Muita "haastavia" 1,5-vuotiaita???

Millaisia teidän muiten 1,5 -vuotiaat taaperot ovat???

Meidän neidillä ikää 1v 5kk ja on melko "vaativa" tapaus. On kyllä reipas, pirteä ja kova menemään (oppi kävelemään 10,5 kk). Varsinkin muiden lasten seurassa antaa itsestään erittäin reippaan ja seurallisen kuvan. Toki sitä onkin.

Mutta, neiti on myös erittäin vaativa, temperamenttinen ja omaa tahtoa runsaasti omaava. Hoidan tyttöä vielä kotona, joten hän on tottunut roikkumaan hyvin paljon minun kintereilläni. Koko ajan pitäisi pitää hänelle seuraa, jotta saisi olla huomion keskipisteenä. (Osaa toki leikkiä jonkin verran itsekseenkin).

Välillä arki tuntuu liian raskaalta. Hermot menee harva se päivä. Ohessa muuta ongelmakohta meidän arjessa:

*Syöminen:

Tyttö on pienestä pitäen ollut huono syömään. Viimeiset pari kk on ollut yhtä taistelua. Osaa melko hyvin syödä itse, mutta tarvitsee kuitenkin vielä apua. Siitä saa usein melkoiset raivarit. Haluaisi vain ja ainoastaan syödä itse. Myöskään ruokalappua ei saisi laittaa hänelle, se revitään heti pois. Raivostuttavaa taistelua nämä meidän syömiset.

*Rattaissa olo:

Suostuu istumaan rattaissa vain hyvin lyhyen aikaa. Koko ajan pitäisi päästä itse kävelemään. Se ei kuitenkaan ole mahdollista aina, sillä muuten matkanteko kestäisi koko päivän.

*Kaupassa käynti:

Myös yhtä tuskaa. Neiti ei haluaisi istua hetkeään rattaissa. Vapaaksi en halua häntä päästää, sillä katoaisi sen siljän tien. Viimeistään kassalla tulee sellaiset huudot, että saan usein hävetä silmät päästäni.

Listaa voisi jatkaa vielä pitkään...Harmituksen aiheita tuntuu neidillä olevan päivittäin vaikka kuinka. Välillä jaksan kiinnittää tytön huomion muualle, joilloin pahin kiukunpuuska katoaa. Toisinaan en jaksa "temppuilla", joten itku saattaa kestää vartin verran. Viimeistään sitten, kun on rauhoittunut, otan toki syliin.

Neuvolassa sanoi, että tyttö on erittäin temperamenttinen. Yritti samalla lohduttaa, että on ikäisekseen hyvin kehittynyt (pienestä koostaan huolimatta). Eipä paljon lohduta, kun muuten on hyvin vaativa ja hankala.

Löytyykö muita "vaativia" 1,5 -vuotiaita? Mielelläni kuulisin, miten selviätte arjesta ja mikä saa teidät jaksamaan?

Voimia kaikille "haastavien" taaperoiden vanhemmille!!!!

 

vaikea sanoa onko tyttäreni haastava vai normaali mutta tekee nuo kaikki mitä sinunkin lapsi.
viimeiset 2 vkoa on mennyt ihan hullunmyllyksi ja olen todella hukassa "kasvatukseni" kanssa.tyttö on joko hyvällä tai huonolla tuulella ja se määrää täysin tahdin.

meillä ei syö syöttötuolissa juuri mitään, sylissä pitäis saada olla.ruokailee käsin vaikka osaa lusikalla.kaataa maidot pöydälle,heittää ruoat pöydästä.
tuntuu että mitään ruokaa ei mene enää kunnon annosta.närppisi koko päivän pikku annoksi tunnin välein.
jos korotan ääntä niin mikään ei enää suju sen jälkeen!mutta kun en osaa hillitäkään kun kerran niskoittelee urakalla!
huomiota saa mutta sekään ei riitä.haluaisi olla vaan ulkona koko ajan ja kävellä!!!!itsekseen ei enää leiki.

neuvoja vaan tännekin jos jollain on!!!

 

Meillä poika 1 v 9kk ja samoja piirteitä löytyy.... Syöminen on tosi huonoa tällä hetkellä. Syö itse, ei huoli ruokaliinaa, mutta ruoka ei vaan maistu. Jos alkaa kiukutella/pelleillä ruokapöydässä, poistan pöydästä. Ylimääräisiä välipaloja en pahemmin tarjoa, mieluummin tarjoan kunnon ruoan uudelleen, ettei opi siihen että saa herkkuja tilalle jos ei kunnon ruokaa huoli.

Rattaat meillä on ollut jo puoli vuotta pois käytöstä (myyty jo ).

Kaupassa käytän poikaa apulaisena, jos ei ostoskärryissä jaksa istua. Yhdessä käydään valikoimassa esim. leipä ja poika innokkaana kantaa sen kärryihin, jne.

