Muita joilla omat rahat parisuhteessa? Ollaanko ainoita?

Tää on taas näitä mystisiä asioita, joissa toista mieltä olevien (erilliset tilit) mielipide yleensä ärsyttää suunnattomasti toista mieltä olevia (yhteisten tilien käyttäjää). Jännä juttu, mikähän siinä niin kaivelee.

Erilliset tilit + taloustili on oma, hyväksi koettu valintani.

 

Eihä tuossa mitään outoa. Ihan normaalia nykyajan minäminä-maailmassa. Paljon oleellisempaa on saada ostella mitä haluaa kuin miettiä perheen taloutta pitkässä juoksussa.

Omituinen ajattelutapa sinulla. Ei kyse ole minäminä-maailmasta tai siitä, että rahat tuhlattaisiin tappiin asti kaikkia mahdollisia mielitekoja ostellen.

Tuhlareita ja fiksuja taloudenpitäjiä löytyy sekä yhteistalouksista että rahat erillään pitävistä. Meillä kumpikin osaa säästää, minä paremmin kuin mies, mutta aina on löytynyt isoihin hankintoihin molemmilta useampi tonni.

 

En tunne yhtään paria jolla olisi yhteinen tili mitä käytetään.

Mun suhteissa on aina laitettu menot puoliksi ja loput rahat ovat omaa rahaa. Mä olen Roope Ankka eli hyvin säästäväinen, en ala säästöjäni muiden kanssa jakamaan.

 

[QUOTE="zxc";30788759]Meillä on vain omat tilit, mutta molemmilla on käyttöoikeus kumpaankin. Mies maksaa talolainaa ja minä laskut. Kaupassa kävijä maksaa ostokset.[/QUOTE]

Älä vaan sano, että talo on vielä miehen nimissä ja teillä on lisäksi avioehto.

 

Molemmilla omat tilit ja omat asuntolainaosuudet, joita lyhentää miten tykkää.Tämä siksi, että mulla oli jo halvalla marginaalilla otettu oma asuntolaina alla, kun muutettiin yhteen ja jatkoin tavallaan sitä vanhaa lainaa toisessa asunnossa. Kulut tuskin menee tasan- mies maksaa päivähoidon, minä vastikkeen. Mies maksaa kaikki auton kulut ja sähkön, minä vakuutukset ja suurimman osan ruokakuluista ja lapsen hankinnat. Lapsilisä tulee mun tilille.

Koen tilanteen reiluna, jos molemmat työelämässä. Äitiyslomalla ja nyt tulevana työttömänä (toivottavasti en pitkään) ketuttaa aina olla se joka vinkuu pankista lyhennysvapaata.

 

Meillä on sama ku ap:lla, eli omat tilit + taloudenhoitotili, ja hyvin on toiminut

 

Älä vaan sano, että talo on vielä miehen nimissä ja teillä on lisäksi avioehto.

Talo kummankin nimissä ja ei avioehtoa :-D

 

[QUOTE="zxc";30788879]Talo kummankin nimissä ja ei avioehtoa :-D[/QUOTE]

Niin ja lainakin on yhteinen.

 

Yhdessä oltu 15v ja aina ollut omat tilit.Mies maksaa lähes kaikki laskut+pojan harkat,minä maksan kaupassa(mieskin,jos käy siellä)Maksan tytön harkat ja laitan säästöön matkarahaa.
Ei velkoja.
Hyvin toimii,eikä olla erikseen sovittu esim.kumpa maksaa mitäkin..

 

Jos ero tulee, mies voi osoittaa maksaneensa talon ja miten sinun sitten kay? Voi olla etta menee pahastikin riitelyksi. Maksakaa vain yhdessa taloa, jos sen yhdessa haluatte omistaa.

Jos laina ja talo on molempien nimissä? Meillä mies laittaa lainanhoitotilille rahaa, minä maksan vastikkeet ja muut laskut. Jos mies jostain mielenhäiriöstä haluais erota ja vielä ruveta riitelemään, ei sillä olis mitään merkitystä noihin. Kaikki on molempien nimissä, mulla on myös varallisuutta enemmän omissa nimissäni, mutta kaikki on miehen jos mulle vaikka sattuu jotain.

