S.,
se on muistoista parahin.

Onko yhtään tuttua?
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Olen 70-luvulla syntynyt. Kiiltokuvia ei liimattu, mutta runoja kirjoiteltiin. :)

Kolme sanaa sinulle:eek:le ystävä minulle.

Jos olisi joki ja joen yli silta, niin kävisin sua katsomassa (vaikka?) joka ilta.

Kukkia siellä, kukkia täällä, N.N se istuu kukkien päällä.

Onnea, onnea, onnea vaan, punainen tupa ja perunamaa.

Onnea ja iloa, monta sataa/ tuhatta kiloa.
 
vierass
MInullakin oli, mutta sitten löysin äidin värssykirjoja sota-ajalta.

Tässäpä sota-ajan pikkutyttöjen muistovärssyjä:

Ruusu kasvoi rannalla kosken pauhinassa,
uskollista ystävää on vähän maailmassa.

Uhraa intos isänmaalle
Uhraa voimas viimeinen
Anna sydän Jumalalle
Puhdas nuori lämpöinen

Etsi aina maailmassa kaunista ja hyvää,
että pieni sydämesi kantaisi kultajyvää.

Me oudot ennen olimme,
vaan hiljaa tutuiks tulimme.
Vaan muistakaamme toisiamme läpi elämän.

Kun kuulin käen kukkuvan,
niin luulin Mirkun nukkuvan,
helmassa Jeesuksen.

Muistelen sua kuni ulpukkaa
joka rannalla kaihoten kasvaa,
jota vieno tuulonen tuudittaa
ja laineet hellin kastaa.

Kevät armainen
sä pieni, reipas tyttönen
missä liikutkaan
on riemu valloillaan.

Upeita kiiltokuvia ja kaunis painatus.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
"Tupuna"
MInullakin oli, mutta sitten löysin äidin värssykirjoja sota-ajalta.

Tässäpä sota-ajan pikkutyttöjen muistovärssyjä:

Ruusu kasvoi rannalla kosken pauhinassa,
uskollista ystävää on vähän maailmassa.

Uhraa intos isänmaalle
Uhraa voimas viimeinen
Anna sydän Jumalalle
Puhdas nuori lämpöinen

Etsi aina maailmassa kaunista ja hyvää,
että pieni sydämesi kantaisi kultajyvää.

Me oudot ennen olimme,
vaan hiljaa tutuiks tulimme.
Vaan muistakaamme toisiamme läpi elämän.

Kun kuulin käen kukkuvan,
niin luulin Mirkun nukkuvan,
helmassa Jeesuksen.

Muistelen sua kuni ulpukkaa
joka rannalla kaihoten kasvaa,
jota vieno tuulonen tuudittaa
ja laineet hellin kastaa.

Kevät armainen
sä pieni, reipas tyttönen
missä liikutkaan
on riemu valloillaan.

Upeita kiiltokuvia ja kaunis painatus.
.
 
"vieras."
Liisa pieni pikkuinen,
isän äidin pulu;
ota aina pitkä askel,
ettei kengät kulu

Muistan, etten ollut erityisen ihastunut tästä runosta, jonka sain kirjaani 70-80-lukujen taitteessa.

Vielä 90-luvullakin tytöt kirjoitteli jotain värssyjä ja mietelauseita toisilleen, mutta silloin oli jo "amerikkalaiset päiväkirjat". Siltä ajalta muistan nämä:

Et sinä mikään ruusu ole, mutta kukkii se perunakin.

Kun poika sinua suutelee
ja äiti ovella huutelee,
niin anna pojan suudella
ja äidin rauhassa huudella.

Sitetn oli se joku missä puhuttiin punaisesta prätkästä ja viivottimen pätkästä?
 
Tällaisia minulla
Olen 70-luvun lopulla syntynyt ja esimerkiksi tällaisia sinne kirjaan kirjoiteltiin:

Kirjoitti kynä
Ohjasi käsi
Muisteli eräs ystäväsi

Pois nyrpeä nenä
Tee kiukulle tenä
Pahan tuulenkin alta
Anna ilolle valta

Poimi maija varovasti
Noita elon ruusuja
Kauneimmankin ruusun alla
Piilee piikki pistävä

Kun vanhuus tulee
ja muisti pettää
Ja ystävistäs et muista ketään
Niin muistokirjan
kun tämän avaat
Minunkin nimeni
Sieltä tavaat

Onni olkoon osanasi
elämäsi retkellä.
Nätti poika vierelläsi
vihkimisen hetkellä.
 

Yhteistyössä