Kotona poika on innokas kattamaan pöytää äidin apulaisena, pesemään perunoita ym. Koitan pitää jaksamiseni rajoissa pojan kiireisenä, jos on kiukuttelevalla tuulella. Ja paljon ulkoilua, kun siellä kerran viihtyy!

Kaikista rasittavinta on kauhea itku aina päiväunilta herättäessä. Millään ei nuku pidempään, mutta kovin itkettää . Aina noin 1/2-1 tunti päikkäreiden jälkeen menee itkeskelyyn ja kiukutteluun....

 

Mun poika on jo vähän vanhempi - kohta 2v. mutta tutulta kuulostaa eli meillä oli samanlaista taistelua talvella, ainakin toisinaan.

Seuranpito: Koita ottaa tyttö mukaan kotihommiin antamalla hänelle pieniä hommia, pykin laittamista, viemistä ja tuomista ja muista kehua kuinka hyvä apulainen hän on. Kun hommat on tehty leiki tytön kanssa lattialla ja palkitse siten myös. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee leikkiseuraa ja jos hän on ainoa lapsi, niin sitten sinun pitää olla se leikkikaveri. Aikuinen voi myös viedä keikkiä eteen päin ja kehittää sitä ja samalla jutella ja puhua lapselle, jolloin lapsen kieli kehittyy. Omaa aikaa on lähinnä sitten silloin kun lapsi nukkuu, muulloin siitä ei kannata edes haaveilla vielä pitkään aikaan.

Syöminen: Anna tytön syödä ainakin alkuruoka itse ja sitten kun väsyy antaa ehkä syöttää tai ainakin auttaa. Jos ei halua ruokalappua unohda se vähäksi aikaa ruokailun alussa ja kun syöminen alkaa sujua, sen voi saada sujautettua paikoilleen. Meillä ainakin tällaiset keinot tepsi hyvin ja nyt ruokalappun saa laittaa heti alussa paikoilleen. Minä en näy järkeä alkaa tappelemaan ruokalapusta ruokapäydässä, koska kuitenkin se että lapsi syö on se pääasia eikä se onko lappu paikoillaan vai ei. Jos lapsi ei anna laittaa lappua paikoilleen, niin näkeehän sen pian miten siinä käy ja vaatteet voi aina pestä.

Rattaissa istuminen: Kannattaa etsiä mielenkiintoista kateltavaa lapselle matkan varrelta ja päästää lapsi vaikka matkan loppuvaiheessa kävelemään, jos se on turvallista ja palkita lapsen jaksaminen näin. Minä laitan pojan valjaisiin kiinni rattaissa, jos nousee vähänkin seisomaan varotusten jälkeen ja saa sitten siinä sätkiä ja huutaa, mutta parille on pakko päästä. Yleensä jo pelkkä varoitus valjaista riittää ja poika istuu loppumatkan kiltisti. Pidemmät rattailut meillä on nyt jääny, koska tiedän ettei poika malta istua, mutta kaupassa on pakko käydä rattailla ja puistoon mennään myös välillä.

Kaupassa käynti: Meillä poika istuu kaupassa kauppakärryissä aika kiltisti, välillä tosin pitäisi olla käsiraudat mukana, ettei koskisi kaikkiin mihin yltää. Kokeileppa laittaa tyttö kärryihin jos viihtyisi niissä paremmin kuin rattaissa.

Anna tytön kiukutella rauhassa pahin kiukkunsa pois, ei se ole pahasta. Jos ei satuta itseään eikä toisia eikä riko paikkoja, niin antaa mennä vaan. Kun kiukku laantuu ota syliin, halikaa ja kokeilkaa uudestaan asiaa joka alkoi kiukuttaa.

Tsemppiä ja jaksamista! :hug:

 

Valitettavasti mullakaan ei ole neuvoja antaa. Mulla poika parin päivän päästä 1v7kk ja kaikkia noita "oireita" löytyy. Paitsi että istuu kyllä syöttötuolissa ja rattaissa. Osaa aika huonosti syödä itse, kiinnostu siitä vasta n. 1kk sitten eikä ole oikein ehtinyt vielä harjotella tarpeeksi. Käsi on useammin lautasella kuin lusikka. Ulkona olis meidänkin herra vaan koko ajan. Hommaa hieman hankaloittaa vielä se että pikkuveli on vähän vajaa puoli vuotias. Että toimintaa riittää täälläpäin.

 

*Syöminen:

meillä syödään paljon ja hyvin ainakin nytten...toki ollut aikoja jolloin menee yksi tai jopa kaksi lusikallista....
joskus oli aika jolloin sain pojan syömään vain kirjojen avulla...ne vaihtu pikku eläimiin ja ne vaihtu autoihin...nyt vuorossa nuppipalapelit. yritän saada sen syömään ite mutta puolessa välissä alkaa kaivata niitä palapelejään ja lakkaa syömästä jos ei niitä anna....ei auta olla antamattakaan...kokeiltu on!

