Muita masennustaustaisia odottajia?

Mulla useampaanki kertaan aiemmin ollut masennusta ja lääkitystäkin on ollut, nyt siis odotan ja mieli on alkanut menemään alaspäin, varmaan hormonitkin vaikutta
massa, löytyykö muita, saako esim neuvolasta mitään tukea?

 

Heippa!
Mulla ollut kanssa "todettua" masennusta 2009, mutta kyllä mulla on ollu taipumusta siihen lähes koko ikäni. Nyt on menossa rv 14+3, eikä ainakaan vielä mitään masennuksen merkkejä! Tärkeintä on, että itse hakeutuu HETI juttelemaan jonkun kanssa, jos pikkaisenkin alkaa tuntumaan masentavalta. Mulle sanottii neuvolassa, että synnytyksen jälkeistä masennusta pystytään tehokkaasti ehkäisemään jos hakeutuu "hoitoon" jo raskauden aikana. Ja tällä hoidolla lähinnä keskusteluapua tarkoitetaan. Tsemppia ja onnea tulevasta vauvasta! :hug:

 

Kannattaa kertoa neuvolassa olostasi. Mulla on masennustaustaa mutta olin ollut jo pari vuotta ihan terve kunnes masennus iski raskauden alettua. Mä olen käynyt muutaman kerran psykiatrin juttusilla ja lääkkeitä ollaan mietitty. Keskusteluapua tulen saamaan piakkoin. Raskaana näyttää saavan apua masennukseen aika nopeasti verrattuna normaaliolotilaan, jossa saa tyytyä ensin terveyskeskuslääkärin kokeiluihin ennenkuin pääsee psykiatrin juttusille.

 

Täällä myös masennustaustaa. Tärkeää on nimenomaa puhuminen ja lääkitys.
Odotan nyt kolmatta lastani ja hieman on alakuloisuutta ollut, mutta käyn niistä
juttelemassa. Tsemppiä=)

 

kannattaa ottaa neuvolassa puheeksi. Sitä kautta voi saada esim.keskustelu-apua raskauden ajaksi. Jos sinulla on lääkitys ja on aivan mahdotonta olla ilman niin pitäsi olla olemassa lääkkeitä joita pystyy syömään raskausaikana, ainakin meidän neuvolassa oli puhetta niistä. Itse lopetin lääkkeet ennen raskautta ja mietin miten mieli pysyy ylhäällä. Onneksi uusi elämä sisällä antoi virtaa enkä vaipunut alakuloisuuteen Kävin myös keskustelemassa raskauden ajan ja raskauden jälkeen, jotta saataisiin estettyä masennus myös synnytyksen jälkeen, joka on hirmu herkkä tulemaan

 

Mulla sairaus, johon liittyy vakavaa masennusta. Sain juuri kolmannen lapseni. Asiaa on helpottanut se, että olen ääneen asiasta puhunut ihmisille niin se on ollut tiedetty ja hyväksytty asia ja tukea olen saanut ja kukaan ei edes arvostele. Paras apu tuli kuitenkin neuvolasta ja omalta pitkäaikaiselta lääkäriltä, jotka passittivat ensi- ja turvakotiyhdistyksen ryhmään, jossa tutustuin muihin "samanlaisiin". Tästä ja lääkehoidosta ollut niin paljon apua että nyt nautin äitiydestäni kovasti Kovasti eroaa siitä, kun vain makasin sängyssä enkä välittänyt mistään!

 

Heippa!
Onko sinulla nyt raskausaikana käytössä lääkitys? Mikä lääke? Meinaatko käyttää lääkettä synnytykseen asti? Onko sinulla aikaisemmissa raskauksissa ollut käytössä lääke synnytykseen asti?
Minulla on raskaustoiveita ja lääkkeenä minulla on Sertralin. Minua mietityttää, että miten synnytyksen yhteydessä toimitaan, tarkoitan vauvan mahdollisia lääkeoireita.

 

Heippa! Itsellä on todettu lievää masennusta ennen raskautta, kahden vuoden ajan kerkesin syömään lääkkeitä, lopetin melko heti kun tulin raskaaksi. Alkuraskaudessa oloni oli mitä mainioin, mutta nyt puolen välin jälkeen alkanut tulla samanlaisia "oireita" kun silloin, kun hain apua ekaa kertaa alakuloisuuteeni. (Erilaisia pelkotiloja ja ahdistusta) Varmasti hormonitkin vaikuttaa tähän.. Jotenkin neuvolassa en uskalla puhua tästä olosta, sillä tuntuu että heti leimataan "huonoksi äidiksi" koska "pitäisi odotusaikana olla vain onnellinen. " Sairaanhoitajalle, kenellä olen ennen raskautta käynyt juttelemassa, soitin tuossa parisen viikkoa sitten ja sain ajan elokuulle, joten menen juttelemaan tästä olosta hänelle. Pelottaa että synnytyksen jälkeen masennus tulee paljon pahempana mitä on ollut..

 

Jos olo on vaikea, niin suosittelen mielialalääkettä. Niitä saa käyttää raskausaikana. Mä olen sinnitellyt aikaisemmat raskauteni ja imetykseni aivan turhaan ilman lääkkeitä. Olen aikaansaanut perheeseeni kamalan ilmapiirin. Ja kyllähän se on tutkittu juttu, että vauvalle on parempi, jos äidillä on käytössä mielialalääkitys kuin se, että hänellä on kohonnut kortisolihormooni, joka kohoaa äidin ollessa ahdistunut. Rohkeutta asian hoitoon sinulle toivottaen mamikolmelle