Muita kotona olevia joilla jatkuva siivoominen ja paikat täys kasoja silti...?

:wave:

 

Kuulostaa niin tutulle. Saman asian kanssa painitaan. Ihme romuröykkiöitä kertyy kun ei ole kunnolla säilytystilaa, toki niistä osa on jo sellaistakin tavaraa joista pitäisi päästä eroon. Mulla on nyt päällä projekti "kaikki turha talosta ulos" mutta se edistyy kovin huonosti ja varsinkin aikaansaa noita röykkiöitä Lapsi 8kk pitää päivät kiireisenä ja kun se nukkuu tulee notkuttua tässä koneella Nytkin pitäis varmaan yrittää joku kasa siivota ja lajitella roskiin/kierrätettäviin tavaroihin...

 

FANG ANN: "Jos ois tavaraa niin vähän kuin ystävilläni(joilla koti aina perfect) ei olisi vaikeaa ylläpitää siisteyttä.
Tääl on aina järkyn näköstä MUN mielestä. Muilla kodit kuin kuvastoista kun lattiat tyhjiä, muutama nätti huonekalu ja tavarat kaapeissa ja näteissä laatikostoissa ym. *kade*
Mä haluaisin heittää ison kasan pois kamaa mut mies aina hanaa vastaan et noku toi on muistoesine ja toi on vuodelta blaablaa kun olin siellä töissä jajajajaja."

-SIIIISSSS JUST niinku meillä!!!!!!!!!!!!! Joka nurkka romua ja paskaa täynnä ja sitkun sanoo et viedään tää roskiin, mitä sä tällä teet, niin plaa plaa tartten vielä sitä joskus vuonna 2054 ARGH!!!
Ja siivoan jokapäivä, imuroin eteisen parikertaa päivässä, lattiat pesen kerran-kaks viikossa, kerään leluja koko ajan, pyykit ja astiat hurisee koneessa. Jos nukahdan sohvalle 15 min. kämppä on kuin ydinpommin jäljiltä ja mies ei siis tee mitään- istuu ja kattoo teeeeeveeetä :/

 

Muutettiin just ja siinä samalla oli kätevä käydä kaikki tavarat läpi ja heittää turhat menemään. (Sen voi tietysti tehdä ilman muuttoakin, ja jos tuntuu liian isolta hommalta niin vähitellen, vaikka yksi huone tai kaappi kerrallaan)

Karsin tosi rankalla kädellä. Vähänkin jos epäröin "tarviiskohan tätä vielä joskus" niin pois vaan. Jos nyt joskus kymmenen vuoden päästä hankkisinkin uuden pöydän johon se vanha pöytäliina olisi sopinut, niin
a) olisiko sittenkään järkevää pyöritellä sitä liinaa nurkissa kaikki ne vuodet ja
b) harmittaako se OIKEASTI sitten kymmenen vuoden päästä paljonkaan?

Tajusin myös, että joka ikistä muistoesinettäkään ei ole pakko säilyttää; kaikkein rakkaimmat vain. Niitä myös kertyy lisää vuosien varrella!

Ja sitten katsoin, että joka ikisellä pienimmälläkin tavaralla on oma paikkansa. Jos löydän jostain ajelehtimasta vaikka nitojan, niin tiedän, että vien sen siihen tiettyyn laatikkoon.

Ja nyt ihan ihmetyttää, miten helppoa on pitää paikat siistinä!

 

:wave: täällä.
Joskus tuntuu ettei muuta teekään kuin siivoaa, eikä missään näy mitenkään.

Kaikelle pitäisi olla paikka ja puolet omaisuudesta pitäisi karsia. Että pitääkin ihmisen olla materialisti joka ei raaski mistään luopua..

 

:wave: täällä.
Joskus tuntuu ettei muuta teekään kuin siivoaa, eikä missään näy mitenkään.

Kaikelle pitäisi olla paikka ja puolet omaisuudesta pitäisi karsia. Että pitääkin ihmisen olla materialisti joka ei raaski mistään luopua..

Tänäänkin oli huvittavan näköistä kun mä olin siivonnu, poika eskarissa ja neiti 1v2kk istu lattialla lelujen kaa, otti käteen aina lelun kiljahteli iloisena viskaten sen huitulan kettuun , sit uus lelu ja viuuuuh se lensi, ja seuraava ja seuraava . En voinu kun myhäillä itekseni ja ottaa videolle. Että järkee oli taas siivota

 

Epämääräisiä kasoja kertyy meilläkin, ongelman nimi on säilytystilojen puute + miehellä ei aikaa karsia papereita ym. roinia, jotka kasaantuu nurkkiin :/

 

Meillä ei kyllä siivota joka päivä, sotkusta siis sen takia. Itse olen joko kipeä tai liian addiktoitunut tähän nettiin. :ashamed:

 

Fang-Ann, oletko vielä paikalla???
Olen jo kauan ajatellut kysyä sinulta sitä, että mikä oli se täysin turvallinen juoma raskausaikana, mitä sanoin juovasi, kun odotit tytyä?! Kun ei kahvi eikä kaakao ole vaihtoehtoja, eikä mustaateetäkään haluaisi juoda jne.

 

Ei paikkaa säilyttää. No se on tekosyy.
Tavaranpaljous pahin ongelma. Miksiköhän mullakin pitää olla "viisisataa" eri paitaa, joita pidän ehkä seitsemää. Ja lapsilla on vaatteita törkeesti...samoin leikkikaluja joilla ne ei leiki. Olen yrittänyt heitellä turhaa pois, mutta en vaan henno niin paljoa heittää.

 

Tilanpuute on tietty hankala ongelma. Kierrätystä kannattaa harrastaa: meilläkin suuri osa tytön vaatteista ja leluista on tutuilta lapsiperheiltä käytettynä saatuja. Pieneksi jääneet odottelevat vielä varastossa mahdollista pikkukakkosta, mutta sen jälkeen kyllä lähtevät kaikki kelvolliset taas kiertoon.

Muuten en ole siivoamisesta stressiä ottanut. Ehkä se johtuu nuoruuden opiskelijakommuunivuosista, mutta minulle on itsestään selvää, että en ole yksin vastuussa kodin siisteydestä. Kerran viikossa imuroin ja luutuan, päivittäin lakaisen murut keittiöstä ja pyyhin ruokapöydän. Mies tiskaa, yhdessä pestään pyykit. Kaksivuotiasta tyttöä olen opettanut pienestä pitäen huolehtimaan omista jäljistään. Yhdessä kerätään lelut ennen nukkumaan menoa. Välillä noin pienellä toki jää työ kesken, mutta sitten muistutan taas. Tyttö osaa viedä vaipan roskiin, erottaa biojätteen tavallisesta, ja vie myös likaiset vaatteensa pyykkiin, jos vain muistuttaa.

Opettakaa lapset tekemään kotitöitä - pienenä se käy mukavasti leikin varjolla, ja pieni lapsi on ylpeä, kun hän saa tehdä asioita äidin apuna. Sitten vanhempanakin lapsi tietää, että osa töistä kuuluu hänelle. Sama juttu miehen suhteen, sovitaan tarkasti, mitkä tehtävät kuuluvat kenellekin. Jos tehdään selkeä, yhteinen sopimus, että mies imuroi kahdesti viikossa, niin sitten pidetään sopimuksesta kiinni.