Muita jotka ei kestä pettymyksiä??

Nykyään kestän paremmin pettymykset, kun yritän ajatella vaan positiivisesti, mutta viime aikoina on kasautunut niin monta murhetta, että henkeä ahdistaa.

Huomaan, etten pysty käsittelemään näitä murheita ja tuntuu että nyt se on menoa taas.
Joskus tuli ratkaistua pettymykset juomisella, enää ei tahdo sitä.

 

Tuttua. Käyn terapiassa sen vuoksi. Olen epävakaa persoona. Tulee kauheita ahdistuskohtauksia, itkupotkuraivareita jne. Vähitellen pitäisi tasoittua kuulemma kun käy ne lapsuuden asiat läpi. Ja juominen ei tosiaankaan auta vaan pahentaa tilannetta.

 

Mulla ollut sellaista että kotona ei oo positiivisia tunteita pahemmin näytetty. En edes muista että oltais halattu. Itkeä ei saanut tai äiti hermostu. Äitini on ollut oikea tyranni mutta omasta mielestään varmaan hyvä kasvattaja. Kaikesta tästö paskasta on jäänyt kytemään heikko pettymysten sietokyky, toivottavasti en siirrä sitä omalle lapselleni.

 

Kyllä juominen pahentaa kovasti asioita. Itse kyllästyin terapiaan enkä siis ilmeisesti saa koskaan näitä tunteita pois Rankkaa olla niin kuin heiluri.

 

Mua kiinostaa että mitä tarkoitat sillä että lapsuudesta se johtuu? Uskon kyllä siihen, mutta en hahmota minkälainen kasvatus saa ihmisessä aikaan tuollaista?

 

Sen takia juuri että en siirtäis omalle lapselle näitä, on asiat noussut entistä voimakkaammin pintaan ja siksi käyn nyt terapiassa. Tai oikeestaan pääsin vasta sitten terapiaan kun olin saanut lapsen vaikka vaikeudet on jatkuneet koko aikuisiän, tai jo teinistä saakka.

Mulla myös turvattomuus lapsuudesta, ei kiitelty mistään ja kaikesta piti selvitä itse. Nyt sit jos jossain koen epäonnistuneeni (ihan pienissäkin asioissa) niin asiat menee ihan överiksi ja saan kauheita kohtauksia.

Toi heiluri onkin kuvaava sana... Mut koitetaan jaksaa! Pystytkö sä puhumaan vaikka sun miehelle kaiken? Mä vihdoin kerroin kaiken miehelleni, ensimmäinen ihminen maailmassa, ja se on jo avannut monta porttia kohti paranemista.

 

Erittäin suomalaista toi, ettei ole tunteita ihan liikoja näytetty lapsuudenkodissa. Onneksi tänä päivänä ymmärretään, että hellyydellä ei voi lapsia piloille hemmotella!

 

Mua kiinostaa että mitä tarkoitat sillä että lapsuudesta se johtuu? Uskon kyllä siihen, mutta en hahmota minkälainen kasvatus saa ihmisessä aikaan tuollaista?

Se, jos ei saa rakennnettua tervettä itsetuntoa itselleen. JOs ei kannusteta, jos lapsi ei tunne olevansa turvassa ja hyväksytty sellaisenaan. Ainakin mulla ne on aiheuttanut tollasta.

Ja vissiin tolla lapsuuden seksuaalisella hyväksikäytölläkin saattaa olla jotain vaikutusta mun täydelliseen epätasapainoisuuteen, en tiiä..

 

Ja vissiin tolla lapsuuden seksuaalisella hyväksikäytölläkin saattaa olla jotain vaikutusta mun täydelliseen epätasapainoisuuteen, en tiiä..

Siis tuollainen asia tarvitsee jo ihan ammattiapua, hirveitä tapahtumia!!!

 

Otan pettymykset raskaasti, mutta pongahdan takaisin kuin vieteri ja saan voimaa uuteen yritykseen.

 

Ja vissiin tolla lapsuuden seksuaalisella hyväksikäytölläkin saattaa olla jotain vaikutusta mun täydelliseen epätasapainoisuuteen, en tiiä..

Siis tuollainen asia tarvitsee jo ihan ammattiapua, hirveitä tapahtumia!!!

Joo olen terapiassa kolmatta kertaa, tällä kertaa kirjotin ton asian lapulle heti eka käynnillä että saisin sen jotenkin tuotua esiin. Asiasta puhuminen on sen verran vaikeeta että en kahdelle edelliselle terapeutille saanut sitä vielä sylkäistyä.. Mut jos mä nyt...

 

Mä masennun pettymyksistä jos ne on tarpeeksi kovia,ryven aikani itsesäälissä ja kampean sisulla ylöspäin.Tosin viimevuosi otti niin lujille että jouduin hakemaan unilääkkeet ja mielialalääkkeet kun sain niin pahoja paniikkikohtauksia.Puolisen vuotta niitä söin.Tapahtui liikaa negatiivisia asioita yhdelle vuodelle.

 

Tuo nimimerkki vain laaja käsite, mutta itsellä pienenä lapsena suuri hylkäämiskokemus, josta suuri osa ongelmistani kuulemma johtuu..

 

Mut sähän olet jo tiellä jonnekin... kun siis tiedostat asioiden syy-seuraussuhteita.