Muita joilla on epätoivonen olo

Tottakai voi tuntea, mutta väittäisin sitä yksinäisyyttä kuitenkin hieman erilaiseksi kuin mitä se on yh:lla.... Teillä on edes ajatuksen tasolla joku muukin kuin lapset jotka välittävät teistä ja tuskinpa miehenne ovat 24h/7vrk töissä.... Mutta siis en tarkoita etteikö parisuhteessa olevat voisi olla yksinäisiä

terv ketjun alottaja

toki tämän ymmärrän. Voimia, toivottavasti löydät pian seuraa!!! <3

 

Yksinäisyys on varmasti tosi ikävää itse kun olin vielä yksin lasten kanssa, niin kävin rohkeasti vapaina viikonloppuina vaikka sitten yksin ravintolassa tms. Joku pitää sitä uhkarohkeana, mutta tutustuin uusiin ihmisiin ( enkä tarkoita miehiä pelkästään) ja kyllä se piristi. Jos vaan rohkenet, niin palkkaa lapsellesi hoitaja jollekkin viikonlopulle ja lähde tuulettumaan! Tai vaikka harrastuksiin tms. Vai onko sukulaisilta mahdollista saada hoitoapua...?

 

ite oon huomannu et telkkarista on tullu tosi tärkee, ainakin näin talvella.
sit kun huomaa, et ärsyyntyy jos joku soittaa kun kattoo salkkareita niin ihan oikeesti missä on mun elämä???????????????????????????????
pieninkin asia tai juttu mitä lapset tekee, eikä ketään kelle kertoa.
saa nauraa ihan yksin hyvät komediat telkusta.
tässä vaiheessa talvea kun on käynyt jo 100 kertaa pulkkamäessä toivois, että edes siellä joku tulis juttelemaan.
monet sanoo et vihaa kauppareissuja lasten kanssa, mulle ne on iso osa sosiaalista elämää.
mummot jututtaa lapsia, muutamat tutut näkee aina. kassojen kanssa voi lörpötellä. leikkipaikalla voi edes tovin jutskata jonkun äidin kanssa.
etenkin näin talvella ahistaa.

 

Täällä turkulainen sinkkutyttö, josta tuntuu, että kavereita on aika vähän... olen yrittänyt kysellä jos joku tänään lähtisi johonkin, mutta eihän kukaan lähde. Taas yksi yksinäinen koti-ilta

 

[QUOTE="inka";22845650]Et ole ainut mutta jos olet Kouvolasta niin saat musta kaverin [/QUOTE]

Minäkin Kouvolasta Käy rekkautumassa mustaksi ja laita yv:tä jos kiinnostaa jutustella

 

[QUOTE="vieras";22845892]Kyllä yksinäisyyttä voi tuntea, vaikka olisi parisuhteessakin.[/QUOTE]

Jaa. Eikö tää asia selvinnyt jo? Useimmiten se kumppani on joskus siellä kotona. Yksinäisellä YH:llä voi ainoat aikuiskontaktit olla töissä.

 

ite oon huomannu et telkkarista on tullu tosi tärkee, ainakin näin talvella.
sit kun huomaa, et ärsyyntyy jos joku soittaa kun kattoo salkkareita niin ihan oikeesti missä on mun elämä???????????????????????????????
pieninkin asia tai juttu mitä lapset tekee, eikä ketään kelle kertoa.
saa nauraa ihan yksin hyvät komediat telkusta.
tässä vaiheessa talvea kun on käynyt jo 100 kertaa pulkkamäessä toivois, että edes siellä joku tulis juttelemaan.
monet sanoo et vihaa kauppareissuja lasten kanssa, mulle ne on iso osa sosiaalista elämää.
mummot jututtaa lapsia, muutamat tutut näkee aina. kassojen kanssa voi lörpötellä. leikkipaikalla voi edes tovin jutskata jonkun äidin kanssa.
etenkin näin talvella ahistaa.

Mä niin ymmärrän sinua. Juttelen aina kaikille leikkipaikkojen äideille, ne pitää mua varmaan jo ihan pimeenä Ei sieltä silti ystäviä löydy, tuttavia kyllä onneksi. Minkäikäsiä lapsia sinulla on? Ovatko he pk:ssa? Itselläni lapsi pk:ssa ja heidän vanhempien kanssa tulee juteltua paljon, mutta näin viikonloppuisin he ovat omissa menoissa....

 

[QUOTE="inka";22845650]Et ole ainut mutta jos olet Kouvolasta niin saat musta kaverin [/QUOTE]

Täällä ois myös yksi Kouvolasta

 

Heippa Turkulaiset tai muutkin yksinäiset rekisteröidyn ja mulle voi laittaa yksityisestikin viestiä

 

Täälläkin ois yks Kouvolasta.

 

Onko kaikilla teillä turkulaisilla lapsia?

 

lapset juu pk;ssa. ja aina kun vien tai haen niin lörpöttelen tätien kanssa.
kauheinta tässä on viel se et olen tosi kova hölöttämään ollut aina. ihan kauheesti kaipaan kaveria siihen hommaan.
kun vaan muisteleekin jotain entistä elämää, jolloin oli kavereita ja menoja.
ehkä aikakin on kullannut muistot osittain. ja toisaalta siis en kaipaa mitään ihmejuttuja.
ideaali olis löytää ystävä jolla kans lapsia, sit vois yhessä höyrytä kaikkee.
remuta pulkkamäet lasten kanssa ja toisaalta parantaa maailmaa saunanlauteilla parin sidukan voimin.
haluisin jo lapsillekki sellasen kuvan elämästä, että ympärillä on välittäviä ihmisiä.
mutta miten helvetissä se onnistuu.
ja todellakin jos joku kaipaa seuraani niin ottakee rohkeasti yhteyttä....