Muita tälläisiä lapsia...

Mua mietityttään että onko tää ihan normaalia tempperamenttisen pojan uhmaa. POika on n.1v8kk ja siis tosi itsepäinen.
Saa välillä 3-4kertaa päivässä ihan raivokkaita kohauksia. Useimiten kun en heti taju mitä haluaa,ei saa tahtoaan läpi tai ollaan menossa nukkumaan.
Heitäytyy maahan hakkaa päätään lattiaa ja välill oikeen ettii kaikkein terävintä reinaa mihin lyödä.
Karjuu, huutaa, rääkyy...
vaikea selittää jos näkisitte tietäisitte.
Otan syliin pidän lujasti sylissä ja koitan rauhoittaa. alkaa repiä itseään tai minua. Nipistää toden teolla. Nyttenkin verinen naarmu kaulassani ja kauheat mustelmat kädessä kun poika suuttui. En saa tällöin mitään kontaktia häneen ja jossain vaiheessa rauhottuu itsestään, haluaa olla sylissä, haluaa halia ja pussata. Tahtoo tutin suuhun ja rievun käteen.
Välillä meinaa iteltäkin itku tulla kun voimat loppuu itseltäni pojan raivotessa.
Auttakaa... Mitä mun pitäis tehä?

Muuten poika on tosi aurinkoinen, hellyyden ja huomion kipeä, auttavainen ja iloinen aina niin kauan kun joku hänestä alkaa mättää..

 

Meillä on poika 2 v 2 kk ja ollut 2-vuotiaasta lähtien ihan samanlainen tapaus. Itsekin ollaan mietitty, mitä tehdään, mutta mikään ei tunnu auttavan. Riehuu vaan. Ja pahinta on, kun ei suostu menemään päivänunille ja on sitten iltapäivällä todella väsynyt. Se onkin sitten hirveitä kiukku- ja huutokohtauksia.

 

Kamalaahan tuo on, ja koettelee voimia yli kaikkien kestävyysrajojen. Toivottavasti se kuitenkin edes vähän lohduttaa, että tuollainen käytös menee ohi ajan myötä. Parasta olisi, jos riehujan voisi hetkeksi jättää omaan rauhaan purkamaan paineita, mutta ainahan se ei ole mahdollista. Kun kukaan ei ole katselemassa eikä kuuntelemassa, harva lapsi jaksaa riehua omaksi huvikseen. Omaan huoneeseen tai vastaavaan paikkaan jäähylle. Joskus tuo sylissä pitäminen on hyvä konsti, mutta jos siinä tulee vain itselle naarmuja ja mustelmia, niin kannattaa kokeilla tuota jäähyttämistä.

Lapsilla on raskasta, kun oma tahto on voimakas, eikä oikein löydy sanoja sen ilmaisemiseen mitä todella haluaa, vaikka asia olisi lapsen mielestä kuinka tärkeä. On tosi turhauttavaa kun ei saa aikuista ymmärtämään. Samalla pitää tietysti koetella ne perinteiset rajat, että kuinka pitkälle ihmissuhteissa rähinän voi viedä.

 

\

Kamalaahan tuo on, ja koettelee voimia yli kaikkien kestävyysrajojen. Toivottavasti se kuitenkin edes vähän lohduttaa, että tuollainen käytös menee ohi ajan myötä. Parasta olisi, jos riehujan voisi hetkeksi jättää omaan rauhaan purkamaan paineita, mutta ainahan se ei ole mahdollista. Kun kukaan ei ole katselemassa eikä kuuntelemassa, harva lapsi jaksaa riehua omaksi huvikseen. Omaan huoneeseen tai vastaavaan paikkaan jäähylle. Joskus tuo sylissä pitäminen on hyvä konsti, mutta jos siinä tulee vain itselle naarmuja ja mustelmia, niin kannattaa kokeilla tuota jäähyttämistä.

Lapsilla on raskasta, kun oma tahto on voimakas, eikä oikein löydy sanoja sen ilmaisemiseen mitä todella haluaa, vaikka asia olisi lapsen mielestä kuinka tärkeä. On tosi turhauttavaa kun ei saa aikuista ymmärtämään. Samalla pitää tietysti koetella ne perinteiset rajat, että kuinka pitkälle ihmissuhteissa rähinän voi viedä.

Peesaan!
Meillä hyvin tempperamenttinen uhmapakkaus 2v.4kk viedään jäähylle omaan huoneeseen! Siellä saa hillua ja raivota ihan rauhassa, pitkään ei todella viitsi itsekseen huutaa ja pyyteleekin pian saako tulla pois. Otan aina sen jälkeen syliin ja keskustellaan asiasta.. ja halitaan.
Meillä ei tosiaan auta sylissä pitäminen, syliin saa tietysti tulla jos on paha olla MUTTA lähdöt saa heti jos rupeaa väkivaltaiseksi! Hyvin on oppinut ettei kiinni käydä. Olen tässä asiassa ehdoton..
Näin toimii meillä mutta kukin tavallaan.

 

meillä on kans sama homma.rajoja etitään ja kovasti.ensin tuli pään hakkaaminen nykyään myös hakkaaminen,potkiminen ja jonnin verran myös nipistely.poika on 1v8kk.pään hakkaaminen oli vähän aikaa pois mutta taas se on alkanu.lyömistä tapahtuu myös sillon kun ei oo ees suuttunu.et silleen.itellä alkaa jo hermo menee kaiken muun normaalin kiukuttelun sietäsin mut se pään hakkaaminen lattiaan,seinään ihan mikä vaan sattuu kohilleen niin sitä en enää kestä.on meinaa kestäny jo n.puol vuotta.ei kait voi muuta kuin oottaa että poika rupee puhumaan niin saa pahan mielen toivottavasti ees silleen pois.neuvolassa sanottiin että ei oo ainut,nykyään lyö myös itteään päähän.oon harkinnu jo psykiatrille viemistä mut ilm.ei ollakkaan sit ihan ainuita todellakaan. :headwall: no hyvähän se et lapsella on tahtoa mut vähempikin riittäis...

