Muita ketkä istuvat yksin?

Olen yksin ja mies muualla, koska riideltiin. Riideltiin joulunakin, mutta silloin pysyttiin sentään samassa paikassa. Miten noita riitoja onnistuukin aina ymppäämään aikoihin, jolloin olis kivaa olla lähimpien kanssa yhdessä..

Siksi kun silloin on yleensä tunnelatausta enemmän ja odotuksia puolin ja toisin. Kurjaa teille :hug:

 

:wave: Menin jo nukkumaan mutta heräsin painajaiseen ja paukkeeseen. Nyt ei nukuta enää.

 

Täällä lähin naapuri asuu noin kilometrin päässä. Olisin kyllä lähtenyt moikkaamaan jos ei olisi niin pirun kylmä tuolla ulkona.

 

Tästä saa lohtua siihen panikoitumisen tunteeseen, että on ainoa, joka istuu kotona ilman samppanjaa, tinaa, perheenjäseniä, ystäviä, vieraita tai edes koiraa, jotka yleensä kärsivät rakettien paukuttelusta. En ole tälläistä varmaankaan koskaan viettänyt. Minäkin tulin vasta puoli kuudelta töistä ja etukäteen ajattelin lähteä Tuomasmessuun,mutta ampumavälikohtauksen takia en halunnutkaan mennä sinne. Tuomasmessuun olisi voinut mennä yksinkin,mutta en oikein jaksanut innostua siitä enää... hattua nostan teille, jotka ovat yksin puolison töitten takia, voisikohan sitä kehitellä jotain tulevien juhlien varalta. Sitä itsekin ajattelen, etti tarvitse olla kuten muut,mutta kuitenkin sitä haluaisi ihmisiä ympärilleen.

 

yksinhän mie, tosin poika (20v) jo ilmoitteli joku aika sitten olevansa tulossa kotiinpäin, kuopus nukkui (ja nukkuu yhä) kuin tukki ilotulituksen ajan, joka olikin tavallista vaisumpaa...tosin aina välillä paukkuu vielä

 

Yksin istun hereillä. Lapset nukkuvat ja mies lähti "yhdelle". Olen niin vihainen että kädet vapisevat. Ei mies edes juo monta mutta jää kuitenkin kaverinsa luokse monta tuntia vaikka oli jo sovittu että olemme tänään kaikki kotona.

 

Joo... on se kummaa että kun työn puolesta on tekemisissä monen ihmisen kanssa päivittiäin niin haluaa olla omissa oloissaan vapaa-aikana. mutta auta armias kun on joku juhlapyhä ja on omillaan. Miksi se on nin vaikeaa?

 

Mä olen ajan myötä oppinut, että mitä et voi hallita tai määrätä, anna sen olla ja sopeudu. Jos mies on töissä/vapaalla/hukassa, niin sitten on. Et voi mitään. Pitää vaan opetella nauttimaan yksinolosta. Nykyisin olen siinä jo pelottavan hyvä.

 

Mä kans yksin.. Ukko lähti juhlistaa, mua ei oikein hotsittanut flunssasena lähtee. Tykkään kyl olla itekseni kotona

 

Mä olen ajan myötä oppinut, että mitä et voi hallita tai määrätä, anna sen olla ja sopeudu. Jos mies on töissä/vapaalla/hukassa, niin sitten on. Et voi mitään. Pitää vaan opetella nauttimaan yksinolosta. Nykyisin olen siinä jo pelottavan hyvä.

Siperia opettaa. Mä ainakin olen tottunut olemaan yksin ja nauttimaankin siitä. Nyt kyllä vois olla hyvä kun olis seuraa. Noi painajaiset tulee harvoin mutta kun ne tulee niin silloin ei tosiaan olis kiva olla yksin. :/

 

vaisut oli joo ilotulitukset..johtuiskohan tosta ampuma jutusta..asutaan ihan vieressä.yksin tälläkin tai no 1v ja 9veen tyttöjen kaa!poika mummolassa.
ja miestähän ei oo.olen niin tottunut yksin näitä viettää lasten kaa,ettei se minua häiritse.

