Muita lahkeessa roikkuvia 10-11kk?

Meidän neiti 10 kk on nykyään aina lahkeessa roikkumassa, olin sitten missä vaan tai tekemässä mitä vaan. Jos vaikka istun sohvalla niin tulee siihenkin roikkumaan, vaikka olisi lelutkin ihan vieressä. Syliin jos otan, haluaa heti pois ja kun lasken alas, haluaakin heti takasin syliin tai alkaa kitistä ja huutaa...

Koen tämän vaiheen tosi rasittavaksi!!! Tätä on kestänyt nyt jo n. kuukauden päivät. Todella R-A-S-I-T-T-A-V-A-A !!! :/

Onko muilla tällaista? Kuinka pitkään tällaista vaihetta vielä kestää?

 

:wave: Täällä roikutaan myös. Jatkuvasti. En tiedä milloin helpottaa.

 

Selvä eroahdistus meneillään ! Ohi menee varmastiki pian, jos jo kk päivät ollut meininki tuo!

 

hei, meillä on 11 kk ikäinen poika just tollanen lahkeessa roikkuja, huomionkipeä pirpana, oon vaan ajatellut, että kyllä se jossain vaiheessa ohi menee =)

 

Piirteet tuntuvat tutuilta (poika 10,5 kk). Tuntuu, että pojan pitäisi aina päästä johonkin muualle missä paraillaan on. Odotan hetkeä, kun hän oppii itse kävelemään ja leikkimään omatoimisesti. Milloin odotettiin nukkumista ja milloin istumista, nyt sitten omatoimisuutta

 

Täällä 9½kk tyttö ja samat on oireet! Onneksi tää on näköjään melko yleinen vaihe

 

hei, teidän tulee olla imarreltuja tästä vaiheesta!! lapsi rakastaa sinua aivan täysin, ehdoitta ja ei voi elää ilman äitiään. jahka murrosikä tulee ja saat kerjätä halausta lapseltasi, niin tulet vielä muistelemaan kaiholla tätä aikaa...oikeasti: muutama kk ihmisen elämässä on lyhyt aika. ottakaa siis uusi asenne: olette lapselle tässä vaiheessa täysin korvaamaton ja pyyteettömän rakkauden kohde. ottakaa hänet mukaan vaikka vessaankin aina vain ku voitte. voimia.

 

Triplamaman kanssa en vain haluaisi osua mammapiireissä vastakkain. Luulee olevansa itse täydellisyys äitinä. Elää lapsilleen eikä erehdyksessäkään lähde illanviettoon, jossa jopa viinaa voisi olla tarjolla (kts. keskustelu "äitien varpajaiset"). Kehotat meitä muita kohottamaan mielialaa, mutta itse käyt täällä palstalla purkamassa päivän sauhuja lapsien sijasta meihin muihin äiteihin. Olisikohan sinun aika muuttaa asennetta! :kieh:

 

juuri ajattelin ottaa asian puheeksi...meillä neite 9kk:tta ja aivan sama meininki!silmistään ei päästä ja joskus todella pahoina päivinä(niitä on aika usein tällä hetkellä :-( niin jos lattialle yrität laittaa niin hirveä huuto alkaa ja joskus on pakko antaa vaan huutaa!aivan ihana kuulla että muillakin on samaa ongelmaa jännä miten asiat unohtuu kun meillä nyt vanhin 3,5v.niin en muista ollenkaan tällästä vaihetta...

 

Sama täälläkin! Lahkeessa kiinni jos teen ruokaa ja jos poistun samasta huoneesta niin kitinä alkaa. Näköjään sitte kuuluu tähän ikään. Minä kans mietin että joskohan helpottaa kun oppii kävelemään. Nyt mennään tuen kanssa eteenpäin, tykkää työntää sellasta puista leikkibussia mut ei vielä ite kävele. Ikää tytöllä nyt 10,5kk.

 

meillä tulee näitä kausia myös. Tossa 11 kk kesti sen pari kolme viikkoa ja nyt vuoden ikäsenä saa muutaman tuollaisen päivän peräkkäin. rasittavaahan se välin on mut ei meillä ainakaan siihen mikään auttanut. välin ei saanut edes uunin luukkua laittaa kiinni ilman huutoa kun luuli et lähdin johonkin, kun kolahti samalla lailla kuin ovi... en mä ainakaan osaa sanoa kun että tsemppiä ja pitkää pinnaa kyl se ohi menee :heart:

 

meillä likka (10 kk) tulee roikkumaan punttiin jos teen jotain,kysyn että tulikko äitee kattomaan?, niin heti perään halaa jalkaa ja jatkaa sitten omia leikkejään.
sietää jäädä yksikseen,sitä ongelmaa ei ole.
itse en koe asiaa rasittavaksi.on se vaan niin hellyyttävää kun likka tulee välillä halailee.joskus otan syliin ja sitten jutellaan hetki ja sitten laitan takasin lattialle tekeen omiaan.
aika usein se vipeltää kotosalla millon missäkin,jos käyn kattomassa mitä tekee niin välillä sattuu suuttuakkin kun ei sais mennä häiritteen.

 

Meillä melkein 10 kk poika, joka yleensä aamusta alkuiltapäivään touhuilee enimmäkseen omiaan ja sitten yleensä niihin aikoihin kun pitäs alkaa tekeen ruokaa niin ei viihdy millään yksin vaan on lahjetta koko ajan nyhtämässä. Tuntuu tosi stressaavalta yrittää tehä ruoka ajoissa valmiiksi nälkäisille teineille ja miehelle ja viihdyttää poikaa samalla.

 

Oletteko tähän ketjuun kirjoittaneet kotona vai jo palanneet töihin? Millainenhan on tilanne kyseisessä kehitysvaiheessa, jos lapsi on päivän hoidossa? Onko kenelläkään kokemuksia?

 

Itse olen vielä kotona hoitovapaalla ja tarkoitus olisi olla vielä ainakin puoli vuotta.

Meillä tuo lahkeessa roikkuminen on lähes kokoaikaista eli aamusta siihen saakka kunnes isi tulee kotiin roikkuu tyttö lahkeessani kiinni. Pari minuuttia saattaa leikkiä kerrallaan yksin, kunnes taas tullaan tankkaamaan äidin lahkeeseen läheisyyttä. Haluaa syliin siis koko ajan. Ennen sentään leikki tunninkin ihan yksinään. Niin ja esikoinen siis kyseessä, ettei ole edes sisaruksia viihdyttämässä.

Odottelen tosiaankin kovasti, että tämä vaihe jäisi jo pois. :/

 

\

Oletteko tähän ketjuun kirjoittaneet kotona vai jo palanneet töihin? Millainenhan on tilanne kyseisessä kehitysvaiheessa, jos lapsi on päivän hoidossa? Onko kenelläkään kokemuksia?

Kotona olen, ja oikeasti siis 24h läsnä. Olenkohan 10kk:n aikana ollut yhden vuorokauden "erillisenä" vauvasta Liekö moinen takertuminen siitäkin johtuvaa. Toisaalta se on myös aika liikuttavaa huomata kuinka tärkeä olen B)