Muita joilla opinnot jääneet kesken?

Hei!

Onko täällä muita äitejä, joilla opinnot jääneet lasten synnyttyä? Meillä kolme lasta syntyneet melko lyhyessä ajassa ja neljättä odotamme. Olen nauttinut kotiäitiydestä enkä edes sen kummemmin ole pohtinut opintojen jatkamista.

Nyt kolmekymppisenä mietityttää että koska ehtisin taas paneutua opintoihin jotta saisin joskus paperit ulos. Minulta puuttuu lopputyö ja muutama tentti. Se ei kuulosta pahalta, mutta aloittaminen tuntuu jotenkin kauhean vaikealta. Ja nimenomaan se, että menisin tiedekuntaan ja alkaisin selvittelemään, mitä kaikkea puuttuu. Jotenkin hölmösti ajattelen, että hävettää kun ei ole ajallaan hoitanut itseään valmiiksi.

Tiedän toki, etten ole ainoa tässä jamassa, ja uskon että vielä kaikki onnistuu, mutta olisi kiva kuulla muista samassa elämäntilanteessa olevista ja ehkä joitain selviytymistarinoitakin.

 

Moi!
Mä lähestyn jo neljääkymppiä, on kaksi leikki-ikäistä lasta ja tavoitteena saada tutkinto valmiiksi toivottavasti loppuvuodesta. Viime syksynä rupesin tekemään puuttuvia opintojani loppuun. Olen äitiys-ja hoitovapaan jälkeen vielä opintovapaalla vakipaikastani. Itselläni vaati kyllä melkoisia ponnisteluja päästä taas mukaan akatemiseen ajatteluun ja tieteellisen tekstin kirjoittamiseen. Sitä kun tarvitsi neljän vuoden aikana kirjoitella vain kauppalappuja ja kortteja mutta silti suosittelen opiskelua. Tekee hyvää saada muutakin elämää ja ajateltavaa välillä kodin ulkopuolella. Aika hyppy oli kyllä myös parikymppisten opiskelijoiden sekaan, mutta ovat olleet ihan mukavia ja ymmärtäväisiä perheellistä kohtaan. Mitenkään helppoa ei kyllä ole opiskelun, osittaisen kotiäitiyden ja opiskelun yhdistäminen, mutta kyllä se onnistuu mikäli lähipiiri tukee. Ja mitä tulee tiedekuntaan, sinne vaan juttelemaan jollekin opintoasioista vastaavalle. Yliopistolla pyörii tänä päivänä monenlaisia opiskelijoita ja siellä suhtaudutaan nykyään kovin myönteisesti tutkintoaan loppuun saattaviin. Jokainen valmistuvahan kun tuo rahaa tiedekunnalle Sen verran vielä sanon, että mun mielestä jos tekee esim. gradua lasten täytyy kyllä olla jossain hoidossa ainakin osan päivästä. On siinä sen verran kuitenkin puuhaa ja miettimistä, että ainakin mä tarvitsen keskeytymätöntä työrauhaa. Mutta opiskelussakin pätee, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty (tai ainakin jotain sinnepäin...) Tsemppiä ja rohkeutta opiskelujen jatkamiseen =)

 

Täällä myös yksi valmistumaton pienten lasten äiti.Eipä mullakaan paljoa opintoja puutu,mutta opiskeluun tarvittavaa aikaa ei vain tunnu tässä elämän vaiheessa olevan.Eikö vanhatkin opiskelijat voineet roikkua yliopistossa kirjoilla ensi vuoteen saakka vai miten se menikään...

 

Joo, täällä yksi. Kandin paprut on hankittu, mutta toisessa tiedekunnassa (ja yliopistossa) toinen tutkinto syventäviä ja gradua vaille. On vähän liikaa näin huonolle motivaatiolle, tuskin koskaan lähden enää jatkamaan. Ainakin juuri nyt on vaikeaa kuvitella itseäni mihinkään seminaareihin istumaan. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä... =)

 

Ekana anteeksi, kun en tähän ketjuun oikeasti kuulu. Paperit sain ulos ennen lasten tuloa, mutta siihen se jäikin. Työkokemusta mulla ei ole eikä sekään ole helppoa. Melkein tuntuu että parempi noin päin kuin teillä olisi ollut tehdä, kunhan vaan joskus saa aikaiseksi ne opinnot.