 

Mä olen ajan myötä oppinut, että mitä et voi hallita tai määrätä, anna sen olla ja sopeudu. Jos mies on töissä/vapaalla/hukassa, niin sitten on. Et voi mitään. Pitää vaan opetella nauttimaan yksinolosta. Nykyisin olen siinä jo pelottavan hyvä.

Siperia opettaa. Mä ainakin olen tottunut olemaan yksin ja nauttimaankin siitä. Nyt kyllä vois olla hyvä kun olis seuraa. Noi painajaiset tulee harvoin mutta kun ne tulee niin silloin ei tosiaan olis kiva olla yksin. :/

Johtuuko sun painajaiset exästä? Mulla ollut joskus vähän samanlainen tilanne, tosin varmaan paljon lievempänä. Mutta vuosia meni ennen kuin sellainen perussäikkyys katosi.

 

Pitää vaan opetella nauttimaan yksinolosta. Nykyisin olen siinä jo pelottavan hyvä.[/quote]

nousi oikein kylmät väreet... taidan olla aika "sopeutunut". Toisaalta, työ on työ ja minäkin teen vuorotyötä

 

Minä. Tai no poika ja mies nukkuu samassa taloudessa, mutta ne meni jo viime vuonna nukkumaan.

 

Johtuuko sun painajaiset exästä? Mulla ollut joskus vähän samanlainen tilanne, tosin varmaan paljon lievempänä. Mutta vuosia meni ennen kuin sellainen perussäikkyys katosi.

Joo, siitä se johtuu. :/ Kyllä mulla sellainen perusturvallisuudentunne on jo tullut arkielämään ajat sitten, mutta joskus noi painajaiset yllättää. Ehkä pari kertaa nyt puolen vuoden aikana on ollut. Onneksi ollaan mummilassa, niin tietää, että seinän takana nukkuu muita aikuisia ihmisiä. =)

 

Pitää vaan opetella nauttimaan yksinolosta. Nykyisin olen siinä jo pelottavan hyvä.

nousi oikein kylmät väreet... taidan olla aika "sopeutunut". Toisaalta, työ on työ ja minäkin teen vuorotyötä[/quote]

Meidän tilanteesta kertoo tämäkin ilta. Olisin voinut viettää sen miehen kanssa hänen siskonsa luona, mutten halunnut. Ihan kiva olisi ollut, jos oltaisiin kaikki oltu kotona. Mies ei halunnut. Näin meillä menee kaikki pyhät, on mennyt 6 vuotta pian.

Sopeutumistakin voi tapahtua liikaa, ja hyvä jos hälytyskellot soi siinä vaiheessa, kun toista vielä kaipaa.

 

Johtuuko sun painajaiset exästä? Mulla ollut joskus vähän samanlainen tilanne, tosin varmaan paljon lievempänä. Mutta vuosia meni ennen kuin sellainen perussäikkyys katosi.

Joo, siitä se johtuu. :/ Kyllä mulla sellainen perusturvallisuudentunne on jo tullut arkielämään ajat sitten, mutta joskus noi painajaiset yllättää. Ehkä pari kertaa nyt puolen vuoden aikana on ollut. Onneksi ollaan mummilassa, niin tietää, että seinän takana nukkuu muita aikuisia ihmisiä. =)

Kiva ettet ole yksin =) Perhe onkin tärkein voimavara. Kyllä ne painajaisetkin siitä joskus helpottaa, kunhan olet saanut työstää asiaa tarpeeksi alitajunnassakin. Ihminen on aika monimutkainen kapine =)

 

Yksin jälleen kerran kun vuosi vaihtuu. Lapset nukkuu, mies lähti baariin kun kotona on niin tylsää. Ärsyttää!!!!!!! Meni ilta kaikilta pilalle

 

Yksin täällä möllötän, lapsonen isällänsä ja itse tietysti hirveässä flunssassa.. Pikkasen kuumaa totia, jotta sais tuntoa pois tuolta kurkusta. Ihan iloisesti olen itsekseni, rakastan omaa rauhaa. Olin kuitenkin valmistautunut juhlimiseen, kun kerrankin olisi ollut useammatkin pirskeet joihin kutsuttiin. Aina ei kuitenkaan voi voittaa ja ihan näissä oloissani olen mielelläni omissa oloissani ja lepään..