 

Meillä on kummallakin omat tilit ( vieläpä eri pankeissa), eikä mitään yhteistä ei tule! Maksamme asumisen puoliksi, loput sitten sen mukaan kummalla on rahaa tai kenen nimissä lasku on (miehellä sähkölasku, minulla netti ja kaikki puhelimet, lasten harrastuslaskut, koska lapsilisät tulevat minun tilille, molemmilla autot jne.) Minulla on pienemmät vuositulot, mutta laitan rahaa säästöön, koska olen hieman eteenpäin katsova ja miehellä raha polttaa hyppysissä. Kummallekaan ei jää mitään hilloja jemmaan, mutta pärjätään.

 

Meillä on omat tilit, lisäksi säästötili minne menee jotain joka korttiostosta mutta eipä sitten muuta.
Miehellä isommat tulot, maksaa isompia laskuja, kuten lainat,vastikkeet ja mie lähinnä ruokaa ja netin, vaatehankintoja lapsille yms.
Aina ollut näin eikä oo ollu ongelmaa.

 

Tulipas vaan sukujuhlien kahvipöydässä puheeksi moinen, ja sain ihmetystä osakseni kun mulla ja miehelläni, on omat tilit. Kaikilla muilla oli joku sellanen systeemi että joka penni siirretään yhteiselle tilille ja sieltä sitten maksellaan.

Meitä on kolme, minä, mies ja vauva. Ei olla naimisissa (vielä). Minä äitiysrahalla ja mies käy töissä. Kummallakin on oma tili. Lisäksi meillä on "taloustili" johon kumpikin laittaa joka kuukausi rahaa (ja muulloinkin jos sattuu siltä tuntumaan) ja siltä tililtä sitten maksetaan laskuja, ruokaostoksia, yms.

Eli jos vaikka minä tienaisin 1000e kuussa ja mies 2500e ja minä pistän vaikka 300e tolle taloustilille ja mies 600e. Niin kumpikin saa omilla jäljelle jäävillä rahoillaan tehdä mitä lystää. Ja meillä systeemi toimii hyvin.
Tulisin hulluksi, jos pitäisi jotenkin puida läpi, että "hei kuule ostin just 100 eurolla alusvaatteita ja 50 eurolla meikkejä ja tilasin muuten sen uuden kirjan netistä", kun voin tehdä tuon asian kaikessa rauhassa omalta tililtäni.

Meillä on omat rahat ja omat tilit, mutta käytännössä kuitenkin käytetään niitä rahoja yhdessä. Minusta omat rahat ja omat tilit on symbolisesti tärkeä, kuvastaa kummankin taloudellista itsenäisyyttä. Mutta ensi sijassa se on minusta käytännöllistä - jos toisen tiliä ei voisi vaikka matkalla jostain syystä käyttää (jos vaikka kortti varastettaisiin), voisi rahat siirtää toisen tilille turvaan ja käyttää matkan aikana niitä ilman, että ainoa tili pitäisi jäädyttää.

Eikä se yhteinen tilikään välttämättä sitä tarkoita, että pitäisi kaikista hankinnoista neuvotella.

 

Eiköhän omat rahat -systeemi ole nykyään yleisempi kuin yhteinen tili tai muu "vapaa pääsy" toisen tileihin.

 

[QUOTE="...";30788718]Meillä on omat tilit/rahat toimineet hyvin jo 15-vuotta. Lainat ja asuminen maksetaan puoliksi, ruokakaupassa maksaa se kumpi käy. Molemmat aika maltillisia kuluttajia, joten ei ole vielä tullut tilannetta, että toiselta olisi rahat loppu. Mutta joo, en kyllä jaksaisi kellekään selitellä ostoksiani, saati pyytää lupaa niihin. Melko noloa, että aikuinen ihminen joutuisi ensin kysymään puolisoltaan, sopiiko ostaa uudet kengät. Ja sama toisinpäin, nyt ei haittaa yhtään, vaikka mies laittaisi rahansa kuinka turhiin asioihin, kun omiaan tuhlailee.[/QUOTE]

Kengistä neuvottelu olisi outoa, mutta ainakin lapsiperheessä on minusta ihan normaalia keskustella isommista hankinnoista. Koska usein on myös yhteisiä suunnitelmia, kuten matkat, lasten harrastukset, tms. Silloin on ihan korrektia mainita, että suunnittelee vaikka uuden auton ostamista ihan vaikka varmistaakseen, etteivät nämä muut asiat kärsi sen auton hankkimisen vuoksi.

En kyllä silti usko, että yhteisiä tilejä käyttävätkään normaalisti jotain kenkäostoksia kyselevät. Varmaan siinä on ajatuksena enemmänkin se, että rahat on yhdessä paikassa ja niistä tietyn osan voi käyttää, mutta ehdottomasti tietty osuus on "korvamerkitty" perheen menoihin, kuten asumiseen, ruokaan, lasten juttuihin jne.

 

Meillä on erilliset tilit eikä yhteistä taloustiliä ole. Hyvin on pärjätty eikä rahasta ole tarvinnut riidellä.
Talo on maksettu puoliksi, samoin auto, talon rakennusaikana oli yhteinen tili käytössä talon rakennusbudjettia varten.

 

Omat tilit, mutta rahat on tavallaan yhteiset eli molemmat osallistuu asumismenoihin, lasten juttuihin, ruokaostoksiin jne.
Ei olla ikinä laskettu, että nyt jos mä maksan tän kuun vuokran, niin osta sä samalla summalla ruokaa/vaatteita tässä kuussa ja maksa muut laskut.

Ja itseensä saa törsätä jos tarpeelliseksi näkee.

Näin myös meillä Tää on hyvin helppoa, koska kaikki mitä tulee, myös menee. Tällä hetkellä yritän säästää omaan henkilökohtaiseen matkaan, joka ei siis koske muuta perhettä mitenkään. Mutta se on miehelle ok. Yhtä lailla se olisi mulle ok toisin päin.

 

Tässä muuten on huomattavissa eräs sääntö. Keskimäärin parisuhteessa mies on se, joka tienaa enemmän. Jos mies tienaa enemmän, niin yhteiset rahat on yleinen "valinta". Jos on kuitenkin sellainen tilanne, että mies tienaa vähemmän, niin on erittäin poikkeuksellista että olisi yhteiset rahat.

Pannut vaan merkille.

 

Aika rumasti sanottu, mutta itsepähän kysyit; Olette apinoita.

 

Oleellista yhteistilin hankinnassa on, että onko pualiso niin perkeleen juntti että törsää kaiken minkä käsiinsä saa aiheuttaen hammasten kiristelyä laskujen suhteen vai ei.

Mikäli kontrollia ei ole niin ei vaamaan yhteistiliäkään.

Tiätysti voi olla niin saita, ettei anna toisen ostaa mitään omillaan.
Tätä en tajua joissain suhteissa.

 

Meillä on asunto ostettu puoliksi ja yhteinen laina. Sitten on yhteinen tili, jolle kumpikin laittaa sovitun summan rahaa kuussa + lapsilisät tulevat ko. tilille. Tililtä maksetaan asumiseen, ruokaan ja lapsiin liittyvät asiat. Kodinkoneet + mahdolliset remontit + muut arvokkaamat hankinnat pohditaan yhdessä. Kummallakin on omat palkkatili + säästötilinsä, jotka ovat vain omissa nimissään. Pakolliset / yhteiset kulut jaetaan puoliksi ja loput rahat kumpikin käyttää oman harkintansa mukaan, joko tuhlaa tai säästää.

Rahan käyttö tyyli on meillä kummallakin suht samankaltainen ja eikä reilun kymmenen vuoden aikana ole ollut ongelmia. Kun toinen lasten kanssa kotona, niin sille ajalle sovimme erikseen miten kulut silloin jaetaan ja mistä asioista tingitään.