Sitä vaan kävin miettimään, että mitä pikemmin yrittää asian hoitaa sen helpompi. Jos monta vuotta odottelee ehtivät vaatimuksetkin muuttua ja voi olla että joutuu jotain ylimääräisiä kursseja suorittamaan tai ainakin näkemään kovasti vaivaa että vanhat sopivat uuteen muottiin. Tsemppiä :wave:

 

Opiskelin Käsi-ja Taideteollisessa,kun aloin harkitusti odottaa ensimmäistäni.Raskaus päätyi kuitenkin keskenmenoon juuri ennen kesälomaa,enkä enää koulun ovesta astunut syksyllä,kun olin asian niin ajatellut,että on lasten aika.Sen jälkeen olenkin maailmaan pyöräyttänyt neljä lasta suht tiuhaan tahtiin,enkä sinne koulun penkille aio enää astua!Kaikki muksut olen kotona hoitanut,ja kun koittaa aika tehdä jotain muuta,luultavasti "vaihdan alaa".

Koulun penkki ei oikein enää kiinnostaisi ja tää kotiäitiys on tuntunut niin omalta,että luultavasti hakisin oppisopimuksella johonkin päiväkotiin päiväkotiapulaiseksi tai jotain,tai ehkä alkaisin perhepäivähoitajaksi,tosin eiköhän siihenkin tarvita ainakin jonkinlaiset paperit nykyään.Tää työ tuntuu kummiskin hyvältä,eikä enempiä kiinnnostaisi opiskellakaan.Että sellaista pienimuotoista sitten kun on sen aika.

Käsityöläisenä kun en tätä katrasta elättäisi,enkä haluaisi mikään "askaeteluohjaajakaan" olla,kun haluiaisin tehdä itse!!!

 

Valmistuin v.02 juuri samana päivänä kun viides lapsemme syntyi, olin siis valmistujaisjuhlissani synnytyssalissa, että sellainen ihanaakin ihanampi valmistujaislahja. 1,5 vuoden kuluttua syntyi kuudes lapsemme ja nyt olen hakenut kouluun taas ja vauvakuumekin on päällä. :ashamed: Onhan sitä yritystäkin koko ajan, mutta eihän sitä tiedä miten tuo korkeampi taho asiat meille maallisille suunnittelee.
Kuitenkin, jos kouluun pääsen, aloitan opinnot, jos vauva ilmoittaa tulostaan, opiskelen niin kauan kunnes synnytys on lähellä ja jatkan heti kun on mahdollista. =)

Opiskeluistakin selviää sisulla ja tahdonvoimalla vaikka on perhekin kuvioissa, sitä mieltä olen itse ja kannustan kaikkia perheellisiäkin opiskelemaan. Eihän se ole este opiskelulle jos olet perheellinen, asiat vaan pitää organisoida uuteen muottiin ja jatkaa elämää eteenpäin.
Tietenkin on tärkeää punnita omat ja perheen voimavarat, elämänkumppani mukaan lukien. Täyspainoinen tuki ja kannustus on tärkeää ja motivoi jaksamaan ja jatkamaan.

Opiskeluintoa vaan kaikille!
:wave:

 

Hihhii, muistan kuinka tuon paatoksen tuonne suolsin... Nyt on miehen vanhin poika päässyt yliopistoon ja itsellekin tuli sellainen mahdoton tsemppis uutiset kuultuani. Jos minäkin sittenkin... ei olis enää kovin paljon. En ole oikein muutakaan uraa itselleni keksinyt kuin tuo jo kerran aloitettu. Nooh, katellaan taas ens viikkoon, mieli ennättää vielä muuttua monta kertaa B)

 

Minä tosin vasta aloitin yliopistossa 4:ttä odottaessani 3v sitten. Vuosi sitten keväällä sain kandin tutkinnon ulos ja nyt on gradu tekeillä. Muutama kurssi ja harjoittelut vielä uupuvat. viime vuosi oli äärimmäisen rankka, koska opiskelut hoidin työn ohessa tämän suurperheeni kanssa. Silti sain reilut 60op täyteen viime vuonnakin. Työ on onneksi vain 8-13 välillä, joten siksi ip ehdin myös puurtaa "koulu"juttuja. Itsellä tarkoitus valmistua vuoden päästä. gradun aion saada valmiiksi jo ennen joulua.
Itse rakastan opiskelua ja koen sen ehdottomasti ihanana vastapainona perhe ja työelämälle, se on se mun harrastus, mun oma juttu