Muita huutajien äitejä?

Onko täällä muita joista tuntuu että 1v:t huutaa aivan törkeästi? Meillä siis mieli pahoitetaan ihan milloin mistäkin. Tänään kiljunut aamusta klo 6.15 lähtien lähes koko päivän milloin mistäkin: kun kirja putoaa sohvan väliin eikä saa pois (vaikka itse sen sinne työnsi). kun äiti varoitti kylvyssä että istu ettet kaadu, kun puuro ei ollut sillä samalla sekunnilla pöydässä kun neiti halusi jne jne. Tuntuu että kaikki ilo olla lapsen kanssa on kadonnut ja pinna on ihan siinä ja siinä ettei katkea. Tänään raivostuin kun annoin lelun käteen ja hakkasi sillä mua kasvoihin. Jotenkin vaan paloi käämit ihan tosissaan ja onneksi lelu oli kumia eikä hajottanut ikkunaa johon osui. Tuntuu että iltaisin korvat soi kun on neidin huutoa kuunnellut. Sitten ihanimmillaan on niiiiiiiin aurinkoinen ja höpäjää omiaan. Miten tätä jaksaa.... :'(

 

Meillä poika 1v.2kk huutaa/kiljuu kun suuttuu jostain asiasta.Tuntuu myös että oma pää hajoo tuohon kiljumiseen,ja itsellä menee hermot.Tosin ei nyt koko ajan huuda,ulkosalla viihtyy hyvin.Sisällä kiljuu jos en huomaa häntä tai kun suuttuu.Kai se on tätä uhman alkua kun hoksaavat että huutamalla saa paljon aikaseksi.Tai sitten ei..=)Mies laittaa välillä korvatulpat jossei jaksa kiljumista kuunnella,ja minulla kaapissa varalta korvakuulokkeet.=)Eiköhän se siitä kun oppivat enemmän komminukoimaan sanoilla eikä huutamalla.Meillä myöskin poika hermostuu jos ruoassa kestää ja huutaa pöydässä.

 

Kuulostaa erittäin tutulta... Meillä poika 1v 3 kk, ja ollut noin 1 kk tuonlaista...!

 

No täällä huuto alkaa jos ei ruoka tule sillä sekunnilla ja silloin jos ei saa tahtoaan läpi... kyllähän se välillä tuntuu että argh olis jo hiljempaa mutta eipä sitä huutoa täällä kuitenkaan kestä loputtomiin, varmaan tuo koliikki mitä kesti 4 kuukautta teki musta vahvemman etten kovin herkästi menetä hermoja Silloin koliikin aikoihin huusi about 24/7..

 

Joo meilläkin on koliikki kestäny jo puolitoista vuotta
Ei vaan, samanlainen tapaus täälläkin, huutaa ja rääkyy ihan joka asiasta!! Äidin ja pikkuveljen korvat kovilla. Syntymästään asti on ollut samanlainen "hermokimppu", reagoi joka asiaan huudolla. Oikeakin koliikki oli kyllä, mutta mua se ei kovettanut vaan herkisti lisää huudolle, tuntuu etten yhtään enää jaksaisi kuunnella huutoa.

Tsemppiä muut huutajien mammat :hug:

 

Jepjep... Poikamme on 1v4kk ja kova suuttumaan... Hän myös huutaa, potkii, hakkaa leluja tai joskus kopauttelee otsaansa mattoon, itkee vuolaasti ja juoksee tai konttaa karkuun, jos yritän häntä kesken raivarin lohdutella. Ja suuttumisen syyksi riittää kyllä melkein mikä vain! Sitten kun on hyvä päivä, poju naureskelee ja juttelee, halailee ja pussailee sekä mutsia että nalleja... Piloillamme kutsummekin häntä joskus Dr. Jekyll ja Mr. Hydeksi!

 

Meillä 13kk tyttö huutaa ja kyynelehtii jos ei saa tahtoaan läpi. Osaa heittäytyä hyvin rennoksi, joten vaikea nostaa syliin jos yritän esim. pukea. Ja pukeminen onkin ihan kamala juttu, saati vaipanvaihto. Kun vaan näkeekin vaipan kipittää karkuun tai jos istuu lattialla, heittäytyy selälleen ja aloittaa metelin. Huh. Oli kovaääninen jo synnärillä, eikä oo ainakaan hiljentynyt tuo volyymi...

 

poika huutaa oli sitten ilo tai suru.. melkeen päivittäin saa kiljuntakohtauksia ja huutaa kait sitten ilostaan vaan, katsoo suoraa päin ja kiljuu.. se voi jatkua vaikka kuinka kauan.. mutta kyllä sittenkin huudetaan jos ei mene niinkuin itse haluaa, esim. otetaan joku tavara pois tai ruoka ei ole sillä sekunnilla pöydässä..

 

Ihanaa!
Minä kun aattelin, että vain meitin neiti on kiljukaula... :'(
Ilmeisesti kuuluu ikään, että kaikki mahdollinen suututtaa. :kieh:
Ja on kai se kamalaa, kun ei saa asiaansa ymmärretyksi vaikka kuinka ähkii ja viisoo sormella.
Tosin meilläkin on pukeminen, vaipanvaihto ja vähän kaikki muukin asioita joista voi laitta kovaäänisen rähinän pystyyn..
juu ja kiemurtelu kuuluu asiaan myös. Toivottavasti se menee ohi... :snotty: :snotty: \|O

 

...mä ihan oikeasti heräsin eilen 1 pvällä heh enkä ole ehtinyt eilisen pvän aikana huutaa, no ei vais 10v lapselle nyt enää tarvi huudella, mutta muistan kuinka minulla joskus oli 4.kin lasta ja huh sitä huutamista, no kyl kait kun silloin minä hoidin/kasvatin vekarat, silloinen mies mitään perheestä välittänyt.
nyt olen päässyt koko ukosta

 

Meilläkin suututaan kaikesta pienestäkin ja sitten päällä on eroahdistus. Onneksi viihtyy isänsä kanssa hienosti, mutta kun itse olen paikalla, niin huudetaan ja roikutaan lahkeessa. Onhan se mukava olla tärkeä, mutta liika on liikaa...