*Rattaissa olo:

meillä taas poika haluaisi koko ajan olla rattaissa ja kävelyllä. leikkikentälläkään ei viihdy kuin muutaman pyllymäki laskun ajan ja sit juoksee rattailleen.....monta kertaa päivässä...

*Kaupassa käynti:

kaupassa käynti on aikas helppoa kun poika tosiaan haluaa olla siellä kärryissa ja rakastaa niitä cittarin autokärryjä....meillä on jopa lähikaupaasakin yhet sellaset!! siellä päristelee ja pyörittää rattia.


muuten kun ollaan lähdössä kauppaan niin saan puoliväkisin kantaa autolle kun haluis vaan lähtee kävelylle tonne tielle jne. sama jos ajattelee että kävelee tuonne postilaatikkoon viemään jotain niin esim tänään se haluskin työntää ruohonleikkuriaan....


purolle se vielä ei ole mennyt kun aina sanotaan että äitin ja isin kans vaan ei yksin...kai sen kohta saan laittaa liekaan kun oppii sinne mennä....


kuitenkin jo mennään kävelylle niin se ei halua kääntyä takaisin ja jos jatkan pitkälle niin saan kantaa sen kotiin...painaa aika paljon ikäisekseen....

sitten meillä ei puhuta joten meillä osotellaan asioita ja sanotaan töö kirkkaalla pojan äänellä ja kun jokaisen vastaantulevan auton näyttää ja ääni muuttuu kimeemmäx jos sille ei vastaa niin hermo on tiukilla...toki ainahan sitä voisi koko tunnin kävelyn aikana hokea auto auto auto moottoripyörä rekka autoautoauto auto auto-................siihenki kyllästyy!!!

odotan innola että se oppii puhumaan ja luultavasti silloun sanon että voi kun se ei olis oppinu puhumaan....


kasvua ikä kaikki!!! :kieh:

 

ANNIKA, sun kirjoitus on just kun mun kirjoittama!!!
Meillä myös tyttö 1,5-vuotias ja melko haastava tapaus myös. Oppi kävelemään 9kk iässä ja sen jälkeen ei olekaan sitten pysähtynyt
Itse pohdiskelen päivittäin samoja asioita kuin sinä; miten selvitä kauppareissuista ja ruokailuista ym...
Meillä neiti osaa olla välillä erittäin huomionhakuinen ja on tietysti huomiota paljon tottunut saamaankin, ainoa lapsi kun on. Raivarit kestävät myös melko kauan välillä.
Mutta siis neuvoja ei ole antaa, paitsi lohdutuksen sana, että sama meno meillä.. Voimia :heart: :heart:

 

Löytyy muita... ikää pojalla melkein 1v9kk ja on hyvin tempperamenttinen tapaus...
Noh syömisessä ei oo ollut ongelmia vasta kun nytten.
On syönyt 1vee asti ite ja nauttinut siitä. mutta nykyään kun näkeekin ruokaa niin huutaa eiei eiei...Miten tuon ikäistä sitten n.s pakottaa syömään,ei oikeastaan mitenkään...
Rattaissa olo menee ihan mukavasti kyllä,paitsi tänää. Linja-autossa nosti kauhean metelin että pois pois,mutta en mä ota pois ettei totu siihen...
Välilä kauppareissuilla annan kävellä niin kauan kun vaan itse nätisti kävelee mutta kun alkaa sähläys menee takaisin istumaan rattaisiin...

Kaikkein parhaiten tän tempperamenntisyyden tässä pojassa näkee siten,kun jotain ei saa periks. Alkaa huuto,hakataan päätä lattiaan,jos otan syliin lyödään revitään äitiä.
Ja tätä huutoa voi kestäää reilu 30minuuttia.
Ja jos heti ei ymmärrä mitä hän haluaa alkaa sama juttu ja mikään ei sitten enää kelpaa..

Noh tämän tekstin perusteella voi olla että poika kuulostaa melko "kiltiltä" tapaukselta..Tai onhan aina silloin kun ei saa noita uhmakkaita raivareita. Väliullä oon ihan hukassa niiden kanssa. Mikään ei auta, onneks on suht pitkät hermot. =)

 

Meillä aikalailla samanlaista 1v4kk:n ikäisen pojan kanssa. Tosin en oo katsonut tuota mitenkään haastavaksi lapseksi, kaikilla tutuilla on ihan samoja ongelmia, jos ei noita kaikkia, niin ainakin joitakin noista ja sit jotain muuta päälle.

 

meillä kanssa oikea tehopakkaus. Kaupassakäymiseen meillä auttaa kun poika saa itse tehdä osan ostoksista eli hakea maidot, mehut, pakata kasseja. Kun antaa tarpeeksi mielenkiintoisia, haasteellisia tehtäviä niin pysyy poissa pahanteosta...pätee tietysti vanhempanakin.