Eiköhän se ole tärkeintä, että asioista sovitaan reilulla tavalla ja kumpikin osallistuu yhteisiin kuluihin. Raha-asioista sopiminen on aika oleellinen asia, joten tärkeätä olisi sopia asiat heti alkuunsa, ja myös jos jotain muutoksia tulee, niin sitten taas pohtia asiaa uudestaan. Joskushan puolisoilla saattaa olla aika reippaasti erilaiset palkkatulot ja sitä kautta erilaiset rahankäyttö tottumukset. Silloin on aika oleellista pohtia miten on järkevää ja reilua jakaa kustannukset. Eikä siltä pienituloiseltakaan voi ihan mahdottomuuksia vaatia. Kustannusten tasa-jako ei ole aina järkevää, mieti vaikka jos toinen on lähihoitaja ja toinen toimitusjohtaja, palkat on öhh... ihan eri planeetalta. Mutta siipeilyäkään en kannata. Joten asioissa on paljon pohdittavaa, mikäli tuloissa on suuret erot ja sitä kautta rahankäyttö tottumuksetkin eroavat. Jokainen voi pohtia mitkä on ne itselleen tärkeät asiat. Omistussuhteet / avioehdot yms. kannattaa tehdä ja nekin pohtia jo silloin kun asiat ovat hyvin. Kun tuloissa / omaisuudessa on eroja, niin näiden asioiden huolellinen ja reilu pohdinta ajoissa auttaa kyllä monen sudenkuopan yli. Ja jos ei ole valmis jakamaan toisen kanssa asioita, niin kannattaa kyllä miettiä miksi jonkun kanssa ylipäätänsä elää. Jos on vain tavoitteena estää toisen hyötyminen omista asioistaan.

 

Tässä muuten on huomattavissa eräs sääntö. Keskimäärin parisuhteessa mies on se, joka tienaa enemmän. Jos mies tienaa enemmän, niin yhteiset rahat on yleinen "valinta". Jos on kuitenkin sellainen tilanne, että mies tienaa vähemmän, niin on erittäin poikkeuksellista että olisi yhteiset rahat.

Pannut vaan merkille.

Me tienataan miehen kanssa lähes saman verran. Mies kuukausittain hiukan enemmän, mä kausittain, teen freelancerduuneja myös. On meillä ollut aika kun mies on tienannut vähemmän kuin minä, kaikki oli silloinkin yhteistä. Mulla on myös varallisuutta enemmän kuin miehellä nimissäni, mutta yhteistä ne on silti. Kummallakin on omat tilit kuitenkin, en tajua näitä taloustilejä...
Ehkä ollaan poikkeus sitten?

 

Yhteiset rahat, mutta omat tilit oli yhteenmuuttopäivästä alkaen.

Asuntovelkaisella palkkatöissä käyvällä lapsiperheellä ne "omat rahat" on melko suhteellinen käsite, kun käytännössä kaikki talouteen tuleva raha menee perheen elämiseen.

 

Kummallakin omat tilit ja käyttöoikeudet ristiin kummallakin. Kun laskuja maksellaan, otetaan sieltä missä sitä rahaa on niin että kummallekin jää korttimaksuvaraa. Usein siirrellään toistemme tilille jos toisella uhkaa mennä nollille. Meillä ei lasketa.

Ihme teinaritouhua tuo "mulla on omat tili ja omat rahat, et varmana koske niihin" jos kerran pyöritetään perhettä ja taloutta yhdessä, varsinkin jos vuosia jo takana.

 

Omat tilit. Minä olen saanut perintöä, mies taas sairastaa peliriippuvuutta. Yhteinen asuntolaina, arjen kulut pistetään puoliksi, ja isoista ostoksista neuvotellaan totta kai yhdessä.

Mikä vain järjestely toimii, jos kyseessä on kaksi aikuista ihmistä, joilla on keskusteluyhteys.