 

Mut miten uskallan pistää jäähylle omaan huoneeseen kun saan pelätä et iskee päänsä johonkin sängyn kulmaan?

 

Meillä poika 1v3kk ja välillä paukuttaa päätään lattiaan ym...joskus puskee ihmisiä tai "nätisti" kokeilee päällä sohvaa, mutta kun hermo menee, niin paukuttaisi oikein kunnolla lattiaan jollein väliin ehtisi! JA sitten huudetaan kahta kovempaa, kun sattuu päähän! Muutenkin tuntuu, että kitisee helposti, oliskos sitten osa syynä hampaat...?

 

meillä on esiintynyt vastaavaa nyt muutaman kerran ja poju 2v3kk. Siis poju on muutoin tosi hyväntuulinen ja harvoin on mitään ongelmia,mutta nyt nää raivarit on tullut kuvioihin. Eikä siinä kaikki,kun on oikein yliväsyneenä mennyt nukkumaan niin kiukuttelee myös unissaan Siis tosi raivostuttavaa! Viskaa vaan tutin ja rätin peräseinään ja ulvoo vaan. Tämä ilta oli kamalin kaikista,oli jälleen kerran yliväsynyt joten meidän piti miehen kanssa molempien pitää pojusta kiinni,että sain laitettua yöpuvun päälle! Ja sänkyyn ei tietty halunnut,huusi ja raivosi vaan...kunnes iskä sitten sai rauhottumaan. Tämä on siis alkanut nyt vasta meillä ja tätä on aika useinkin nykyään. Ja poika siis aina yleensä iloinen ja touhuaa tyytyväisenä omiaan. :\|

 

Terrrve pitkästä aikaa.

Meillä on tällainen tempperamenttinen tyttö, 1v 5kk. Kun suuttuu, hakkaa päätänsä lattiaan tai tuoliin tai kaupan ostoskärryjen työntöaisaan..... jep jep

Siinä pitelen rauhassa omaa malttia sitten kasassa ja seuraan muiden ihmisten reaktioita hymyillen. Oma kokemus on opettanut, että yritän muutaman kerran rauhoitella, milloin milläkin keksinnöllä , mutta useimmiten rauhoittuu pian kun en tee sitten enää yhtään mitään, jatkan vain ostosten tekoa.

Alkuun todella pelkäsin, että teloo itsensä näissä pään paukutuskohtauksissa, mutta se ei ole onneksi niin voimakasta vaan pikemmin sellaista "vaavin" valtavaa draamaa jostain, mitä äiteekään ei aina sitten ymmärrä.

On ollut niin erikoinen ja terhakka pakkaus ihan millin murusta saakka että jotenkin siihen on vain jo niin tottunut että välillä riehunta pistää aidosti hymyilemään tyyliin: nonniin ja täällä sitä taas mennään.

Treen Prismassa ollaan jo aika tuttu näky.

Noh, mutta tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että huutamalla meillä ei saa mitään periksi. Alkoi huuto nyt sitten ihan mistä vaan.

Terkkuja kaikille ja hellettä pitelee. Mainioita nämä meidän pikku paketit, varsinkin nyt kun on tullut kuvioon tuo "minä itte" vaihe josta syntyy meillä ainakin ihka uudet kädenväännöt :kieh: :wave:

 

meillä tuo 1v4kk tyttö puree mua ja vetää itseään hiuksista kun suuttuu.vetää itsensä kaarelle,potkii ja lyökin välillä...
karjuu ja huutaa.välillä tuntuu kans että onko ihan normaalia mutta näyttää olevan vielä pientä sen rinnalla mitä 2v on odotettavissa
tuntuu vaan että on tuo oma tahto todella löytynyt jo tässä vaiheessa

 

Tuollaiselle pään hakkaamiskohtaukselle tms. oli muistaakseni joku nimikin... Olikohan affektikramppi? Eli tosi suuri tunnepurkaus, johon saattaa sisältyä jopa tajunnan menetyksiä. Vaaratonta.

 

Hei tuo edellinen Viiru on joku muu kuin oikea viiru! Joten vaihtakoon nikkiä kun huvittaa!

Viiru

 

meillä tyttö nyt jo yli 5, mutta on yksivuotiaasta alkaen noita raivareita saanut ja kaikkea on varmasti kokeiltu... siis hyvällä ja vähän pahemmalla. vieläkään ei olla kokonaan eroon päästy. on joskus helpompia kausia, kaikki muutokset usein pahentaa tilannetta. on ollut pään hakkaamista lattiaan yms. nyt on alkanut sit sanallinen uhma siihen karjumisen rinnalle... :kieh: ei muuta kuin pitkää pinnaa ja jaksamista... ei ole ollenkaan huono syy kysyä apua perheneuvolasta....

 

Time out.
Eli omaan huoneeseen tai johonkin huoneeseen missä saa riehua riehumisensa. Ovi kiinni. Kun huuto lakkaa niin voi avata ovea ja kysyä onko olo jo parempi.
Olen nähnyt ystävättäreni tekevän näin, tyttö oli 2,5v ja sai kamalia kohtauksia. Hyvin meni ohi. Jos antaa huomioo, pahenee vaan kuulemma. Pitää olla lujana.
Voimia :wave: